Kaikki alkoi keväällä 2015, kun koululla kerrottiin vaihtoehdosta lähteä vaihto-opiskelijaksi ulkomaille. Olin aina ajatellut, että minähän en Suomea pidemmälle lähde opiskelemaan, eihän minusta ole siihen. Olin kohtalaisen ujo persoona, en uskonut minusta olevan opiskeluun uudessa ympäristössä, uusien ihmisten ympäröimänä ja vieläpä eri kielellä!

Oikeastaan idea lähti seminaarista, jossa esitettiin erilaisia vaihtokohteita ja opiskelijoita, jotka olivat olleet vaihdossa. Huomasin, että ihan tavallisia ihmisiä ne muutkin ovat, jotka ovat vaihdossa käyneet. Esiteltiin useampia vaihtokohteita, sekä Euroopassa että sen ulkopuolella. Silmääni pisti heti kaksi vaihtoehtoa, Espanja ja Hollanti.

Pohdittuani muutamia viikkoja, ehkä kuukauden asiaa totesin, että tuonne minä haluan! Katselin kuvia Hollannista, luin artikkeleita, kokemuksia ja blogeja ihmisiltä, jotka ovat käyneet tuossa kauniissa puukenkien ja tuulimyllyjen luvatussa maassa. Artikkeli artikkelilta, blogi blogilta ja teksti tekstiltä vakuutuin entistä enemmän siitä, että Hollanti on place to be.

Hirveän alkustressin, lomakkeiden täytön ja omaisten hyvästelyn jälkeen olin valmis. 15 päivä tammikuuta 2016 lentoni lähti Helsingin lentoasemalta kohti uusia seikkailuja. Saman päivän iltapäivällä uuteen kaupunkiini Eindhoveniin saapuessani olin hämilläni. Aivan uusi tunnetila, uusi kaupunki, uudet ihmiset, sama minä. Miten pärjään täällä? Joudunko ottamaan maitojunan takaisin Suomeen?

Onneksi alussa oli noin puolentoista viikon kotiutumisjakso edessä ennen koulun varsinaista alkamista. Alun kotiutumista uuteen ympäristöön auttoi paikallinen Suomalainen opiskelija, joka pehmensi uuteen ympäristöön sopeutumista huomattavasti. Hän auttoi minua hoitamaan perusasiat, näytti koulun ympäristöä, kertoi parhaat opiskelijaravintolat ja ihan vain auttoi sopeutumaan Eindhovenin kaupunkiin.

Koulujen alku jännitti kovasti pohjoisen poikaa, mutta alkukangertelun jälkeen huomasin tulevani hyvin toimeen ihmisten kanssa. Luokallani oli oppilaita ympäri maailmaa, joten sain tutustua heti erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin toimia. Suurin kulttuurishokki oli kuitenkin ehkä opetuksen kieli ja opettajien eri aksentit. Oli esimerkiksi intialaista, afrikkalaista ja brittiläistä aksenttia, mitkä oli kaikki hyvin erikoisen kuuloisia ja sitä kautta aluksi oli hyvin vaikeaa seurata oppitunteja. Kuitenkin muutaman viikon jälkeen opiskelu helpottui ja aloin ymmärtämään opettajien eri aksentit paremmin.

Mutta se väite, että vaihto-opiskelijaelämä on pelkkää juhlimista, tai että koulun pääsee läpi puolivaloilla tekemättä edes niitä vähiä töitä, on palturia. En tiedä muiden maiden käytännöistä vaihto-opiskelijoita kohtaan, mutta Eindhovenin IBMS (International Business and Management Studies) koulussa kumosin tämän väitteen. Opetus oli haastavampaa ja kaikki tehtävät ja tentit enemmän aikaa vieviä kuin suomessa. Vaikka olin vaihto-opiskelija, ei minulle annettu yhtään erikoisoikeuksia, vaan samat tehtävät tuli tehdä kuin paikallisillakin. Muutama kurssi jäikin suorittamatta niiden haasteellisuuden takia. 

Eindhoven kaupunkina kuitenkin oli erityisen mukava. Joka paikassa puhuttiin englantia enemmän kuin hyvin, eikä ikinä tullut vastaan tilannetta, mikä olisi jäänyt epäselväksi kielimuurin takia. Lähes kaikki paikalliset puhuivat englantia, ja sillä pärjäsi kampuksen ulkopuolella myös esimerkiksi marketeissa, ravintoloissa, kuntosalilla ja elokuvateatterissa. Asukkaita Eindhovenissa oli noin 200 000, eli Oululaisena kaupunki tuntui kodikkaan kokoiselta. Kaikki aktiviteetit oli pyöräilymatkan päässä. Eindhovenissa, kuten koko Hollannissakin on erittäin hyvät pyörätiet, joihin on selkeästi panostettu. Suurempia liikenneruuhkia en havainnut, koska ihmiset suosi paljon pyöräilyä sekä julkisia kulkuvälineitä.

Kevät Hollannissa kului erityisen nopeaa. Vaikka koulukiireitä ja –tehtäviä olikin paljon, ehti välillä myös pyörähtää öisin katsomassa opiskelijaelämää kaupungilla. Kokonaisuudessaan kevät oli elämäni yksi elämysrikkaimmista niin kokemuksellisesti, kuin uusien tuttavuuksien kautta. Uudet tuttavuudet sekä Hollannista, että myös ympäri maailmaa takaavat sen, että melkein mihin tahansa menenkin, on siellä minulle yöpaikka ja juttuseuraa tarjolla.

 Samuli Alaraappana, LIK3SNLM1