Visegrad Film Forum | Bratislava 17.–22.4.2018

Tämän vuoden alussa saimme viestinnän tiimiin kutsun osallistua Visegrad Film Forum.iin (VFF) Slovakiaan, yhden opettajan ja neljän opiskelijan edustusryhmällä. Erasmus+ -vaihto-ryhmä saatiin yhtä opiskelijaa vajaana kasaan. Ennen matkalle lähtöä kävimme hyvissä ajoin läpi kaikki viestinnän av-tuotannot, jotka voisimme näyttää foorumissa, ja toimitimme aineistot etukäteen järjestävälle organisaatiolle.

Visegrad Film Forum toteutui nyt jo seitsemättä kertaa, ja meillä oli nyt ensimmäistä kertaa, hieno mahdollisuus osallistua siihen.

Foorumin rakenne oli koko viiden päivän ajan hyvin samanlainen. Aamulla oli elokuva-alan ammattilaisen Master Class, tai Case Study -luennot. Aamupäivällä esitettiin eri koulujen omia tuotantoja. Iltapäivästä oli ensimmäinen elokuva, ja sen Case Study-puheenvuoro. Sekä illasta vielä toinen elokuva, ja tietysti – opiskelijabileet. Päivät olivat niin tiiviit ja pitkät, että bilettäminen jäi meillä kyllä tällä kertaa vähemmälle.

Päivä 1 – matka kohteeseen

Lähdimme Oulusta kello viiden aikoihin aamulla lentämällä kohti Helsinkiä. Kentällä teimme tosi nopean vaihdon Wienin koneeseen, ja jo kello yhdentoista aikaan olimme perillä ihanan kesäisessä Itävallassa.

Meillä oli hieman aikaa tutustua kaupunkiin, ja koska keli oli mitä parhain, lähdimme raahaamaan matkalaukkuja ympäri Wienin keskustaa. Volkgarten -puistosta löysimme paikan lounastaa ja lepuuttaa jalkoja.

Parin tunnin hikoilun ja virkistävän lounaan jälkeen siirryimme juna-asemalle, josta ostimme junaliput Bratislavaan. Junamatka kesti vajaan tunnin ja olimme perillä kohteessa neljän aikoihin. Ehdimme siis hyvin sijoittua majoituspaikkoihin ennen illan avausnäytöstä.

Kino Klap elokuvateatteri, joka toimi Visegrad Film Forum.in tapahtumapaikkana.

Paikan päällä VFF-teatterilla tapasimme meidät paikalle kutsuneet Dominika Fabérovan ja pääsimme nauttimaan aina yhtä vaikuttavasta, Kieślowskin: Kolme väriä – Sininen -elokuvasta. Ennen illan esitystä elokuvaaja Slawomir Idziak kertoi lyhyesti taustoja elokuvan kuvauksista vuodelta 1993.

Foorumiin osallistui tänä vuonna ihmisiä yli 20 eri maasta, joten seura viiden päivän  aikana oli hyvin monikansallista. Kaikki puhuivat todella hyvää englantia mikä oli minulle, Unkarissa aikaisemmin asuneelle, todella positiivinen yllätys.

Päivä 2 –  ja kelit lämpenee

Aamu alkoi VFF-keskuksessa ohjelmalla: Master Class Case Study; Slawomir Idziak ”Transforming Words into Pictures”. Keskustelu oli luonnollisesti kuvaajapainotteista, mutta samalla sivuttiin nyt jo edesmenneen, legendaarisen elokuvaohjaaja Krzysztof Kieślowskin ja Slawomirin yhteistä työskentelyä, sekä filmialan tuotantojen erilaisuutta, erityisesti Eurooppa vs. USA.

Slawomir esitti opiskelijoille mielenkiintoisen haasteen hakea mukaan hänen perustamaansa erikoiseen mobiiliin leffa -projektiin > https://filmspringopen.eu/en/cinebus-2/

Elokuvaaja Slawomir Idziak

Lounaalla tapasin muiden partnerikoulujen edustajat Puolasta, Unkarista, Sloveniasta, Tšekin tasavallasta, Belgiasta, Liettuasta sekä Bosnia-Hertsegovinasta. Yllätyksenä paikalle oli kutsuttu myös tuttavani Bratislavan filmikoulusta. Tutustuimme Katarínan kanssa viime keväänä Oamk.in ITSEW viikolla.

Iltapäivällä ehdimme käydä vielä kaupunkikierroksella ja nauttia kesäisestä kelistä. Illasta palasimme VFF-teatterille katsomaan ranskalaisen nuoren naiselokuvaohjaajan Joan Chemlan dramaattisen ja vahvan elokuvan If You Could See His Heart (2017).

Ohjaaja Joan Chemla ja festivaalijohtaja Jakub Viktorin

Päivä 3 – ranskalainen, uusi elokuva

Kolmannen päivän foorumi alkoi aamusta, ohjelmalla Master Class; Joan Chemla ”New Voice in European Cinema”. Joan on nuori ranskalainen ohjaaja-käsikirjoittaja, joka on työskennellyt journalistina ennen filmialalle siirtymistä. Hän on tehnyt ennen ensimmäistä pitkää elokuvaa, kolme lyhytelokuvaa, joista kaksi nähtiin aamupäivän aikana. Hänen debyytti-elokuvansa If You Saw His Heart (2017) esitettiin ensi-esityksenä viime vuonna Toronton kansainvälisillä filmifestivaaleilla, ja se voitti parhaan ohjauksen palkinnon Varsovan filmifestivaaleilla samana vuonna.

Aikaa oli myös verkostoitua. Lounastin Katarínan kanssa, ja sen jälkeen kävin yhden opiskelijan kanssa tutustumassa modernin taiteen museoon. Päivällä minulla oli ilo vaihtaa muutama sana edellisen päivän puhujan, Sladomir Idziakin kanssa. Päivä oli tosi kuuma, joten nautimme hieman ulkoilmasta ja vasta illasta palasimme takaisin VFF-keskukseen katsomaan Gattaca-elokuvaa.

Illan elokuvan jälkeen tapasimme sovitusti puolalaisen filmifestivaalin edustajat Agin ja Annan. Saimme heiltä kotiin vietäväksi festivaalikatalogin ja kutsun tulla käymään Puolassa.

Päivä 4 – visuaalisuus elokuvassa

Aamu alkoi jälleen ohjelmalla VFF-keskuksessa, otsikolla ”Enhancing With The Elements”. Puheenvuorossa oli Eggert Ketilsson, islantilainen tuotantosuunnittelija, art director sekä erikoisefekti-spesialisti, joka on tunnettu mm. elokuvista Dunkirk (2017), Interstellar (2014), Batman Begins (2005), Lara Croft: Tomb Rider (2001), Prometheus (2012) ja Rouge One: A Star Wars Story (2016).

Eggert kertoi uniikeista kuvauslokaatioista Islannissa, ja niiden haastavaista olosuhteista (Interstellar). Kuvauksissa käytettiin jäätikköalueita, joita kuvattiin jopa kuuden viikon ajan, jotta saatiin aikaan oikeanlainen mielikuva, uskottavasta, scifi-elokuvan vierasplaneetan ympäristöstä. Hänen työhönsä kuului huolehtia mm. erikoiskuljetusten järjestämisestä, budjetoinnista, lokaatio scouttauksesta, sekä elokuvan lavasteiden suunnittelusta, kuten avaruusaluksista.

Dunkirk on uusin elokuva jossa hän on ollut mukana, ja se kuvattiin Ranskan rannikolla. Suurin haaste tässä kuvauslokaatiossa oli kanaalissa vallitsevan nousu- ja laskuveden suuret vaihtelut. Myös suurin osa toisen maailmansodan aikaisista elementeistä täytyi rakentaa tyhjästä, kuten laivat, laiturit, rantabulevardin rakennukset sekä tehdasalue. Näyttävään taisteluun liittyvä ympäristö vaati myös aitoa savua, joka tuotettiin polttamalla petroolia. Elokuvan kuvauksissa tarvittiin pahvista tehtyjä sotilaita  jopa 1000 kpl. Melkoinen urakka elokuvan lavastetiimille.

Päivä 5 – loppuhuipennus

Viimeisen fooruminpäivän ohjelma alkoi hieman tavallista myöhemmin, mutta päivä oli meille aivan erityisen jännittävä siitä syystä, että oli Oamk.in produktioiden esitysvuoro, heti Budapestin draama- ja filmiakatemian jälkeen.

Oamk.in tiimi. Vasemmalta edestä, Minna Keränen, Elisa Kinnunen, Antero Lehtonen, Nina Patrikka ja Petri Kulju

Minna Keränen ja Elisa Kinnunen

Esitys meni kuitenkin hyvin ja saimme sen jälkeen vastata yleisön kysymyksiin, joita tulikin ihan mukavasti. Opimme myös, että foorumin partnerikoulussa, Budapestin draama- ja filmi akatemiassa, opiskellaan tuotantoryhminä jotka vaihtuvat vuosittain. Näin viisi vuotta opiskeltuaan, jokainen opiskelija, on ollut vähintään viiden elokuvan tuotannossa mukana. Erittäin tehokkaalta vaikuttava opetusmetodi. Myös tuotantobudjetit ovat siellä kohdallaan. Yhden elokuvan budjetti voi olla jopa 20 000 euroa. Näyttelijät opiskelijoiden fiktioelokuvissa ovat enimmäkseen ammattilaisia.

Jännityksen purkauduttua kävimme yhdessä lounaalla, ja sen jälkeen palattiin vielä kuuntelemaan Mick Audsleyn Master Class -esitystä. Mickin kanssa ehdimmekin jo hieman tutustua edellisenä iltana yhteisellä illallisella, ja hän on erittäin kokenut ja kuuluisa elokuvaleikkaaja. Hänen tunnetuimpia töitään ovat mm. Harry Potter ja liekehtivä pikari (2005), Idän pikajunan arvoitus (2017) ja 12 apinaa (1995).

Haastateltavana Mick Audsley

Mick kertoi omassa esityksessään eniten juuri Harry Potterin kuvauksista ja jälkituotannosta. Kohtausta, jossa Harry taistelee kultaisesta munasta lohikäärmettä vastaan, oli kuvattu ja editoitu, yhteensä yhden vuoden ajan. Kohtaukseen tarvittiin neljä stunt-näyttelijää sekä 3d-mallennettu lohikäärme, eli CGI-tehostetekniikalla (Computer Generated Imagery) tuotettu erikoisefekti.

Mick osasi kertoa hyvin jännittävästi elokuvan leikkaamisesta. Hän suhtautuu intohimoisesti työhönsä. Isojen leffa-projektien tuotantotiimissä on myös iso tiimi leikkaajia, ja hänelläkin on oma edit-assistenttinsa. Silti Mick haluaa tehdä työnsä lähes kokonaan itse. Vaivaa ja aikaa säästämättä. Master Class.in jälkeen päivä ja koko viikon ohjelma päättyi elokuvaan 12 apinaa.

Koko kuluneen viikon ajan saimme kuulla todella innostavia ja uskomattomiakin tarinoita millaista on tehdä suuren tuotannon elokuvaa, ja myös millaista filmi-alan opiskelu on muissa Euroopan maissa.

Kaiken kaikkiaan matka oli meille kaikille todella antoisa. Tapasimme uusia ja vanhoja tuttuja, kävimme keskustelua opetuksesta, ja hieman myös politiikasta, joka tuntuu olevan ajankohtainen aihe kaikkialla. Monet yhteiskunnalliset aiheet liittyvät kiinteästi myös elokuvateollisuuteen. Useiden viikon aikana nähtyjen elokuvien ja dokkareiden teemat löytyivät niistä sosiaalista ongelmista, joissa meillä kaikilla mailla olisi paljon parannettavaa.

Foorumissa oli hyvin välitön ja lämmin ilmapiiri. Elokuva puhuu kieltä jonka kaikki ymmärtävät. Se on tunteisiin vetoava, yhteinen kieli. Myös kaunis Bratislava lumosi meidät, ja oli todella haikeaa heittää hyvästit. Paluumatkalla piipahdimme jälleen Wienissä. Jossa ehdin tavata vanhan ystävän, ja viettää viimeisen lämpimän kesäpäivän ennen koleaan Suomeen paluuta.

Visegrad Film Forum: https://www.visegradfilmforum.com/2018/

Kuvia foorumista: https://www.facebook.com/pg/VisegradFilmForum/photos/?ref=page_internal

Portaali filmialan tekijöille: https://sprocketrocketsoho.com

Nina Patrikka