Digipedagogiikan kysymyksiä nyt ja tulevaisuudessa – Pohdintoja Cross Expertise mentoroinnista

Kirjoittajat

Tanja Kähkönen
Yliopisto-opettaja
Oulun yliopisto

Outi Pylkkä
Yliopettaja
Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Mentoroinnissa mietimme ”Digipedagogiikan kysymyksiä nyt ja tulevaisuudessa” sekä pedagogisesti perusteltujen digiteknologioiden ja digitaalisten välineiden käyttöä. Miten osaat valita ja ottaa haltuun laajasta digivälineiden tarjonnasta olennaiset työkalut? Tavoitteena oli myös pohtia sitä, miten välineet tukevat pedagogisia ratkaisuja erilaisten ja monenlaisten oppijoiden huomioon ottamisessa. Moninaisten oppijoiden teema jäi digipedagogiikan varjoon ajan puutteessa. Mentorointikeskustelumme Skypessä polveilivat ajankohtaisista kuulumisista ja mielen päällä olevista asioista varsinaiseen aiheeseen ja aiheen viereen.

Etäopetuksen lisääntyminen on vähentänyt kontaktiopetuksen määrää. Opettajat muun muassa pahoittelevat sitä, etteivät opiskelijat saavu paikalle kontaktiopetukseen, koska kaikki oppimateriaali on saatavilla netissä ja luennot on mahdollisesti myös videoitu. Joustavuus oppimisen tavoissa ja aikatauluissa on toki hyvä asia, mutta jos kaikki jää omaehtoisen oppimisen varaan, mihin jää yhteisöllinen tiedon rakentaminen, jossa 1+1 onkin enemmän kuin kaksi, vähintään kolme?

Opettajat ovat myös ilmaisseet huolensa siitä, että on hankalaa uudistaa opetusta ja miettiä aktivoivia työtapoja massaopetuksiin tai uusia ryhmätyöskentelyn muotoja, mikäli opiskelijat eivät saavu paikalle. Aiemmat sukupolvet ovat usein kiitollisia siitä, että joku on aikatauluttanut oppimistekojen tekemisen heidän puolestaan ja järjestänyt oppimiselle tilan ja paikan, jossa saa keskittyä asiaan perehtymiseen ja tällöin opintojakso tulee suoritettua sopivina palasina. Liika joustavuus oppimateriaalien ja oppimistehtävien tekemisessä voi ajaa opiskelijan siihen, että vähän ennen annettua deadlinea havahdutaan realiteetteihin. Jos meneillään on useampi opintojakso ja kaikissa niissä kasautuu tehtäviä samaan aikaan, ollaankin jo pulassa. Vielä tärkeämpää on opiskelijatovereiden ja opettajien kohtaaminen ja yhdessä pohtiminen sekä opetustilanteissa että kahvipöytäkeskusteluissa sen jälkeen.

Y-sukupolvi, diginatiivit ovat kasvaneet globaalissa markkina- ja mediakulttuurissa ja ovat työelämässä 2020–2030-luvulla. Y-sukupolvi ei sitoudu yhteen työpaikkaan vaan Y-sukupolven kasvatit voivat vaihtaa työpaikkaa omien mieltymystensä mukaan. (Vesterinen 2015, 3, 8, 10,18.) Y-sukupolvi ei ole työuransa alussa niin työkeskeinen kuin aikaisemmat sukupolvet. He painottavat perheen ja vapaa-ajan työn edelle. He ovat kuitenkin yhtä työorientoituneita kuten aikaisemmatkin sukupolvet. (Pyöriä & Ojala 2016, 31, 35, 39.)

Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Olisi kyettävä tunnistamaan heikkoja signaaleja ja kehittämään työtä vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden haasteita. On pystyttävä uudistamaan opetusta ja mennä siihen maailmaan, mikä diginatiiveille on tuttua ja tapahtuu luonnostaan. Maailma avartuu ja oppiminen voi laajentua myös oman oppimisyhteisön ulkopuolelle esimerkiksi sosiaalisen median avulla. Tässäkin riskinä on kuitenkin informaation paljous ja sen laatu ja validiteetti. Toisaalta osaamistavoitteisiin sisältyy aina taito oppia arvioimaan tietoa ja tietolähteitä ja erottamaan olennainen informaatio.

Digitaaliset välineet tuovat paljon mahdollisuuksia opetusmenetelmien monipuolistamiselle, dokumentaatiolle, tiedon jakamiselle ja yhdessä työstämiselle sekä oppimisen jatkuvalle arvioinnille. Välineiden avulla on helppoa tehdä erilaisia lähtötason kartoituksia, toteutettaa monenlaisia arvioinnin tapoja ja hyödyntää oppimisanalytiikan mahdollisuuksia oppimisen ja edistymisen seurannassa. Toisaalta opettajat samoin kuin opiskelijat kokevat kuitenkin myös info- ja välineähkyä. On olemassa valtava kirjo erilaisia tietojärjestelmiä, sovelluksia ja työvälineitä, joihin perehtyminen vie aikaa, eikä niiden sopivuudesta tai mahdollisuuksista ole välttämättä tietoa ennakkoon.

Oulun yliopistossa on digipedatuutoriverkoston ideoimana perustettu intranetiin digipedavinkkejä käsittelevä arkisto. Ideana on kerätä ja esitellä matalalla kynnyksellä lyhyitä vinkkejä erilaisten digityökalujen käytöstä. Tavalliset opettajat esittelevät digipedakokeiluitaan ja kertovat kokemuksistaan kirjallisesti tai videoin ja uudet vinkit julkaistaan kuukausittain yliopsiton uutiskirjeessä. Digipedavinkkeihin tutustuminen on tehty helpoksi. Sovellukset ovat helppokäyttöisiä, pääsääntöisesti ilmaisia eivätkä vaadi muuta kuin rekisteröitymisen. Yliopistopedagogisen koulutuksen perusteella opettajat innostuvat helposti kun ovat saaneet ensimmäisen kokemuksen jostain digitaalisesta työvälineestä. Vertaistuen merkitys kokemusten jakamisessa on myös suuri ylipäänsä kaikessa opetuksessa, mutta erityisesti digipedagogiikassa. Digipedagogiikka edellyttää hiukan aikaa ja uskallusta uuden kokeilulle itselleen sopivien, pedagogisesti perusteltujen menetelmien ja työkalujen löytämiseksi.

Opettajan tekemälle työlle ja vaivannäölle opetuksen suunnittelussa ja sen kehittämisessä tulisi antaa aikaa työsuunnitelmassa sekä sen ansaitsema arvostus. Opiskelijat eivät usein tiedä, mitä kaikkea heidän oppimisensa eteen onkaan tehty ennen varsinaista opetustilannetta. Pohtiessamme merkittäviä oppimiskokemuksia paras oppimiskokemus voi olla myös opettajasta, joka ei pitänyt kalvosulkeisia tai käyttänyt monia eri välineitä, vaan antoi tarinan ja kokemustensa kuljettaa. Tavoitteena on, että 2030-luvulla nykyistä suurempi osuus taloudellisista resursseista saadaan käytetyksi perustehtävään eli opetukseen ja ohjaukseen. Tilalle löydetään entistä kustannustehokkaampia, uusia ratkaisuja. (OAJ 2014, 10-11.)

eAMK:in verkkototeutusten laatukriteerit laadittu osana eAMK-hanketyötä syksyllä 2017. Opas on erinomainen esimerkki siitä, että opetuksen suunnittelussa pitää muistaa mennä pedagogiikka edellä ja opiskelijalähtöisesti. Samalla laatukriteeristö toimii hyvänä muistilistana opettajalle opetuksen suunnittelussa. Laatukriteeristössä korostetaan, että on tärkeää on soveltaa tarkoituksenmukaisia pedagogisia malleja, toimintatapoja ja menetelmiä. Biggsin konstruktivistisen opetuksen linjakkuuden periaatteen mukaan kaikkien opetuksen osatekijöiden tulee tukea toisiaan ja ohjata oppimista samaan suuntaan niin opetuksen, oppimistehtävien kuin arvioinninkin osalta tarkoitetuksenmukaisten osaamistavoitteiden (intended learning outcomes) saavuttamiseksi (Biggs 2007).

Opettajan tulee tehdä valintoja ja karsintaa sopivien menetelmien ja välineiden käytössä, tarjota vaihtoehtoja ja malleja ja ohjeistaa opiskelijat hyvin. Läpinäkyvyys asetettujen osaamistavoitteiden, valittujen menetelmien ja välineiden osalta sekä arviointikriteereiden suhteen on ehdottoman tärkeää. Sisällön suhteen tarvitaan jatkuvaa ydinainesanalyysia laadukkaan ja relevantin aineksen valinnassa ja sen päivittämisessä. Toteutuksella tulisi olla tarjolla myös vaihtoehtoisia menetelmiä omien oppimistavoitteiden asettamiselle ja niiden saavuttamiselle, jotta tilaa on erilaisille ja monenlaisille tavoille oppia. Olipa väline mikä tahansa, ei sovi unohtaa sitä tärkeintä eli vuorovaikutusta ja kohtaamista, verkossa tai kasvokkain, mikä parhaillaan aktivoi pohdiskelemaan opittua myös oppimistilanteen jälkeen. Se taisi oli myös tämän mentoroinnin tärkein anti.

Yliopisto-opettaja Tanja Kähkönen
Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, yliopistopedagogiikka

Yliopettaja Outi Pylkkä
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu

Lähteet

Biggs, J. & Tang, C. 2011. Designing intended learning outcomes. Teoksessa Teaching for Quality Learning at University. 4. painos. Maidenhead: Open University Press, 113-132.

Oppimateriaalien valinta ja käyttö AMKien yhteisillä verkko-opintojaksoilla – Opas opettajille. eAMK verkkototeutusten laatukriteerit. Viitattu 10.6.2019.
https://www.eamk.fi/fi/campusonline/laatukriteerit/

Opettajien ammattijärjestö. 2014. Suomi osaamisen kärjessä 2030. OAJ:n tulevaisuustyö. Väliraportti. Viitattu 29.5.2019
http://www.oph.fi/download/155416_suomi_osaamisen_karjessa.pdf

Pyöriä, P. & Ojala, S. 2016. Nuorten työasenteet puntarissa – eroaako Y-sukupolvi edeltäjistään? Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016): 31, 35, 39.

Vesterinen, P-L. 2015. Digiajan sukupolvet johdettavina. Viitattu 29.5.2019.
https://johtajuusfoorumi.fi/wp-content/uploads/sites/5/2015/08/vesterinen_kn_2015.pdf