Portugalin huhtikuussa verkostoitumassa

-Sari Alatalo, Leila Karjalainen, Kati Koutonen, Minna Moilanen, Suvi Röytiö-

Keväinen matka Lissaboniin – sellainen oli tulossa ja sehän kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Aurinkoa ja kevään heräämistä, vanhoja rakennuksia ja uusia tuttavuuksia. Tätä kaikkea tarjosi kansainvälinen viikko, järjestäjänä Instituto Politécnico de Lisboa.

Meitä koulun vieraita, kansainväliselle viikolle osallistuvia, oli yli 100. Ensimmäisenä päivänä tutustelimme toisiimme ja kuulimme, kuka mistäkin on tullut. Oululaisten panos viikolla oli vahva, niin vahva, että marssiessamme kaikkien eteen kertomaan itsestämme, koko sali purskahti nauruun. Nooh, mikäs sen mukavampaa kuin että muilla on mukavaa. Posterimme meistä kertoi myös selkeästi, keitä me olemme ja mistä me tulemme; onhan siinä lunta ja pakkasta – ja meidän värit.

Osallistujien postereita – tunnistatko Oamkin oman?

 

 

Toisena päivänä harrastimmekin sitten tutustelemista leikin avulla: Speed dating oli oikein virkistävä kokemus ja siinä sai juteltua useamman ihmisen kanssa. Eikä sovi unohtaa ryhmätyötä – sitä opiskelijoiden aina niin ylistämää tapaa opiskella – sitäkin me harrastimme. Aiheet olivat moninaiset; oli pohdintaa sosiaalisen median käytöstä viestinnässä opiskelijoiden kanssa, oli mietintää opiskelijoiden vaihtopaikkojen määrän lisäämisestä ja keskustelua vaihdossa suoritettujen opintojen hyväksilukemisesta.

 

OPISKELIJAN ARKEA

School of Communication and Media Studies; opiskelijaruokalakokemus jonotuksineen tuli täällä tutuksi.

Opiskelupaikan saaminen Portugalissa ei yleensä ole vaikeaa. Paikkoja on yleensä enemmän kuin hakijoita. Opiskelu on maksullista; lukuvuosimaksu on 1070 €. Stipendejä myönnetään vuosittain noin 15-20 %:lle opiskelijoista. Monet opiskelijat työskentelevätkin opintojen ohella rahoittaakseen opiskelunsa. Myös vanhempien tuki on merkittävä. Kouluilla tarjotaan opiskelijalounasta 5 €:n hintaan, joten monet opiskelijat tuovat mieluummin omat eväät mukanaan. Noin 10 % opiskelijoista keskeyttää opiskelunsa, yleensä taloudellisista syistä johtuen.

Luokanopettajiksi valmistuvilla voi olla edessään pitkä odotus: kun virka avautuu, valinta kohdistuu virkaiältään vanhimpiin opettajiin. Tuoreilla opettajilla voi siis olla edessään 10-15 vuoden työskentely kaupan kassalla, ennen kuin mahdollisuus oman alan töihin aukeaa. Tämä huomioiden ei enää ihmetytä, että koululla ei ole minkäänlaista listaa, sähköistä tai paperilla, joka auttaisi opiskelijoita löytämään esimerkiksi harjoittelupaikkoja.

Saimme nauttia opiskelijoiden tuottamasta musiikista

Kuoronjohtoa opiskelevia opiskelijoita. Politécnico de Lisboassa bachelor-tason musiikinopiskelijat suorittavat oman instrumenttinsa opintoja, ja vasta master-tason opiskelijat suorittavat opettajan pedagogiset opinnot. Oamkin musiikkipedagogiopiskelijat suorittavat opettajan pedagogiset opinnot osana amk-tutkintoaan, ja ylempi amk-tutkinto keskittyy kulttuurin tuottamiseen ja luovaan talouteen.

OPETTAJAN ARKEA

Kävimme myös tutustumassa opetukseen ja opetimmepa myös itsekin. Opiskelijat tosin eivät tienneet meitä odottaa emmekä mekään tienneet heistä mitään, vaan ei se menoa haitannut. Sari ja Suvi pistivät suuren pyörän pyörimään ja kertoivat huumorista liiketoiminnassa ja oppimisessa. Ihastuttavat portugalilaiset opiskelijat yllättyneisyydestään huolimatta heittäytyivät innokkaasti mukaan meidän huumoriosaston vierailuun ja osallistuivat aktiivisesti kaikkeen tekemiseen, mitä heille tarjosimme.

Kuva: Ryan McGuire https://gratisography.com/

Olimme rakentaneet etukäteen Kahoot!- visailun erilaisista humoristisiksi miellettävistä kuvista ja mietimme yhdessä, millaista huumoriahan nämä oikein edustaisivat ja olisivatko tilanteeseen sopivia. Pääsimme myös taas kerran todistamaan sitä, miten huumorin kukka voi kukkia tai olla kukkimatta hyvin monella eri tavalla. Osa kuvista jakoi opiskelijoiden mielipiteet hyvinkin voimakkaasti ja keskustelu oli kerrassaan vilkasta!

Pyysimme opiskelijoita myös pohtimaan ikämies Riston naimisiinmenosuunnitelmia. Risto oli toivonut pääsevänsä nopeasti naimisiin leskirouva Irman kanssa, mutta asioista tietämättömänä hänen suunnitelmassaan oli pahoja heikkouksia. Näitä pohdimme yhdessä ja mietimme, miten asia olisi Portugalissa.

Opetuksen lisäksi saimme tutustua liiketalouden puolen tiloihin ja tapasimme opettajaporukalla laitoksen presidentin. Leila osallistui tällä välin ei-opetushenkilöstölle suunnattuun Lisbon Accounting and Business School:in esittely + keskustelutilaisuuteen.

Oheinen kuva on otettu koulun ”arkistossa”, jossa säilytetään vanhimpia koulun omistuksessa olevia teoksia. Ja ne ovat siis todella vanhoja. Taustalla näkyviä sohvia ihailtiin vain seisaaltaan, sillä vaikka niihin olisikin saanut istahtaa, ne henkivät niin vahvaa historiallista kulttuuriperintöä, että riskiä sen tärvelemisestä ei tainnut kukaan uskaltaa ottaa.

Ennen lähtöä teimme mielenkiintoisen havainnon: koulun aulassa olevalla ilmoitustaululla oli vierailevien opettajien nimiä ja meidät oli esitelty tittelillä prof. Tämän havainnon oli tehnyt puolalainen kollegamme, joka sitten – tarkka kun oli – oli kysäissyt isänniltä, että onkohan kyseessä jokin vahinko. Vaan eipä ollut, mutta emme me siitä pahastuneet.

 

NAUTI LOUNAASTASI! 

Viikon mittaan kävi selväksi, että Portugalissa tykätään syödä paljon kalaa, ja vielä tarkennettuna portugalilaisten perinteisistä perinteisintä ruokaa, turskaa. Se tarjoillaan perunan ja haudutetun lehtijuurikkaan kera. Tätä kansallisruokaa tarjoiltiin samalla ylpeydellä sekä lounailla että superhienostuneella päätösillallisella.

1. Ensimmäisen päivän lounasmiljöö. 2 Turskaa ja perunaa lounaaksi.

Portugalilaisten lounaskulttuuri oli myös valloittava. Suomalaiset kurtistelivat kulmiaan, kun päivien ohjelmassa oli varattu vähintään kaksi tuntia aikaa lounaalle. Meikäläisittäin lounas hoidetaan puolessa tunnissa alakerran ravintolassa, mutta ei Portugalissa. Meille kerrottiin, että itseasiassa lounas on joskus jopa tärkeämpi kuin illallinen ja siihen todella panostetaan. Sen huomasi kyllä joka kerta, kun meille tarjottiin lounasta isäntien puolesta. Ehkä suomalaisten virkaveljien tuntema kiire tuntuu myös portugalilaisten työntekijöiden niskassa, ja sielläkin lounaita syödään muovirasiasta työpöydän ääressä, mutta ainakaan tällä reissulla sellaisesta ei ollut tietoakaan.

Meille tarjoiltiin heti ensimmäisenä päivänä kolmen ruokalajin lounas puna- ja valkoviineineen. Luonnollisesti olimme huvittuneita tästä meille kovin uudesta lähestymistavasta. Mutta kuinka ollakaan, kaksi tuntia vierähtää kuin siivillä tavatessasi uusia ihmisiä, syödessä, viinilasin ääressä ja maailman menoa ihmetellessäsi. Joten kun torstaina bisneskoululla vieraillessamme meidät jälleen istutettiin lounaspöytään, osasimme jo rentoutua ja nauttia tunnelmasta heti alussa. Kolmen ruokalajin lounas marssitettiin pöytään todella tyylikkäässä ravintolassa ja pari lasia viiniä irrotti kielenkannat niin, että ajan kulua tuskin huomasi.

HUIKEA PÄÄTÖSILLALLINEN

Päätösillallisella tila oli kerrassaan loistokas ja musiikki aivan mahtavaa. Kulahtaneen katuoven takaa paljastui jännittävä 1930-luvun mieleen tuova tila ja tervetuliaisiksi soitettu Glenn Millerin puhallinmusiikki viritti tunnelmaan.  Illan musiikilliseen ohjelmaan kuului ihastuttava Fado-show. Fado on kaihoisaa, perinteistä portugalilaista musiikkia, itse sana ”fado” tarkoittaa kohtaloa.

Menu keskittyi jälleen kalaan ja tuttuun, mutta meille vielä nimettömään vihreään kasvikseen.  Suhtauduimme ruokaan kuitenkin ammatillisella mielenkiinnolla. Pöydässämme istuneet kroatialaiset tunnistivat joka paikkaan laitetun vihreän ystävämme blitvaksi, jonka google-kääntäjä näppärästi suomensi lehtijuurikkaaksi. Reissussa oppii aina uutta!

Illan tähdet, Fado-esiintyjät, olivat todella taitavia koulun omia opiskelijoita

 

VÄLÄHDYKSIÄ LISSABONISTA

Lissabon on kovin kaunis paikka ja sieltä saa hienoja kuvia, kunhan vain sattuu oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Ja kaikki – ainakin melkein kaikki – on kävelymatkan etäisyydellä. Ja jos ei ole, niin metro vie, metro tuo, sillä se on todellakin kätevä kulkuväline kaupungissa.

  1. Portaat Bairro Altoon, 2. Näkymä näköalatasanteelta, 3. Näköala linnoitukselta.

Kiersimme ja kaarsimme Lissabonia. Näimme monenmoisia paikkoja. Kaupungin näköalatasanteelta oli hieno näkymä keskustaan ja sen takana kohoavalle linnoitukselle. Näköalatasanteelle olisi toki päässyt Santa Justan vanhalla rautahissillä, mutta päädyimme kävelemään portaita ylös ja mutkittelevia katuja aina hissin ylätasanteelle. Linnoitukselta taas oli huikea näköala torille ja Tejo-joelle, jolta laivat ovat perinteisesti tulleet Lissaboniin. Kumpuileva maasto pisti jalat koetukselle ja portaita sai kiivetä mm. Bairro Altoon – siinähän sitä sai liikuntaakin. Vinkki matkailijalle: hanki ihan välittömästi hyvä kartta, niin säästyt turhalta kiipeilyltä matkalaukkujesi kanssa. Tämä voi selittää osittain sen, että toisin kuin kotikaupungissamme pyöriä ei juurikaan näkynyt.

 

Portugalilainen brändi-ihme Mundo Fantástico da Sardinha Portuguesa perustettiin jo neljäkymmentäluvulla, ja se on pysytellyt tiukasti ydinosaamisalueellaan. Kaupassa on sirkusmeininki tirehtööreineen ja karuselleineen, vaikka paikan varsinainen tähti on vaatimaton sardiini. Sardiinit on pakattu vuosilukukoristeltuihin papereihin käärittyihin perinteisiin peltirasioihin. Paperiin on painettu kyseisinä vuosina syntyneiden julkkisten nimiä, joten sardiinipurkista pyydetään seitsemän euron hintaa – marketista perussardiinipurkin saa puolellatoista eurolla. Mutta kauppa sijaitsee keskeisellä paikalla, ja sinne on helppo pujahtaa muiden ihmettelijöiden sekaan napsimaan kuvia itsestään mielikuvituksellisessa ympäristössä.

 

Pastéis de nata on vaniljakastikkeella täytetty pikkupiiras, jonka päälle voi ripotella sokeria ja kanelia. Alkujaan luostareiden keittiöissä kehitetty herkku on nyt myös tavallisen kansan saatavilla. Hyvää oli.

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa