Tässä ollaan nyt pari viikkoa sulauduttu taas mukaan suomalaiseen kulttuuriin. Eipä olisi ollut parempaa aikaa palata kotimaahan, kuin juuri ennen joulua! Lentokentältä pääsin melkeinpä suoraan juhlapöytään sukulaisten ympäröitäväksi. Kaikilla oli lomaa juuri sopivasti, joten pääsin näkemään suurinta osaa ystävistäni pitkästä aikaa ja vaihtamaan osan kanssa vuotta seuraavaan.

Toinen harjoitteluni Portugalissa vastasyntyneiden osastolla meni loppujen lopuksi, pienestä koti-ikävän puuskasta huolimatta oikein mukavasti. Minun aikanani osastolla oli kaksi muutakin portugalilaista opiskelijaa ja heidän kanssaan vietin suurimman osan vuoroistani. Heidän kanssaan tein perushoitoa vauvoille ja äideille ja ohjaajan kanssa sitten syvennyin pääasiassa lääke- ja haavanhoitoon, sekä hieman haastavimpiin tilanteisiin. Kulttuuri sairaalassa oli aivan erilaista, kuin Suomessa. Jo tapakulttuurin takia jotkut asiat pistivät silmään erityisen paljon. Esimerkiksi yksityisyys ei ollut luonnollisesti laisinkaan niin suuressa arvossa, kuin Suomessa. Kun teimme naisille tarkastuksia, verho välillä laitettiin kiinni, välillä ei. Opiskelijan läsnäoloa ei juurikaan kyselty, eikä se näkynyt naisia haittaavan. Myös tietyt aseptiset asiat kiinnittivät huomiota. Kuitenkin hygienia sairaalassa aina välillä yllätti myös positiivisesti. Esimerkiksi haavanhoito Portugalissa oli omaa luokkaansa. Kirurgiset haavat hoidettiin aina steriileillä välineillä.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen harjoittelujaksoon. Minut vastaanotettiin paremmin, kuin olisin voinut kuvitella. Henkilökunta oli mukavaa molemmilla osastoilla, vaikkeivat kaikki kanssani kommunikointiin kyenneetkään. Ohjaava opettajani vastaanottavalta kampukselta oli myös hyvin kiinnostunut kuulumisistani koko tämän 10 viikon jakson aikana ja teki tiivistä yhteistyötä ohjaajieni ja minun kanssani.

Portugali kiinnosti kohdemaana erilaisen kulttuurin ja tietysti lämpimämmän ilmaston takia. Vaihtoni jälkeen voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, vaikken etukäteen hirveästi maasta tietänytkään. Maa on erittäin kaunis ja Lissabon on tämän jälkeen ehdottomasti yksi suosikkikaupungeistani. Setubal on myös todella sympaattinen pikku kalastajakaupunki, jossa oli kiva asustella. Setubalissa myös opiskelijapiirit olivat pienet ja tiiviit, joten tutustuminen uusiin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin oli varmasti helpompaa, kuin minun tapauksessani (kuukauden muita Erasmus opiskelijoita myöhemmin saapuneena) jossain suuremmassa kaupungissa,

Vaikka harjoittelu toki vei suurimman osan ajasta, otin tavoitteekseni kierrellä maata niin paljon, kuin mahdollista. Kävimmekin muiden Erasmus opiskelijoiden kanssa muun muassa hieman etelämmässä Algarvessa, joka on mielettömien rantojen ja lämpimämmän lämpötilan takia monien paikallistenkin suosikkikohde. Piipahdimme myös historiallisessa Evoran kaupungissa, sekä hieman pohjoisemmassa Coimbrassa, joka on tunnettu kulttuurillaan edustava opiskelijakaupunki. Kerkesin käymään myöskin Espanjan puolella kaupungissa nimeltä Sevilla. Sevilla on tunnettu esimerkiksi härkätaisteluareenastaan. Käväisimme myös nostattamassa hieman joulutunnelmaa Cascain joulumarkkinoilla.

Rakastuin maan lisäksi myöskin sen väestöön ja kulttuuriin. Ihmiset olivat välittömiä ja erittäin ystävällisiä. Apua sai aina, kun vain pyysi, tai vaikkei pyytänytkään. Ihmisillä ei yleisesti ottaen ollut kiire minnekään ja he olivat erittäin läsnä toisilleen. Smalltalkki esimerkiksi kassajonossa ja hississä oli aivan tavallista (mikä oli aina välillä minulle kieltä osaamattomalle hieman kiusaannuttavaa). Naapureita tervehdittiin ja vanhempia ihmisiä eritoten huomioitiin. Esimerkiksi eläkeiässä olevat naishenkilöt päästettiin aina kassajonon ohi.

Vaihtoa suosittelen aivan jokaiselle, joita vähänkään kiinnostaa. Erasmuksen kautta ystävystyin monien eri maista tulleiden opiskelijoiden kanssa ja opin tuntemaan niin Portugalin, kuin myös monien muiden maiden kulttuureita paremmin. Ja mikä tärkeintä, opin itsestäni todella paljon. Kun lähtee yksin tällaiselle matkalle, on se tietysti väistämätöntä, ja ihan mahtavaa! Harjoitteluvaihdossa oppii aina käytännössä paljon, mutta välillä yhteisen kielen puuttuminen potilaiden kanssa oli todella turhauttavaa. Joten jos mietit harjoitteluvaihtoa, etkä osaa kieltä, on se itselle paljon helpompaa, jos pystyt opettelemaan alkeita jo hieman etukäteen.

Mahtavaa tätä vuosikymmentä kaikille! 😊

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.