Tekstin on kirjoittanut Oamkin konetekniikan KTO17SP9-ryhmän opiskelijat Oskari Kerttula ja Asko Jaakkola opintojaksolla YY00BB72-3130 Tutkimus- ja kehittämistoiminta.

Oulun ammattikorkeakoulun konetekniikan puolta harkitsevalla tulee helposti mieleen, millaista opiskelu oppilaitoksessa todellisuudessa olisi. Tässä avaamme hieman omia kokemuksiamme opiskelusta Oulun ammattikorkeakoulussa konetekniikassa koneautomaatiopuolella. Tekstiin on koottu mielenkiintoisimpia harjoitustöitä, kokemuksia ja opintojen sisältöä vuosikursseittain. Tämä teksti on suunnattu konetekniikan puolta ja erityisesti automaatiovaihtoehtoa harkitseville ja siitä kiinnostuneille. 

Ensi kertaa Oamkissa 

Kun saavuimme ensimmäisenä koulupäivänä oppilaitoksen pääovesta sisään, oli vastassa firman vastaanottokomitea. Koko pääaula oli sulloutunut täyteen uusia opiskelijoita, jotka etsivät oikeaa ryhmäänsä ja luokkaansa. Oamkin henkilökunta oli kuitenkin järjestänyt tilaisuuden hyvin ja nimilistat löytyivät seiniltä, ja niiden perusteella osasi siirtyä oikeaan paikkaan.  

Ensimmäinen vuosi konetekniikan opinnoissa

Ensimmäisen vuoden opintoihin kuului kohtalaisen paljon teoriaa, eli mentiin matemaattisella pohjalla. Lisäksi fysiikkaa ja kielet alkoivat heti. Ensimmäisen vuoden keväällä päästiin kuitenkin jo tekemään pienimuotoista tuotekehitysharjoitusta, joka suoritettiin ryhmätyönä. Esimerkkinä tuotekehitysharjoituksessa kehitettiin muun muassa autonostinta ja ketjunpuhdistajaa. Aihe oli melko vapaa harjoitustyössä. Kurssin lopussa tuotekehitysprojektit esiteltiin omilla messuilla oppilaitoksen yhteistyötekijöille ja vaihto–oppilaiden opettajille, jotka olivat käymässä. Ensimmäisen opiskeluvuoden loppupuolella valittiin suuntautumisvaihtoehto, joka meidän kohdallamme valikoitui automaatiopuoleksi. 

Innovative product development -kurssi on konetekniikan ensimmäinen tuotekehityskurssi, jossa opiskelijaryhmät suunnittelevat ja rakentavat tuotteen alusta loppuun.

Toinen vuosi 

Toisen opinvuoden syksyllä alkoivat valmistus– ja materiaalitekniikan kurssi, jossa päästiin muun muassa testaamaan materiaalin käyttäytymistä ja tekemään kokeita eri materiaaleille. Kävimme myös SSAB:lla yritysvierailulla, jossa pääsimme tutustumaan teräksen valmistamiseen. Valmistustekniikan puolella tehtiin koneistussuunnitelmia Mastercamilla ja kappaleita päästiin koneistamaan oppilaitoksen laboratorioon oikeilla koneilla. Syksyn opintoihin kuuluivat myös pneumatiikka ja hydrauliikka, automaatioantureita, ohjausjärjestelmän perusteet sekä sähkötekniikka ja turvallisuus. Keväällä lähti käyntiin kurssi koneautomaation perusteista, jossa päästiin muun muassa ohjelmoimaan automaatiota Arduino–minitietokoneella. Kurssin lopuksi suoritettiin harjoitustyö, jossa rakennettiin kuvitellulle RC–autolle ohjaus servoilla ja sähkömoottoreilla. Lisäksi kevääseen kuului kurssi muovituotteiden valmistuksesta ja teknisen mekaniikan alkeet.  

Ekskursio eli opintomatka, tutustuminen eurooppalaiseen teollisuuteen

Toisen opiskeluvuoden keväällä kävimme Saksassa koneautomaation ekskursiomatkalla. Reissun onnistuminen riippui meistä koneautomaation opiskelijoista, sillä reissun suunnittelusta ja järjestämisestä vastasivat ryhmän vapaaehtoiset opiskelijat. Onneksi ryhmästämme löytyi innokkaita ja osaavia matkanjärjestäjiä, ja reissu onnistui yli odotusten.  

Teollisuusopintomatkan suunnittelu ja toteutus luo ryhmähenkeä

Ekskursioreissuun kuului vierailuja muun muassa Hannoverin teollisuusmessuilla, VW:n moottoritehtaalla Salzgitterissä, Airbusin tehtaalla Bremenissä sekä Hanzen yhteistyökorkeakoulussa Groningenissa, Hollannissa. Liikuimme siis Pohjois-Saksassa noin viikon ajan, ja vuokra-auton mittariin tuli toista tuhatta kilometriä.  

Ekskursioreissulla illat olivat mukavasti käytettävissä vapaaehtoiseen paikalliseen kulttuuriin tutustumiseen ja reissusta muutama päivä varattiin vapaapäiviksi, jolloin oli mahdollista tehdä mitä huvitti. Muutamat päättivät suunnata tutustumaan Berliinin yöelämään, toiset lähtivät syömään ja muut jäivät hostellille lepäämään. Vapaapäivinä käytiin myös kiertelemässä kaupunkia ja paikallisia nähtävyyksiä. 

Kolmas vuosi 

Kolmannen opiskeluvuoden aikana opiskelimme mekaniikkasuunnittelua, joka alkoi heti syksyllä jatkuen koko lukukauden. “Meksu” oli ehkä hankalin yksittäinen kurssi koko opiskeluaikana. Kolmanteen opiskeluvuoteen kuului myös tuotekehitysprojekti, jonka aiheeksi valittiin Nokian purkurobottisolu. Tuotekehitysprojekti suoritettiin ryhmätyönä ja projektiryhmästä valittiin yksi projektipäälliköksi, joka hoiti yhteydenotot ja paperityöt lisäksi. Tuotekehitysprojekti kesti koko opintovuoden, ja sen suoritus ja valmistuminen oli projektiryhmästä itsestä kiinni, eli työn suorituksesta vastuut olivat opiskelijoilla ja ohjaava opettaja vain ohjasi työn kulkua. Kurssiin kuului paljon suunnittelua ja kirjallisia dokumentteja, mutta myös paljon tekemistä ja testaamista Meidän kohdallamme kuitenkin koronavirus-pandemia keskeytti työn suorituksen kevään loppupuolella, mutta onneksi työn suoritus oli siinä vaiheessa, että se voitiin hyväksyä suoritetuksi. 

Neljäs ja viimeinen opiskeluvuosi 

Nykyiseen käynnissä olevaan opintovuoteen kuuluu lähinnä opinnäytetyön tekeminen ja nykyinen Tutkimus– ja kehittämistoiminta –kurssi, jonka tuotosta tämäkin teksti on. Pienenä yhteenvetona koko opiskelukokonaisuudelle voisimme sanoa, että kyllä Oulun ammattikorkeassa pääsee kaikenlaista mielenkiintoista tekemään, mutta kaikki hauskat harjoitukset ja työt vaativat myös sen teoreettisen puolen. 

Lue excursioista ja muusta konetekniikan tekemisistä lehdestämme: issuu.com/oamk_kone