Pääsin ensimmäistä kertaa töihin robottinavettaan, kun suoritin toisen harjoitteluni keväällä 2019 Takalon tilalla Siikajoella. Tilalla on lypsykarjaa kahden robotin navetassa sekä lisäksi nuorkarjaa.

Ennen tätä harjoittelua minulla ei ollut ollenkaan kokemusta robottinavetalla työskentelemisestä, joten harjoittelu antoi minulle paljon uutta. Harjoittelijan toimenkuvaan kuuluivat mm. robottinavetalla lypsytyö, jolloin viiveellä olevia tai avustettavia lehmiä haettiin robottiin. Lisäksi oli puhtaanapitoa robottinavetalla ja hiehonavetalla sekä vasikoiden juottoa.

Harjoittelussa korostui lehmien tarkkailu. Vaikka robotti antaa monenlaista tietoa tietokoneen raporteille, ovat ihmisten tekemät havainnot eläimistä erittäin tärkeitä. Tarkkailtavia asioita olivat kiimojen seuranta, poikineiden kunnon seuranta, etteivät ne esimerkiksi ole kylmiä robottiin lypsylle mennessä sekä muuten lehmien terveyden tilan seuranta.

Harjoittelun aikana sain tietoa ja oppia siitä, kuinka tärkeä lehmien hyvä rakenne on varsinkin robottinavetalla. Hyvällä rakenteella taataan, että robotti saa lehmät lypsettyä jouhevasti, eikä tulisi epäonnistuneita lypsyjä. Hyvän rakenteen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä jalostustyötä. Robottinavetassa hyvällä rakenteella tarkoitetaan lähinnä hyvää utarerakennetta, jolloin kaikki neljännekset ovat samalla tasolla, vetimet ovat suorat ja sopivan mittaiset eikä utare ole liian korkealla tai matalalla.

Sain myös oppia sen, kuinka monenlaista tietoa tietokoneelle tulee robotin ja lehmillä olevien kaulapantojen kautta. Raporteilta voi seurata esimerkiksi lehmän märehtimistä, kiimoja, maidon määrää ja laatua sekä robotin kapasiteettia. Raportit auttavat tulosten tarkastelussa ja toiminnan kehittämisessä entisestään, sekä mahdollisten ongelmatilanteiden havaitsemisessa.

Harjoittelu oli antoisaa, sillä uutta oppia tuli paljon, vaikka lehmien kanssa työskentelystä oli aikaisemmin jo kokemusta. Tärkein harjoittelupaikalta saamani oppi, joka tulevaisuudessa tulee varmasti hyödyttämään, on eläinten tarkkaileminen.

Kaija Yrjänä, agrologiopiskelija