Olin helmi-huhtikuussa laboratorioharjoittelussa Suomen Siemenperunakeskus Oy:llä (SPK). Olin pidemmän aikaa jo pohtinut, mihin oikein hakisin viimeiseen harjoitteluuni, eikä talviaika oikein auttanut hakuprosessia. Muistelin, että SPK:lla oli harjoittelijoita otettu laboratoriotöihinkin – en ollut opiskellut juurikaan kasvikursseja, mutta laboratorio oli minulle mieluinen toimintaympäristö, joten otin ja soitin yritykseen. Sain harkkapaikan!
Harjoitteluni alkoi helmikuun lopulla, ja se kesti huhtikuun loppupuolelle. Tietämättäni olin  labra-kiinnostukseni huomioon ottaen soittanut SPK:lle juuri hyvään aikaan – keväällä labrassa tarvittaisiin pilkonta-apua taimien kanssa. Oikeastaan koko harjoitteluni kului laboratoriossa noita taimia pilkkoen, sekä aina välillä kasvualustaa tehden.

Pistokkaat laitetaan purkkiin tehdylle kasvualustalle kasvamaan

Taimien pilkkomisella tarkoitan mikrolisäämistä, joka on taimien lisäämistä pistokkaista, toisin sanoen kloonaamista. Tämä prosessi on aloitettu taimipankeista jo edellisvuoden puolella, jotta taimia ehditään saada tarpeeksi kevään istutuksiin mennessä. Mikrolisäys tapahtuu steriileissä olosuhteissa laminaarikaapissa. Taimen varsi pilkotaan lehtien välistä niin, ettei lehtihangassa sijaitseva kasvupiste vahingoitu, ja pistokkaat istutetaan uudelle, steriilille kasvu-alustalle. Noin kuukaudessa purkin sisältämät taimet ovat valmiita pilkottavaksi uudestaan.Aaika vaihtelee vähän lajik-keesta riippuen. Laskimme yhdessä välissä, että pilkko-mistamme taimista voi vuosien varrella tulla jopa 50 000 perunaa yhden pistokkaan jälkeläisistä. Taimia on koko kevään pilkonnoissa pilkottu noin 60 000 kappaletta. Hurja määrä!

Perunan matka tuolta laboratoriosta ruokapöytään taikka teollisuudelle ei ole sekään järin lyhyt. Ensim-mäisen kesänsä taimet saavat kasvaa turpeessa kasvihuoneessa, ja ne tuottavat muutaman mini-mukulan. Tämän jälkeen mukuloita lisätään 3 – 4 vuotta avomaaviljelyllä, jonka jälkeen ne myydään ulos siemen-perunana. Näin on yksi kasvatushuoneellinen perunantaimia muuttunut kymmeneksi miljoonaksi kiloksi siemenperunaa!

Keväällä tekemämme rasiataimet pääsevät toukokuulla istutetuksi kasvuturpeeseen

Perunatiedon lisäksi yksi suurimmista työn anneista oli turvallisten sekä hygieenisten laboratoriotyöskentelytaitojen ja -välineiden käytön oppiminen. Kasvualustat ovat erittäin kontaminaatioherkkiä, mikä käytännössä tarkoitti, että laminaarikaapissa työskennellessämme meillä oli labratakin ja hanskojen lisäksi maskit, myssyt sekä irtohihat hihansuiden ja hanskojen päällä suojaa-massa likaa pääsemästä sitä kautta ulos. Pilkonnoissa välineitä steriloitiin jat-kuvasti lasikuulasterilisaattorissa, ja työskennellessä on pidettävä huoli, ettei kuljeta käsiään taikka instrumentteja kasvien/alustapaperin päältä. Laitteista erityisesti höyryautoklaavin käyttö kävi hyvin tutuksi kasvualustojen teon pa-rissa. Loppuvaiheesta pääsin tutustumaan hieman aeroponisesti kasvatettavien perunoiden taimien istuttamiseen.

Yleisellä tasolla harjoitteluaika antoi minulle makua siitä, mitä arki ilman koulu-stressiä on. Siis se, että käyt töissä, ja loppu aika onkin sitten ihan omaa. Keskittymishäiriön kanssa arjenhallinnassa on omat haasteensa, ja oli voimaut-tavaa huomata, että arki kokopäivätyön kanssa sujuu, kun ei tarvitse miettiä koulutöitä taustalla. Työpaikkana SPK jakaa omalla listallani ensim-mäisen sijan parhaimpana työpaikkana, jossa olen työskennellyt. Työtehtävät olivat mielen-kiintoisia, työtapoja kehitettiin jatkuvasti ja työkaverit olivat mah-tavia. Ja ovat vieläkin, nyt nimittäin harjoitteluni jatkuu reilun kuukauden töillä taimien istutuksella kasvihuoneelle! Olen erittäin tyytyväinen tähän harjoittelukokemukseen.

Saska Salo, agrologiopiskelija