Kirjoittaja
Jenni Koponen
Yliopettaja
Metropolia Ammattikorkeakoulu

Sähköpostikeskustelu syyskuun alussa 2019:
Eetu vanha kollegani urani alusta: ”Sellaisesta asiasta kirjoittelen, että meillä mainostetaan erilaisia yhteistyömuotoja yliopistojen ja amkien välillä. En tiedä onko nämä mainostukset tulleet sinullekin, mutta olisiko sinulla ollut kiinnostusta/aikaa opettajavaihtoon tutustumaan opetukseen yliopistoissa?”

Minä: ”Enpä ole tullut ajatelleeksi tuota ollenkaan.”

Siitä se sitten lähti. Kova sovittelu, millä saisin opettajavaihdon mahtumaan loppuvuoden kalenteriini. Ja niin se onnistui kuin onnistuikin, kolmen päivän opettajavaihto Oulun yliopistoon.

Minulla on kaksi uraa. Ensimmäinen on tekniikan ura metalliteollisuudessa ja yliopisto-opettajana. Toinen urani on kasvatustieteilijä korkeakouluopettajana, kouluttajana ja opetuksen kehittäjänä. KOPE-opettajavaihdon aikana sain aikaikkunan porautua omaan opettajuuteeni ja siihen, mitä minussa oikein on näinä kahtenakymmenenä vuonna tapahtunut.

Opettajavaihto on tuttu asia korkeakouluissa, usein kuitenkin kansainvälisessä kontekstissa. Ulkomaisissa opettajavaihdoissa opettajat raportoivat tyypillisesti hyötyinä uusien verkostojen ja yhteistyötahojen syntymistä sekä uusien tuulien saamista omaan opetustyöhön. (esim. Tuominen, 2015; Mäkelä, 2015). Kotimaista opettajavaihtoa on dokumentoitu varsin vähän.

Olen pohtinut viime aikoina paljon kestävää kehitystä opettajan ja opetuksen kehittäjän työn näkökulmista (Koponen, 2019; Koponen, Kokko & Syrjäkari, 2019; Koponen, Hietava & Heikkinen 2019). Keskustelu työn taloudellisesta kestävyydestä on kaikille korkeakouluissa tuttua, mutta mitä on esimerkiksi sosiaalisesti kestävä tapa työskennellä opettajana.

Opettajan työssä vertaistuki ja tiimimäinen työtapa ovat keskiössä. Opettajan työn näkökulmasta työn lähipiiri on erittäin merkityksellinen. Se käytäntöyhteisö, johon kuuluu yhä laajeneva piiri ihmisiä kuten opettajakollegat, opiskelijat, opetushallinto, kehittäjäkollegat muilta aloilta jne. (Syrjäkari, Koponen & Tuominen, 2015).

Näen kuitenkin, että perinteinen tiimin käsite on muuttumassa. Minulle tiimi on ollut se lähiporukka, joiden kanssa teemme samaa työtä ja joiden kanssa minulla on yhteinen heimonimi organisaatiokartassamme. Meillä on yhteinen työhuone, jossa jokaisella on omat kissan ja koiran kuvansa seinillä sekä yhteisesti hoidettavat viherkasvit.

Miten käy sosiaalisen kestävyyden opettajan työssä, kun taloudellista kestävyyttä teroitetaan? Työympäristöt muuttuvat, tehdään töitä jossain kampuksen avokonttoreista tuntemattomien ihmisten kanssa, ollaan etätöissä kotona, opetus siirtyy luokkahuoneista verkkoon ja kontaktit opiskelijoiden kanssa vähenevät.

Ehkä viisaus on siinä, että opettajan työn sosiaalinen kestävyys tulee uudesta tavasta tehdä tätä työtä. Yhteistyö ja käytäntöyhteisöt eivät häviä vaan muuttavat muotoaan. Oman yhteisöni jäsenet eivät ehkä kastelekaan viherkasveja kanssani päivittäin vaan ovat tuolla jossain muualla pohtimassa samoja asioita kanssani. On kuitenkin virheellistä ajatella niin, että ihmiset astuvat sujuvasti ilman muttia näistä aikaikkunoista toisiin itsekseen ja sopeutuvat suoraviivaisesti uuteen ympäristöönsä. Muutoksessa tarvitaan aikaa ajattelulle, oman opettajuuden pohtimiselle ja vertaisia uutta näkökulmaa antamaan. Tätä opettajavaihto toi minulle.

Minulle opettajavaihto toiseen ympäristöön toimi reflektiopintana. Kolmen päivän aikana näin 20 vuotisen opettajan ja opetuksen kehittäjän urani vilahtavan silmissäni filmin pikakelauksen lailla. Huomasin katselevani tätä opettajan kehittymisen matkaa ja tulevaisuutta ulkopuolisin silmin.

Opettajavaihto antoi minulle mahdollisuuden oman opettajaidentiteetin kehittymiseen, oman asiantuntijuuteni pohtimiseen toisessa kontekstissa, toisten ihmisten kanssa. Uusien yhteistyömuotojen löytyminen ja vanhojen vahvistuminen tai uudelleenlöytyminen loivat uusia konkreettisia mahdollisuuksia, joita ei ollut tullut ajatelleeksi.

KOPE-opettajavaihtoni tärkeimmät havainnot kiteytän näin:

1. Substanssialani on muuttunut.

Tottakai. Sen tiesin tietysti jo etukäteen, että jos ei seuraa eikä tee tutkimusta omasta alastaan 12 vuoteen, on selvää, että ei pysy kärryillä. F=ma on edelleenkin voimassa, mutta mihin asioihin alallani huomio keskittyy, on muuttunut. Se, minkä ilmiön ympärille keskeiset asiat ja käsitteet kootaan ja millä kulmalla ne otetaan opetukseen mukaan, on muuttunut. Ennen prosessiteollisuudessa puhuttiin rikki- ja typpipäästöistä, huomiota ei niinkään kiinnitetty CO2-päästöihin niin kuin nykyään.

2. Mahtuuko päähän vain yksi kokonaisuus kerrallaan?

Suurimman osan opettajavaihdostani seurasin Eetun opetusta, joka on sitä ensimmäisen urani ydinasiaa ja se, mistä olen itse opettajan urani aloittanut. Nyt oltuani toisen tieteenalan edustaja ja opettaja jo pitkään, tuntui siltä, että Eetun esittämät aiheet olivat minulle täysin unholassa. Voiko päähän mahtua kerrallaan vain yksi iso konteksti vai mistä tämä muistamattomuus johtui? Oppiminen on kai niin kontekstisidonnaista ja niin vahvasti omaan kulttuurihistoriaansa sidottua, että olin hukassa.

3. Teknologia on tuonut opetukseen vauhtia.

Teknologia mahdollistaa sen, että materiaalit ovat helposti saatavilla ja diat ovat siistejä. Opetuksen eteneminen on sujuvaa ja loogista. Huomasin, että vauhti opetuksessa on kiihtynyt siitä, kun itse piirustelin kalvoille asioita erivärisillä non-permanent tusseilla. Kun aikanaan olin valmistautunut hyvin, olin tehnyt kalvot etukäteen kotona, jolloin jälki oli siistinpää. Aikaa kului kirjoittaessa luennoilla enemmän, mutta oliko se aikaa ajattelulle?

4. Pedagogisen koulutuksen tärkein ydin on havaintojen ja itseoivalluksen taito.

Pääsin vierailullani myös mukaan Merja Maikkolan yliopistopedagogiikan lähipäivään, jossa aiheena oli opetuksen linjakkuus. Opetuksen linjakas suunnittelu lienee yksi niistä pedagogiikan teemoista, joista opettajat saavat eniten ahaa-elämyksiä. Se saattaa aiheuttaa opettajalle myös hetkellistä minäpystyvyyden romahtamista (Postareff, 2007), mutta lohdullista on, että pedagogisen koulutuksen myötä taidot karttuvat ja oman osaamisen kokemus vahvistuu. Oli mahtavaa päästä mukaan jakamaan näitä osallistujien ahaa-elämyksiä ja olla keskustelemassa sellaisten tieteenalojen opettajien kanssa, joita ei ole omalle korkeakoulu-uralleni vielä mahtunut.

5. Ilo omaan työhön ja hyvä työyhteisö ovat kullan arvoisia.

Mitä kertoo työyhteisöstä ja työnilosta se, että vieraileva opettaja otetaan oletusarvoisesti mukaan yksikön jokavuotiseen organisaatiovalokuvaan? Kiitos Oulun yliopiston prosessimetallurgian väki  tästä lämpimästä vastaanotostanne ja vieraanvaraisuudestanne.

Lopuksi haluan sanoa vielä sen, miten hauskaa minulla tällä reissulla oli. Linnanmaan käytävillä en oppinut edelleenkään eksymättä suunnistamaan, mutta Oulun liikenteen busseissa olen jo paikallisia parempi. Tuli hyvä mieli ja sain paljon energiaa talven keskelle. Oli älyttömän hauskaa nähdä vanhoja tuttuja vuosien takaa ja muistella menneitä. Those were the days my friend.

Lähteet

Koponen, J., Heikkinen, E-P. ja Hietava, A. (2019). Vertaistuki opettajana kehittymisen johtotähtenä. Esitys PedaForum-päivät 2019, 5.-6.6.2019, Helsinki.
Koponen, J. (2019). How sustainable development strategies are implemented in higher education development? Workshop in EAPRIL Conference 2019, 27-29 November 2019, Tarto, Estonia.

Koponen, J., Kokko, T. ja Syrjäkari, M. (2019) Kestävä kehitys pedagogiikassa? Työpaja PedaForum-päivät 2019, 5.-6.6.2019, Helsinki.

Mäkelä, T. (2015). Ammattikorkeakoulun terveysalan opettajien kokemuksia kansainvälisestä opettajavaihdosta. ProGradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. Terveystieteiden yksikkö. Hoitotiede. Pro gradu.

Postareff, L. (2007). Teaching in Higher Education: From Content-focused to Learning-focused approaches to teaching. University of Helsinki. Department of Education. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia.

Syrjäkari, M., Koponen, J. & Tuominen, J. (toim.) (2015) Hyvä yliopisto-opettajuus: kysymyksiä ja vastauksia yliopistopedagogisen koulutusvuoden varrelta. Aalto-yliopisto, Oppimispalvelut.

Tuominen, S. (2015). Opettajien kokemuksia opettajavaihdon vaikutuksista heidän osaamisensa kehittämiseen. Haaga-Helia. Liiketalouden koulutusohjelma. Opinnäytetyö.