Röntgenhoitajaopiskelijat kirjottivat tähän blogikirjoitukseen vapaamuotoisesti kokemuksiaan vuodelta 2020 koronapandemian ajalta. Pandemia on vaikuttanut eri vaiheessa opinnoissaan oleviin opiskelijoihin eri tavoin; siinä missä toisten harjoitteluja on peruuntunut, toisilla vaikutukset ovat olleet vähäisempiä. Kokoontumisia kasvotusten opiskelukavereiden kanssa on kaivattu. 

Monimuotoryhmänä olemme tottuneet tekemään monia opiskeluun liittyviä tehtäviä ja luentoja etäyhteydellä. Yhtäkkinen etäopetukseen siirtyminen ei omasta mielestäni tuntunut vaikealta tietotekniikan suhteen koska monet sovelluksista olivat jo ennestään tuttuja käyttää, esimerkiksi Zoom, Teams ja Moodle. Täysin etäopiskeluun siirtyminen saattoi olla radikaalimpi muutos päiväryhmille kuin meidän monimuotoryhmällemme. 
Opettajat ovat hyvin huomioineet poikkeustilanteen ja ovat tukeneet opiskelijoiden opintojen etenemistä vaikka se on aiheuttanut kaikille runsaasti lisäsuunnittelua ja työtä. Etäopiskelussa huono puoli oli siinä, että kaikkia käytännön harjoitustunteja ei voitu pitää siinä laajuudessa lähiopetuksena kun aluksi olisi ollut tarkoitus. Myös luokkalaisten kanssa joutui pitämään yhteyttä vaan etänä, useimmiten WhatsAppin kautta. Se alkoi tuntua tympeältä kun ei samalla tavalla voinut kasvotusten kokoontua luokan kanssa.

 
Omalta kohdaltani mikään harjoittelu ei onneksi peruuntunut tai siirtynyt rajoitustoimien vuoksi. Kevään kuukausien aikana joutui käsittelemään ajatusta siitä että joutuisi kesällä tositoimiin ja kuvaamaan koronapotilaitakin. Koronariskin vuoksi kesätöistä tuli rankempi kokemus kuin mitä se varmaan muuten olisi ollut. Tietysti oma ja muiden turvallisuus huoletti koko ajan. Maskin käyttöön on tietysti jokainen joutunut totuttelemaan. Itse en ole kokenut maskinkäyttöä suurena ongelmana, vaikka tiedän että joidenkin kohdalla se on aiheuttanut erilaisia oireita.  

Ryhmätöiden teko oli aluksi haastavampaa mihin oli tottunut. Aiemmin ryhmätöitä pystyi tekemään niin, että ryhmänä kokoonnuttiin koululle tekemään tehtävää ja pystyimme kokoajan keskustelemaan aiheesta. Korona-aikana ryhmätyöt piti tehdä etänä, jolloin keskustelu jäi mielestäni vähän vähemmälle. Ryhmätöissä auttoi aiemmin opitut tyylit tehdä tehtäviä verkossa, eli luotiin Onedrive–tiedosto, jonne jokainen pystyi omalla ajalla käydä kirjottamassa tehtävää. Hyvä puoli ryhmätöiden teossa oli se, että tehtäviä pystyi tekemään mihin aikaan tahansa, eikä tarvinnut sopia sellaista aikaa, jolloin kaikki pääsisivät koululle.

Vaikka opinnot eivät koronapandemian takia merkittävästi viivästyneetkään, tilanne vaikutti omaan opiskelumotivaatiooni aika kielteisesti. Vaikka lähitapaamisia opiskelukavereiden kanssa ei normaalistikaan ole koko aikaa, kasvokkain näkeminen on ollut kannustavaa ja mielekästä. Varsinkin keväällä 2020 oli tavallista vaikeampaa saada itsensä töihin, ja opiskelu tuntui polkevan paikoillaan, vaikka tosiasiassa etenikin koko ajan. Syksyllä olikin sitten erityisen mukavaa nähdä muita opiskelijoita pitkästä aikaa, ja siitä sai uutta potkua opiskeluun. 

Maskin käyttöön harjoittelussa tottui aika nopeasti, vaikka välillä se ahdistaa. Lapsia kohdatessa siitä on ehkä eniten haittaa, kommunikointi on vaikeampaa maskin kanssa. Oli kuitenkin mukava saada palautetta eräältä potilaalta, kun hän antoi palautetta, että pidä tuo hymy myös työelämässä, johon vastasin, että mukavaa että hymyn huomaa maskista huolimatta! 

Olen monimuotoryhmästä ja koen, ettei korona ole tuonut negatiivisia tuntemuksia opiskeluihini tai harjoitteluihin. Maskin käyttö ei ole ollut minulle yhtään ongelma, se on vain hyväksyttävä pakon alla. Ymmärrän toki heitä, joilla se aiheuttaa iho-oireita tai muita ongelmia. Etäopiskeluun olen tottunut, mutta lähiviikkojen siirryttyä etäviikoiksi Oamk järjesti kurssit/tehtävät oikein hyvin. Jos on tarvinnut apua, ryhmän kanssa olemme viestitelleet ahkerasti; aina joku tietää jotakin mitä toinen ei. Omilta opettajiltamme on myös saanut tarvittaessa apua heidän omien kiireittensä keskellä, ja he ovat etäluennoilla olleet tsemppaavia ja silti kaikesta huolimatta positiivisella asenteella.  

Omaan opiskeluun korona ei onneksi vaikuttanut mitenkään. Teoriaopinnot ehtivät päättyä ennen kriisikevättä. Harjoittelut toteutuivat keväällä ja syksyllä 2020 kuten pitikin. Syksyn aikana harjoittelupaikkoihin tuli maskipakko. Maskin käyttö tuntikausia ahdistaa ja vaikeuttaa kommunikointia potilaiden kanssa, koska maski estää huulilta lukemisen.