Kirjoittaja
Leena Nikander
Yliopettaja
Hämeen ammattikorkeakoulu

Verkostojen rakentaminen näyttäytyy korkeakoulujen yhteistyössä yhtenä optimaalisena mahdollisuutena kehittää korkeakoulupedagogiikkaa. Tässä kuvataan käytännönläheisesti kahden hankkeen, Työelämäpedagogiikka- (työpeda) ja KOPE-hankkeen järjestämässä tapaamisessa esiin tulleita näkökulmia työelämäläheisyyteen.

Työpeda-hankkeessa kehitetään toimintamalleja, joissa korkeakoulut ja työelämä yhdessä luovat oppimisympäristöjä teorian ja käytännön yhdistämiseksi. KOPE-hankkeen oppimisen, ohjauksen ja opetuksen laatuun liittyvien tavoitteiden saavuttamista on jäsennetty eri lukukausina toteutettuihin teemoihin. Toteuttamismuotoina ovat olleet mm. vertaisoppimisen tilaisuudet, koulutukset, työpajat ja verkostotapaamiset. Kaikissa teemoissa kantavana ajatuksena on eri korkeakoulujen vahvuuksien esiin tuominen ja yhteisölliseen oppimiseen tähtääminen. Verkostotapaamisissa ideana on ollut jakaa kokemuksia ja hyviä käytäntöjä, rikastaa ajattelua ja yhteiskehittää käytäntöjä. Tänä keväänä teemana on ollut työelämälähtöisyys ja -läheisyys ja aiheeseen liittyvä verkostotapaaminen järjestettiin Jyväskylän yliopistossa 9.4.2019. Seuraavassa on lyhyt koonti keskustelussa esiin tulleista teemoista pohjautuen kunkin korkeakoulun asettamiin tavoitteisiin ja toimintaan hankkeessa. Ne kuvaavat hyvin meneillään olevan korkeakoulutuksen työelämäyhteistyön kehittämisen monipuolisuutta ja eri tasoja, joilla kehittämistyötä tehdään.

• Opinnäytetyön projektiperustaisuuden, monitieteisyyden ja työelämäläheisyyden vahvistaminen opiskelijoiden motivaation ja valmistumisten varmistamiseksi.
• Opetussuunnitelman ilmiölähtöisyyden määrittely korkeakoulussa ja sen eri ulottuvuudet: konkreettisuus vs. abstraktisuus, laajuus, opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittyminen opintojen aikana. Korkeakouluopetuksen ilmiölähtöisyydestä on kehitelty opetussuunnitelman laadinnassa hyödynnettävää tarkastelukehikkoa.
• Opiskelijoiden hyvinvointikyselyn vaikutukset opetukseen ja ohjaukseen: millaisia tuloksia saadaan eri koulutusaloilla, miten tulokset otetaan huomioon käytännössä.
• Työelämäpalveluiden organisointi eri korkeakouluissa ja siihen liittyen yritysten mahdollisuus kohtuullisen vaivattomaan lähestymiseen ja yhteydenpitoon. Yritysten tietämys yhteydenottokanavista on tunnistettu haasteeksi yhteistyössä.
• Uraohjauksen näkyvyys opetussuunnitelmassa: miten opiskelijan työuran kehittyminen on suunniteltu opintojen aikana vaiheittain eteneväksi prosessiksi. Tässä yhteydessä nostettiin esiin co-careering -käsite, jota on esitelty Kettusen väitöskirjassa (2017). Kettunen J. (2017) Career practitioners’ conceptions of social media and competency for social media in career services. Jyväskylä: University of Jyväskylä, Finnish Institute for Educational Research.
• Mentorointi työelämäosaamisen kehittymisen tukena pohjautuen samassa työpaikassa tapahtuviin harjoitteluihin ja työelämäprojekteihin siten, että kokemukset tukevat suunnitelmallisesti opiskelijan asiantuntijuuden kehittämistä. Työelämäkumppanien valmentaminen ja esim. mentoreille suunnattu eOpas varmistaisi opiskelijan oppimisen tukemista.
• Geneerisen osaamisen merkitys. Tässä erityisesti empatia herätti paljon keskustelua nousevana ja vahvistuvana inhimillisenä osaamisena vastapainona robotoituvalle tulevaisuuden työlle.

Rikastavat keskustelut ja uudet näkökulmat luovat parasta verkostoitumisen pohjaa, ja osallistujien kesken sovittiinkin jatkoyhteyksistä eri teemoissa.