Maastopyöräilyä jokamiehenoikeuksin nyt ja tulevaisuudessa

Maastopyöräilystä on tullut trendikäs harrastus, jonka suosio kasvaa edelleen. Maastopyöräilyä harrastaa noin 8 % väestöstä. Pyörällä saa ajaa jokamiehenoikeuksin myös metsässä, mikäli siitä ei aiheudu suurempaa haittaa. Kuka määrittelee vähäistä suuremman haitan? Onko se pyöräilijä, joka ajaa surutta sieltä mistä haluaa, välittämättä siitä, minkälaista jälkeä metsään jää? Vai onko se metsänomistaja, joka kauhuissaan katsoo metsäpohjan kulumista ja puiden juuristovaurioita?

Luonnossa liikkumisesta jää jälki

Luontoon kohdistuva käyttö jokamiehenoikeuksin tai merkityillä reiteillä jättää aina jälkensä. Luonnossa liikkumisen seuraukset ovat nähtävissä muun muassa muodostuneina polkuina, polkujen levenemisenä, kasvillisuuden kulumisena ja muuttumisena sekä maan pinnan tiivistymisenä, irtoamisena ja eroosiona. Maaston kulumiseen vaikuttavat monet ominaisuudet, kuten kasvillisuus ja sen kulutuskestävyys, topografia, maannoksen ominaisuudet ja kulutuksen toistuvuus sekä ajankohta [1, 2].

Erityyppiset luonnon alueet kestävät ominaisuuksiensa vuoksi luonnossa liikkumista eri tavoin. Kasvillisuuden tallauksen sietokyky ja toipumiskyky ovat merkittäviä tekijöitä kulutuskestävyyttä arvioitaessa. Metsän kasvupaikoista heikoiten kulutusta sietävät kosteat lehdot ja lehtomaiset kankaat sekä jäkäläpeitteiset karukkokankaat. Erityisesti kuivana aikana jäkälä murenee helposti ja jälki jää jo muutamista askeleista. [2] Sen sijaan tuoreet sekä kuivahkot kankaat ovat kulutuskestävyydeltään melko hyviä.

Maastopyöräily reiteillä

Pyöräilyn maastolle aiheuttamat vahingot johtuvat osaksi siitä, että pyöräilijät suosivat monipuolisia maastoja. Maastopyöräilyssä kulutus kohdistuu suurimmaksi osaksi ylä- ja alamäkiin sekä pehmeisiin maastonkohtiin. Maaston kosteus lisää selvästi kulumisriskiä. Maastopyörän rengas uppoaa maahan sitä helpommin, mitä kosteampaa maapohja on (kuva 1). [1, 3]

KUVA 1. Maastopyöräilyn jälkiä soistuneella kankaalla (kuva: Leena Kuorilehto)

Virkistyskäyttöön tarkoitetuilla reiteillä ei reitin käytöstä saa aiheutua vähäistä suurempaa haittaa. Mahdollisia haittoja ja vahinkoja voidaan kuitenkin ennakoida ja ehkäistä jo reitin suunnitteluvaiheessa [4]. Yleensä eri liikkumistavoille on omat reittinsä, sillä eri liikkumismuotoja voi olla vaikea yhdistää. Merkityillä reiteillä sallittu liikkumistapa on kerrottu alueen pääopastetauluissa ja lisäksi se osoitetaan myös reittiopasteissa (kuva 2).

KUVA 2. Reittiopaste kertoo myös liikkumistavan (kuva: Anu Hilli)

Esimerkiksi pyöräilylle ja patikoinnille on usein omat reittinsä, mutta molempia voidaan talvella hyödyntää hiihtämiseen. Lisäksi jo suunnitteluvaiheessa voidaan huomioida reitin kulutuskestävyydeltään heikot kohdat ja parantaa kulutuskestävyyttä rakentein tai pinnoitteilla [4] (kuva 3).

KUVA 3. Pitkospuut estävät reitin kostean kohdan kulumista (kuva: Anu Hilli)

Maastopyöräily jokamiehenoikeudella

Osa luonnossa liikkujista tulkitsee jokamiehenoikeuksia varsin vapaamielisesti, joko tietämättömyyttään tai tahallisesti. Tästä voi olla seurauksena erimielisyyksiä maanomistajien ja liikkujien välillä. Maanomistajalla on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa jokamiehenoikeuksien nojalla tapahtuvaan liikkumiseen omalla maallaan, vaikka kulkeminen aiheuttaisi haittaa. Maanomistaja ei voi laittaa opastetaulua, jossa kielletään esimerkiksi pyöräily tai ratsastus, vaikka maapohja ei näitä liikkumistapoja kestäisikään [5].

Maanomistajan on kuitenkin mahdollista laittaa mastoon kehotusluontoisia opasteita tai opastetauluja. Näissä voi kertoa esimerkiksi, että maapohja ei kestä pyöräilyä tai ratsastusta. Tällöin luonnossa liikkuja voi itse arvioida mahdollista haitan muodostumista. Kosteissa maaston tai reitin kohdissa voidaan pyöräilijää kehottaa taluttamaan pyörää, jotta maasto ei kuluisi (kuva 4). [3, 4, 5]

KUVA 4. Luonnon virkistyskäytön tuomia haittoja, paljastuneet puiden juuret ovat alttiina kulutukselle (kuva: Leena Kuorilehto)

Jokamiehenoikeuksilla on merkitystä erityisesti luonnon virkistyskäytölle, luonnontuotealalle ja luontomatkailulle. Jokamiehenoikeuden käyttäjä vastaa siitä, että vähäistä suurempaa haittaa luonnossa liikkumisesta ei aiheudu [5].

Ilman jokamiehenoikeuksia liikkuminen rajoittuisi yleisille teille ja muille yleisille alueille sekä omalle maalle. Jokamiehenoikeuksien rajoittaminen on noussut aika-ajoin puheenaiheeksi Suomessakin. Tästä näkökulmasta katsottuna jokaisen luonnossa liikkujan kannattaa toimia vastuullisesti, jotta myös tulevaisuudessa saamme nauttia luonnossa liikkumisesta jokamiehenoikeudella.

Kuorilehto Leena, opiskelija, maaseutuelinkeinot
Hilli Anu, lehtori, maaseutuelinkeinot

 

Lähteet

[1] Villa, H. 2001. Maastopyöräilyn luontoa kuluttavat vaikutukset – Esimerkkinä Lohja 24H MTB 2001 –maastopyörätapahtuman vaikutukset sekä luonnon palautuminen. Suomen Latu. Hakupäivä 27.5.2109.

[2] Aho, S. 2005. Luonnon virkistyskäytöstä johtuva maaston kuluminen – esimerkkialueena Rokua. Teoksessa S. Tuulentie & J. Saarinen (toim.) Kestävät käytännöt matkailun suunnittelussa ja kehittämisessä. Metlan työraportteja 20. Hakupäivä 27.5.2109.

[3] Kuorilehto, L. 2019. Mäkiahon laavu osaksi kinttupolkuverkostoa. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Oulu. Saatavana Oulun ammattikorkeakoulun intranetissä.

[4] Ideakortti 12 – Maastopyöräilyreittien suunnittelu. Hakupäivä 27.5.2019.

[5] Lehtonen, S., Heikkinen, T. & Hirvonen, J. 2007. Jokamiehenoikeuksien tulkintoja ja haasteita luontoliikunnan ja -matkailun kannalta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 1.

 

Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019052717271

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa