Oma polkuni oppia agrologille kuuluvia töitä käytännössä alkoi jo oikeastaan ennen opintoja. Minusta tuli maatalousyrittäjiä kesällä 2014. Opintoihin kuuluu kaksi harjoittelua, toinen osa harjoittelusta tuntui luontevalta suorittaa omalla tilalla omissa töissä. Niissäkin kun oli, ja on edelleen, paljon opittavaa ja harjoiteltavaa. Tämä ensimmäinen pätkä oli kasvukaudella 2016. Toisen harjoittelun toteutin Suomen siemenperunakeskuksella. Aloitin syksyllä 2016 Suomen siemenperunakeskuksella myyntikoordinaattorina ja hoidan siemenperunan myyntiä ja markkinointia, asiakkaiden kanssa yhteyden pitoa, annan pienimuotoista lajikeneuvontaa sekä hoidan toimituksiin ja laskutukseen liittyviä töitä.  

Töissäni olen kohdannut alalla toimivia eri tuotantosuuntien ammattilaisia. On ollut mielenkiintoista kuulla ruokaperunanviljelijöiden mietteitä lajikkeista, kasvukausista ja yleisesti vallitsevasta markkinatilanteesta. Myös lyhyet keskustelut työvaiheista ja käytänteistä ovat olleet kiinnostavia. Ne ovat tarjonneet uusia ajatuksia. 

Olen iloinen, että ennen tätä työtä olin saanut jo aiemmin työkokemusta myynnin ja markkinoinnin puolelta eikä perunakaan vieras ollut. Tiesin, millaisia asioita liittyy laskutukseen ja kirjanpitoon sekä myynnin eri vaiheisiin. Pääsin osaksi somemarkkinointia tekevää tiimiä, joka ideoi vapaasti ja ajanmukaisesti materiaalia eri somekanaviin.  Toimiston töihin oli helppo sujahtaa. Mielestäni mukavaa työssäni on sen monipuolisuus. Pääsin mukaan muun muassa koelajitteluihin syksyllä ja sain hyvän tuntuman millaista siementä on varastossa. Pääsin kauppakunnostamaan pientä vientiin menevää siemenerää. Suurin osa ajasta kului tavallisten toimistotöiden parissa. Yksi mukavimmista tehtävistä oli esitellä työtäni opiskelijoille. 

Varastolla ollaan kovin kiireisiä eritoten keväällä, kun varastolla lajitellaan ja toimitetaan siemeniä. Tällöin tarvitaan pitkää pinnaa, tarkkuutta ja jämeryyttä, jotta toistuvat työtehtävät saa tehtyä ja jokainen asiakas saa samanlaista palvelua. Oman haasteen työskentelylleni tekee keväisin ja syksyisin osin päällekkäin sattuvat oman tilan työt.

Toimialan haasteita ovat jo nykyisin kova kilpailu, perunan hinnan alhaisuus ja kulutuksen lasku. Näkisin kyllä, että nykyisen ilmastonmuutoksen seurauksena suomalaiset alkavat kiinnittää yhä enemmän huomiota kulutusvalintoihinsa ja kotimaisen ruuan merkitys korostuu. Esimerkiksi peruna on varsin kilpailukykyinen elintarvike ravintoarvojensa puolesta, koska siinä on enemmän ravintokuitua kuin kaurapuurossa ja enemmän kaliumia kuin banaanissa. Ympäristövaikutustensa perusteella peruna on myös hyvä valinta pienemmän hiilijalanjäljen takia. Vettäkään se ei käytä tuotettua perunakiloa kohden kuin 202 litraa kun riisi tarvitsee kiloa kohden 1112 litraa.

Erilainen kotitarveviljely kaupungeissa ja taajamissa lienee lisääntymään päin. Liittyykö tämä suomalaiseen unelmaan punaisesta tuvasta ja perunamaasta? Harrastelijaviljelijöidenkin valistaminen, miksi sertifioitua siemenperunaa pitäisi käyttää sen jääkaapissa itäneen ruokaperunan sijaan, on yksi suurimpia haasteita. Harrastajienkin on huomattavasti helpompaa onnistua terveellä ja laadukkaalla siemenellä.

Nelli Kauppi, agrologiopiskelija