Siistiä sisätyötä ja maastokäyntejä

Suoritin toisen harjoitteluni Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa Oulun toimipisteessä tarkastajana kesällä 2017. Virallisesti työtehtäväni oli pinta-alaperusteisten tukien valvonta, mutta sain harjoittelun aikana osallistua myös mm. eläinvalvontoihin ja ei-tuotannollisten investointien korvauksen saavien kohteiden valvontaan. Harjoitteluni kesti kesäkuun puolesta välistä lokakuun loppuun asti. Tuona aikana sain tehdä monenlaisia töitä; paljon maastotyötä ja toimistohommia. Työ oli monipuolista, ja koko harjoittelun ajan koin oppivani uutta maataloustuista ja tukien sopimusehdoista.

Kuva 1 Kuva otettu maastokäynniltä. Kun aurinko paistoi, oli maastossa mukavaa.

Työskentely tapahtui suurimmaksi osaksi kokeneen tarkastajan kanssa, joka ohjasi ja neuvoi. Oulun toimipisteellä meillä harjoittelijoilla oli mahdollisuus käydä maastossa useamman eri tarkastajan parina, jonka itse koin hyväksi oppimisen ja perehtymisen kannalta. Jokaisella tarkastajalla on omanlaisensa työskentelytapa, vaikka tukien sopimusehdot ynnä muut tulevatkin korkeammalta taholta ja ovat kaikille samat. Kokeneiden tarkastajien kanssa työskennellessä löytyi ne itselle sopivimmat tavat muun muassa valmistella tilakäynnit ja tehdä maastossa merkinnät maastokarttoihin ja tarkastuspöytäkirjoihin.

Kuva 2 Välillä viljelykasvit olivat saaneet seuraa muista kasveista.

Ennen harjoittelua olin ajatellut, että tulen varmaan kokemaan harjoittelun aikana vähättelevää asennetta tarkastuksen kohteina olevien tilojen maanviljelijöiltä. Olin kuitenkin positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka hyvin minut harjoittelijana otettiin vastaan. Tilavierailut ja maastotyö olivatkin mieluisimpia tehtäviä harjoittelussa. Ei toimistotyössäkään mitään valittamista ollut. Toimistotyössäkin oppi paljon uutta, ja vaikka tukien sopimusehdot vaihtelivat suuresti tukien välillä, voin sanoa, että harjoittelun loppuvaiheessa minulla oli jo tosi hyvä käsitys tukiehdoista viljelykasveittain ja tuittain. Harjoittelun alussa minulle annettu tukiopas oli kovassa käytössä.

Koko harjoittelun aikana kaikista jännittävin ja mieleenpainuvin tapahtuma oli ensimmäinen puhelu tilalliselle, jonka tila oli tullut peltoalavalvontaan. Olin valmistautunut puheluun hyvin ja hartaasti miettimällä läpi kaikki mahdolliset kysymykset, joita maanviljelijä voisi minulta kysyä. Sydän pamppaillen soitin tilalliselle, esittelin itseni ja kerroin että hänen tilansa on tullut peltoalavalvontaan. Selitin hieman valvonnan kulusta ja kysyin, sopiiko tulla seuraavana aamuna aloittamaan valvonta. Tilallinen vain sanoi ”sopiihan se”, ja puhelu oli siinä. Harjoittelun edetessä puheluista tuli kerta kerralta helpompia. Harjoittelun lopussa sainkin jo tehdä yksittäisille tilojen lohkoille ristiintarkastuksia yksin.

Erika Kakko 4. vuoden agrologiopiskelija

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa