Keltanokkana koodiviidakossa

Toinen vuosi pärähti Oamkissa käyntiin vasta peri kuukautta sitten ja nyt jo tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Esseitä pitäisi kirjoittaa, tehtäviä palauttaa sekä rakentaa haastava projekti muutamassa viikossa, eikä edes palkkaa makseta! Kysymys kuuluukin, että kuka hullu tällaiseen touhuun lähtee mukaan?

Ensimmäisen vuoden intoilut

Valitsin opinahjokseni kansainvälisen ohjelmointipuolen Oamkista sen tuomien mahdollisuuksien takia. Huomasin jo ensimmäisinä viikkoina, että valinta osui oikeaan. Luokallamme oli ihmisiä joka puolelta maailmaa, joista suurimpaan osaan tuli tutustuttua heti kättelyssä. Opettajat vakuuttivat, että opiskelijoille on harjoittelupaikkoja auki enemmän, kuin mitä meillä opiskelijoita. Eli kaikille osaaville on työpaikka tiedossa. Ainoa haaste oli pärjätä koulussa, koska itselläni ennen Oamkiin tuloa ei ollut ohjelmoinnista mitään tietoa.

Aloitimme ensimmäisen vuoden opiskelemalla pääasiassa JavaScriptiä, joskin PHP tuli kuvioihin viimeisellä jaksolla. Kokemusta minulla ei siis ollut, joten työmäärä tuntui ajoittain jäätävältä. Opin kuitenkin perusasiat nopeasti ja pääsin hyvin juttuun mukaan.

Ensimmäisen projektimme tehtävänä oli rakentaa yksinkertainen web-sivu, joka sisälsi toiminnallisuuksia, joita opimme samalla jaksolla olleelta matematiikan kurssiltamme. Projekti vaati hikeä ja verta, mutta saimme sen tehtyä ja olomme oli euforinen. Loimme tyhjästä jotakin toimivaa ja tuntui, että pystymme valloittamaan maailman.

Toinen projektimme alkoi kevään viimeisellä jaksolla. Tässä projektissa piti jo itse rakentaa sovellukselle ns. backend -puoli, eli projekti laitettiin serverille ja se oli netissä kaikkien nähtävillä. Tätä ennen olimme tehneet vain asioita, jotka toimivat localhostin kautta, eli ei mitään “oikeaa”. Projektiksi valitsimme rakentaa Trivial Pursuit -tyyppisen tietovisapelin.

Aluksi projektin teko oli äärimmäisen vaikeaa, koska päätimme tehdä pelin ReactJS -kielellä, josta kellään ei ollut aiempaa kokemusta ja jonka kurssit alkoivat koulussamme vasta toisella vuodella. Haastetta loi myös serveripuolen koodaus, koska koulussa ollut PHP-kurssi oli vain pieni pintaraapaisu backend-koodaamiseen. Opettelimme koulussa käyttämään CodeIgniter-nimistä ohjelmistokehikkoa, mutta päätimme projektissamme käyttää Laravelia, koska sillä hetkellä ajattelimme, että se on tulevaisuuden kannalta kaikille parempi, sillä CodeIgniteriä aika harvoin nykyään käytetään. Laravel on siis ohjelmistokehikko, joka helpottaa erittäin paljon backend-koodauksessa.

Ensimmäinen kuukausi meni melkeinpä vain siinä, että opiskelimme Reactia ja Laravelia ja tuntui, ettei hommasta tule yhtään mitään. Jossain välissä porukalla asiat klikkasivat ja rakensimme pelin noin kolmessa viikossa nollasta valmiiksi. Pelimme oli netissä ja se toimi, olimme suunnattoman ylpeitä itsestämme.

Projektissa tehdyn pelin kirjautumisnäkymä

MadMind-peli alkaa kirjautumisnäkymästä

Opimme projektia varten itsenäisesti Reactin sekä Laravelin, jotka molemmat ovat todella hyviä valtteja koodauspuolella. Ottaen huomioon, että alkuvuonna emme tienneet ohjelmoinnista lähes mitään, tämä oli todella suuri saavutus. Vertasimme toisen projektimme koodia alkuvuonna tehtyyn projektiin ja emme voineet kuin nauraa, sillä ero oli niin suuri.

Toisen vuoden haasteet ja mahdollisuudet

Kuten ensimmäisestä kappaleestani voi päätellä, ajoittain ohjelmoinnin opiskelu on erittäin haastavaa. Hiukset tippuvat päästä ja välillä yöt ovat unettomia työtaakan takia. Kaikkien tähän asti olleiden haasteiden jälkeen voin silti sanoa, että kyllä tämä kannattaa, sillä tämän puolen osaaminen on hedelmä, joka tulevaisuudessa kantaa. Oulussa, niin kuin muuallakin Suomessa ja maailmalla tarvitaan koko ajan enemmän koodareita. Jos osaa asiansa hyvin, niin töiden saaminen on varma nakki, eikä palkkakaan pieneksi jää.

Teksti: Riku Heikkinen
Opiskelija, Oamk

Lisätietoa Degree Programme of Information Technology -tutkintotutkinto-ohjelmasta