Kirjoittaja
Pentti Rauhala
Dosentti, emer. rehtori
Laurea-ammattikorkeakoulu

KOPE-hanke järjesti keväällä 2019 , Turussa, Jyväskylässä ja Tampereella workshopit, joiden teemana oli tutkimuksen ja käytännön kohtaamisia. Tilaisuuksiin osallistui yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen korkeakoulupedagogiikkaa tutkineita ja siitä kiinnostuneita henkilöitä. Eräs merkittävimmistä havainnoista on, että yliopistopedagogiikan ja ammattikorkeakoulupedagogiikan tarkastelunäkökulmat ovat lähentyneet. Vaikka osaamisperusteisuusajattelua yliopistopiireissä osin kritikoidaankin, se on kuitenkin vahvasti mukana käytännön korkeakoulupedagogiikassa.

Ammattikorkeakoulujen taholla on ollut pyrkimystä korostaa ammattikorkeakoulupedagogiikan omaleimaisuutta ja eroa yliopistopedagogiikkaan. Perusteita tällaisellekin ajattelulle on. Mm. Hanna Alaniskan aiemmassa blogikirjoituksessa esitellyissä tuloksissa, työelämälähtöisyys korostuu selvästi voimakkaammin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa, kuten duaalimalliajattelun mukaan pitääkin. Korkeakoulujärjestelmän yhtenäistymiskehitys, joka näkyy myös esimerkiksi lainsäädännössä ja rahoituksessa, on kuitenkin huomattavasti madaltanut raja-aitaa yliopistopedagogiikan ja ammattikorkeakoulupedagogiikan välillä. Se on mielestäni myönteistä kehitystä, joka hyödyttää molempia korkeakoulusektoreita.

Oma tutkijaryhmämme Friman, Kantola, Majuri ja Rauhala on määritellyt ammattikorkeakoulupedagogiikan pragmatistiseen filosofiaan pohjatuvaksi korkeakouluopetukseksi ja oppimiseksi. Sen tavoitteena on rakentaa työelämän asiantuntijuutta, tulevaisuuden osaamista ja elinikäistä ammatillista kasvua. Ammattikorkeakoulupedagogiikka on monimuotoista oppimista verkostoituneissa ja vuorovaikutuksellisissa korkeakoulu-, työ- ja TKI-ympäristöissä. Tämä määritelmä ei välttämättä sido pedagogista mallia instituutioon eli ammattikorkeakouluun, vaan oppimistapahtumaan. Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio totesi jokin aika sitten Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa, että yliopistonkin pitää muistaa olevansa vahvasti koulutusinstituutio, joka kouluttaa korkean vaatimustason työtehtäviin eikä pelkästään tutkijoiksi. Osaamisperusteisuus, joka on Bolognan prosessin myötä tullut yleiseurooppalaiseksi tavoitteeksi, edustaa pragmatismiin pohjautuvaa ajattelua sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa.

Tuoreessa opetushallituksen ennakointifoorumin raportissa korostuu näkökulma,  jonka mukaan johto- ja asiantuntijatehtävissä tarvitaan lisää varsinkin modulaarisia täsmäkoulutuksia eikä niinkään tutkintoon tähtääviä koulutuskokonaisuuksia. Korkeakoulujen lisä- ja täydennyskoulutusta pitäisi laajentaa.  (Osaaminen 2035, 38.). Korkeakoulupedagogiikkaa tulisi siten kehittää myös tästä näkökulmasta.

Johanna Annalan esityksessä Tampereen workshopissa esiteltiin tutkijaryhmän Annala, Lindén ja Mäkinen (2016) opetussuunnitelma-ajattelumallia. Siinä on neljä tasoa: opetussuunnitelma sisällön varmistajana, opetussuunnitelma kompetenssien tuottajana, opetussuunnitelma neuvotteluna ja opetussuunnitelma valtaistumisena. Annalan näkemys oli, että harvat hyödyntävät opetussuunnitelmatyössään kasvatustieteellistä opetussuunnitelmatutkimusta.

Ammattikorkeakouluissa on 2000-luvun alusta lähtien laadittu pedagogisia strategioita ja kehitetty erityisesti Hakkaraisen, Longan ja Lipposen käsitteellistämään tutkivaan oppimiseen ja Deweyn pragmatismiin tukeutuvia pedagogisia malleja, kuten LbD eli Learning by developing, innovaatiopedagogiikka ja LCCE eli Learning and Competence Creating Ecosystems. Näille malleille on yhteistä yhteistoiminnallisuus, opiskelijan itsenäisen roolin korostus sekä opiskelijan mukaan ottaminen jo alusta alkaen soveltavaan käytännön ongelmia ratkovaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Pragmatismi ei näe oppimista vain akateemisena yleisen tiedon lisääntymisenä, vaan myös vastauksena, miksi pitäisi oppia ja mitä opitulla tehdään. Tunnen mainituista pedagogisista malleista parhaiten Laurean jo parikymmentä vuotta toteuttaman LbD:n. Sen toteutuksessa päästään mielestäni Annalan ja kumppanien opetussuunnitelmatasoissa ainakin neuvottelun, ellei peräti valtaistumisen tasolle.

Lähteet

Opetushallitus, (2019). Osaaminen 2035 – Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia.