”Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee muutakaan”

Kyseiseen lauseeseen törmäät, mikäli kävelet Kotkantien kampuksella opiskelijapalveluiden työtilan ohitse. Lause on kirjoitettu työtilan lasiseinään ja  se on peräisin 1800-luvulta eläneeltä William Connor Mageelta, joka toimi aikoinaan Dublinin piispana.

Kun tarkastellaan Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) laatukäsikirjaa henkilökunnan intrasta eli Heimosta, havaitaan, että virhe-sanaa ei sieltä löydy. Sen sijaan Oamkin laatukäsikirjassa keskeistä on palaute ja sen käsitteleminen. Palautteen perusteella tehdään kehittämistoimenpiteitä, joiden vaikutuksia seurataan ja arvioidaan jälleen palautteen kautta. Jatkuva kehittäminen on Oamkin laatujärjestelmän toiminnan perusta.

Toki virheitä tehdään Oamkissakin, kuten tehdään kaikissa organisaatiossa, mutta niiden käsitteleminen toiminnan kehittämisen kautta antaa organisaatiolle mahdollisuuden oppimiseen ja sitä kautta hyvien käytänteiden muodostumiseen.

Virheiden tärkeyttä käsittelee myös Yle Puheella Jari Sarasvuo jaksossaan ”Virheen kieltäminen johtaa katastrofeihin.” Virheet johtuvat Sarasvuon mielestä tietämättömyydestä, taitamattomuudesta ja todennäköisyydestä. Hän ottaa esille käsitteen ’hiljaisuuden kulttuuri’, mikä esiintyy erityisesti asiantuntijaorganisaatoissa. On oletus, että ollaan täydellisiä. Oletetaan, että mitään pahaa ei saisi tapahtua. Jos tapahtuu, siitä vaietaan eikä anneta palautetta. Jos annetaankin, sitä ei käsitellä. Palautteen käsittely on ydin siihen, miten virheitä voidaan vähentää.

Organisaatiossa pitäisi olla sellainen kulttuuri, joka kannustaa virheiden paljastamiseen. Virheestä oppiminen tarkoittaa käytännössä virheen todennäköisyyden vähentämistä. Kun virheen todennäköisyys on vähentynyt, uskalletaan tehdä entistä vaikeimpia asioita.

Mikäli virheitä pelätään, lasketaan tasoa. Näin ei saisi tapahtua. Virheitä salliva kulttuuri ei tarkoita sitä, että luovutaan vastuullisuudesta.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä virheiden avoimuuden käsittelyssä Jari Sarasvuo mainitsee kansainvälisen lentoliikenteen turvallisuuden lisääntymisen. Vuosikymmenten ajan ovat lentoyhtiöt, lentäjät ja lentokoneen valmistajat jakaneet avoimesti kaikki tiedot, mitkä ovat aiheuttaneet kuolemaan johtaneet lento-onnettomuudet ja läheltä piti -tapaukset. Tästä on ollut seurauksena, että lentäminen on nykyään turvallisempaa kuin kotona olo.

Virheistä oppimista käsittelee myös Matti Rytkönen blogissaan ”Virheistä oppiminen – organisaation mahtava mahdollisuus menestyä.” Blogissaan Rytkönen viittaa useasti Mika Sutisen ja Mikko Kuitusen kirjaan ’Mahtava moka’. Organisaatiossa pitäisi olla sellainen kulttuuri, että mokia koskeva tieto jaettaisiin kaikkien kesken, ja kokemuksen jakaja saisi osakseen arvostusta, kun hän on auttanut muita välttämään saman virheen tekemistä jatkossa.

 

Lisäksi Rytkönen korostaa arkisen johtamisen merkitystä virheistä oppimisesta. Hän toteaa, että johtamisen avulla voidaan parhaimmillaan kehittää sellainen ilmapiiri, jossa ei pelätä tai peitellä epäonnistumista, vaan jaetaan jopa ilolla omat epäonnistumisen kokemukset koko organisaatiolle. Erityisen tärkeää virheiden hyväksymisessä ja hyödyntämisessä on johtajan oma esimerkki. Vastuun ottaminen omista virheistä kuvastaa rehellisyyttä, jota muut arvostavat.

Milloinkahan tulee Oamkissa aika, jolloin vuoden oamkilaisen rinnalla valitaan vuoden opettavaisimman mokan tekijä?

Seppo Pakanen

Suunnittelija

Tietotuotantotiimi

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa