Meillä on takana lukuvuosi, joka tehty pääosin etätyöskennellen. Millaisia fiiliksiä tästä lukuvuodesta jäi? Keräsin tietoa siitä, mitä ihmiset oppivat koronavuonna. Tunnelmat ovat moninaiset: hyviä taitoja on saatu kerättyä, mutta samalla myös kohtaamisia on ollut ikävä.

Työyhteisö on tärkeä

Kun ei voi nähdä oikein kasvotusten, huomaa, kuinka tärkeitä kohtaamiset muiden kanssa ovat. Erityisesti sellaiset, joissa ei ole tarkkaa asialistaa, vaan voi jutella vapaasti, poiketa hieman sivupoluille ja nauraa yhdessä. Osa ihmisistä on pitänyt vapaamuotoisia etäkahvitteluja, joiden merkitys on ollut iso.

Nämä tapaamiset työkavereiden kanssa olivat voimaannuttavia, niissä hersysi huumori, mutta monesti tuli myös jokin työasia hoidettua siinä sivussa. Havahduin siihen, kuinka tärkeää on nähdä muita – se auttaa jaksamaan myös etänä.

Virtuaalikahveilla oli yksi sääntö, josta pidettiin kiinni. Siellä oli kaikilla kamera päällä, koska eleet ja ilmeet ovat tärkeä ja iso osa viestintää. Kasvottomia kokouksia on vuoden aikana ollut ihan riittämiin.

Työkaverit eivät ole vain ihmisiä työpaikalla, vaan monet heistä koetaan ystäviksi. Jos vapaamuotoisia kohtaamisia ei ole ollut etätyössä, on yksinäisyys ollut monille osa työpäiviä, ja kontakteja, juttelua ja vertaistukea on kaivattu kovasti työhön. Yhteisöllisyys on tärkeä asia, ja on todettukin, että työstä lähtee suurin osa ilosta, jos työtä tehdään vain etänä. Osa harmitteli myös sitä, ettei ole kuullut mitään esimiehestään. Esimiestyö on osalla jäänyt näin joko etäiseksi tai puuttunut kokonaan.

On tärkeää rakentaa ja tukea yhteisöllisyyttä systemaattisesti ja henkilöstölähteisesti. Työntekijöiden hyvinvointiin sekä fyysiseen että henkiseen kannattaa satsata jatkossa enemmän.

Pienet arkiset asiat, jotka ovat kampuksilla itsestään selviä, ovat myös nousseet arvokkaiksi. Työpaikkaravintoloiden merkityskin on tärkeä:

Muistan arvostaa työpaikkaruokalaa, raasteita, salaatteja ja astioiden palautuslinjastoja.

Työvälineet ja järjestelmät puhuttavat

Kokoustaminen esimerkiksi Teamsin välityksellä on koettu tehokkaana. Toivottiinkin, että tämä jää ainakin osittain käyttöön. Varsinkin jos jaetaan lähinnä informaatiota, niin etäkokous tuntuu olevan paikallaan.

Verkon hyödyntämisen koetaan tuovan joustavuutta ja tehokkuutta ajankäyttöön. Siirtymät kampukselle ja takaisin kotiin voivat viedä yllättävän paljonkin aikaa – toisaalta kotona työnteko voi olla välillä liiankin tehokasta, kun taukoja työkaverin kanssa ei ole ja ruokakin saatetaan syödä tietokoneen äärellä.

Samalla kun tietokoneella tehdään työtä aamusta iltaan, korostuu toimivien ja hyvien työvälineiden ja järjestelmien merkitys.

Järjestelmät kuormittavat kovasti opettajan työtä. Jos joku viisas voisi ystävällisesti pohtia opettajan näkökulmasta näitä meidän järjestelmiä: ne toimivat huonosti ja niitä on valtavasti.

Monella ergonomia on kotona huomattavasti huonompi kuin kampuksella. Tällöin on entistä tärkeämpää nousta välillä ylös koneen äärestä. Taukojumppasovellus hoksauttaa välillä siitä. Myös ePassi on ollut käytössä. Koronavuonna liikuntakeskuskäynnit vaihtuivat livelähetyksiin osallistumiseen tai jumppaan tallenteiden avulla. Aikataulujen tuoma joustavuus houkuttelee tähänkin jatkossa.

Miltä opetus on tuntunut?

Opetus on ollut pääosin verkossa, ja myös ohjauskeskusteluihin on käytetty Teamsia ja Zoomia. Näitäkin aiotaan jatkossa hyödyntää. Osa myös pitää opettamisesta verkon välityksellä.

Tämä tapa opettaa sopii itselleni kaikkein parhaiten. Ryhmän aiheuttama meteli ei häiritse, jokainen voi breakoutissa keskittyä itse asiaan. Turhaa aikaa ei hassaannu työmatkaliikenteeseen, ja jääkaapille ja hellan ääreen on vain muutama askel. Tykkään etäopettamisesta ja haluaisin jatkaa näin —

Etäopetus ei ole kuitenkaan pelkästään teknologisia ratkaisuja. Aitoja vuorovaikutustilanteita voi saada ja on saatu luotua myös verkon välityksellä ja opiskelijat ovat siitä kovasti kiitelleet, mutta se on vaatinut opettajalta huolellista valmistautumista, mikä on vienyt paljon aikaa. Tämä  ja etämoodissa työskentely voi näkyä tällä hetkellä myös väsymyksenä.

Tarvitsemme kohtaamisia

Verkon käyttö koetaan mahdollisuuden lisäksi myös uhkana. Massatyyppisten etäluentojen ja staattisten verkkomateriaalien pelätään lisääntyvän. Opettajan antama ohjaus ja hyvä opetus nähdään merkittävimmäksi tekijäksi opiskelijoiden opinnoissa etenemisessä ja valmistumisessa.

Lähiopetukseen on ollut ikävä. Nyt on jäänyt puuttumaan myös henkilökohtaiset kohtaamiset opiskelijoiden kanssa.

Vaikka kaikki saadaan periaatteessa toimimaan aivan hyvin, niin pandemian pitkittyminen on tuonut jonkinlaista apatiaa.

Olen siis oppinut myös sen, että livetapaamisessa ihmiset saavat ja antavat energiaa toisilleen ja sen korvaaminen on digitaalisesti hankalinta.

Matkustamisen vähentäminen on tehostanut työskentelyä, mutta partnereiden tapaamista fyysisesti ei voida kokonaan korvata verkkotapaamisilla.

Kokonainen lukuvuosi ja hieman enemmänkin etänä on saanut meistä monet venymään sekä työssä että opinnoissa, ja kesäloma tulee varmasti tarpeeseen. Toivottavasti ensi lukuvuonna saamme kaipaamiamme kohtaamisia, voimme tukea toisiamme myös kasvotusten ja nauttia kampusravintoloiden monipuolisista ruuista raasteineen ja salaatteineen.

Hyvää kesää kaikille!