Reikäkorteista digiaikaan

Mitä kaikkea onkaan tietotekniikassa tapahtunut yhden naisen työuran aikana. Eipä tiennyt 19-vuotias nuori nainen lähtiessään syksyllä 1976 Kemijärven rautatieasemalta kohti Helsinkiä ohjelmointia opiskelemaan, mihin IT-teknologia tuleekaan kehittymään. 36 vuotta ohjelmoinnin opettajana on pitänyt mielen virkeänä ja elämän haasteellisena.

Oma opiskelu

Vuonna 1976 aloittaessani ohjelmoinnin opiskelun silloisessa ATK-instituutissa kirjoitin ohjelmani ensin paperille ja siitä reikäkorteille kuvassa 1 näkyvällä laitteella. ATK-instituutti on sittemmin ollut perustamassa Haaga-Helia ammattikorkeakoulua [1].

lavistyskone
Kuva 1. Reikäkorttien lävistyskone (Dan Century, CC BY-NC-SA 2.0)

Yhteen reikäkorttiin kirjoitettiin yksi rivi ohjelmakoodia (kuva 2). Riville mahtui 80 merkkiä, josta tuli jonkinlainen standardi ohjelmakoodin rivin pituudelle myös myöhemmissä editoreissa. Reikäkortissa 6 ensimmäistä merkkiä oli varattu rivinumerolle, jota ei oheisessa kuvassa ole reikäkorttiin lävistetty. Ohjelmakoodi tulostettiin paperille lukemista ja korjaamista varten. Kun virhe löytyi, niin korvattiin ko. rivin reikäkortti uudella, korjatulla ohjelmakoodilla. Erikseen oli operaattorit, jotka ajoivat reikäkorttipinon tietokoneeseen. Yksi ensimmäisistä ohjelmistani oli henkilötunnuksen tarkistusmerkin tarkistaminen. Tämä tehtävä on nykyäänkin käytössä ohjelmoinnin harjoituksissa.

reikakortti
Kuva 2. Reikäkortti (Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0)

ATK-instituutin jälkeen tulin opiskelemaan Oulun yliopistoon ja suoritin maisterin tutkinnon tietojenkäsittelytieteessä. Eipä tämän enempää opiskeluni historiasta. Tekninen kehitys eteni nopeasti seuraavien vuosien aikana.

Opetusuran alkumetrit

Opettajan urani aloitin vuonna 1985 silloisessa Oulun kauppaoppilaitoksessa datanomikoulutuksen ohjelmoinnin opettajana. ATK-instituutin kehittämä datanomikoulutus alkoi syksyllä 1985 kauppaoppilaitoksissa eri puolilla Suomea työvoiman kouluttamiseksi IT-alalle [8]. Tämä koulutus on eri kuin nykyisissä ammattioppilaitoksissa tarjottava datanomikoulutus.

Oulun kauppaoppilaitos muutti samana syksynä uusiin tiloihin Teuvo Pakkalan kadulle. Ukkosmyrsky Sanna 10.-11.8.1985 repi juuri peruskorjatun koulun katon irti [2]. Onneksi myrsky riehui viikonloppuna, niin peltikaton irtoaminen ei aiheuttanut henkilövahinkoja, kts. Kalevan kuva-arkisto.

Opettajan koulutuksen suoritin Helsingissä silloisessa Liikemiesten kauppaoppilaitoksessa opettajan työni ohessa. Kahdeksan yksittäistä viikkoa lukuvuoden aikana olin Helsingissä. Kun kahden pienen lapsen äitinä sunnuntai-iltana olin yksin bussipysäkillä menossa rautatieasemalle, ajatukseni oli: “Aah … koko viikko vain itselle.” Opettajan pätevyys piti tuolloin hankkia työskentelyä vastaavassa oppilaitoksessa. Kysyessäni selitystä tälle, vastaus oli: “Kauppaoppilaitoksessa opettavan täytyy perehtyä liiketalousalan erityispiirteisiin.” Ihmettelin, miten ne liittyvät ohjelmoinnin opettamiseen. Eikö olisi hedelmällisempää tavata eri alojen opettajia. Tuohon aikaan ei. No, ajat ovat tässäkin muuttuneet ja eri alojen opettajakoulutus tapahtuu nykyään yhdessä.

Ensimmäinen opetustyössä käyttämäni tietokone oli MikroMikko 2 (kuva 3). Siinä oli kaksi levykeasemaa ja 512 kilotavua keskusmuistia. Levykkeet olivat ns. lerppuja (kuva 4). Yhden levykkeen kapasiteetti oli 720 kilotavua tai 1,4 megatavua. Levyke asetettiin levykeasemaan, laitettiin virta päälle ja levykkeeltä latautui ensin MS-DOS-käyttöjärjestelmä ja sen jälkeen käynnistettiin haluttu sovellusohjelma. Opiskelijat eivät hankkineet omia levykkeitä, vaan luokassa oli lipasto, jossa oli eri luokkien opiskelijoille levykkeet oman datan tallettamista varten. Tietokoneilla työskenneltiin pareittain, luokassa oli 12 tietokonetta opiskelijoille. Videotykkejä ei ollut. Opettaja piirsi taululle tai kalvolle, joita näytetiin piirtoheittimellä valkokankaalle, ohjeita sovellusten käyttämiseksi.

mikromikko2
Kuva 3. MikroMikko 2 [3]

lerput
Kuva 4. Levykkeitä. Levykkeestä tehtiin kirjoitussuojattu laittamalla teippi oikean reunan kolon päälle. (Pixabay) 

Ensimmäinen opettamani ohjelmointikieli oli COBOL (Common Business Oriented Language), jota olin opiskellut ATK-instituutissa ja jolla olin yliopisto-opintojen aikana kesätöissä ohjelmoinut Raahessa Rautaruukilla (nykyisin SSAB) ja Oulussa Oulu-yhtiössä (nykyisin Stora Enso).

MikroMikko-tietokoneessa opiskelijoilla oli käytössä kaksi levykettä ohjelmoinnin harjoituksia varten. Toisessa oli MS-DOS-käyttöjärjestelmä, editori ja kääntäjä. Toiselle levykkeelle tallennettiin ohjelman lähdekielinen ja käännetty versio. Tiedoston nimessä sai olla vain 8 merkkiä ja 3 merkin liiteosa! Tiedostojen ja kansioiden nimeämisessä sai todella käyttää mielikuvitusta. Tietenkin kaikki tehtiin merkkimuotoisessa käyttöliittymässä. Hiirestä ja graafisesta käyttöliittymästä ei oltu kuultukaan.

Opetin myös tekstinkäsittelyä suomalaisella TEKO-tekstinkäsittelyohjelmalla (kuva 5). Se oli kehitetty VTT:llä. Näytön alareunassa oli funktionäppäimillä tehtäviä komentoja. Funktionäppäimet ja Control-näppäin olivat kovassa käytössä. Leikepöytäkin oli olemassa, mutta sen nimi oli Siilo. Maatalousyhteiskunnasta otettiin termejä. Kuvassa 3 on taulukkolaskentaohjelman näyttö. Luultavasti Multiplan-ohjelmasta, jota myös opetin.

teko
Kuva 5. Teko-tekstinkäsittelyohjelma (Työväenmuseo Werstas)

Tekon jälkeen tuli tekstinkäsittelyyn WordStar ja WordPerfect ennen Microsoftin Wordiä. Taulukkolaskentaohjelmia olivat jo mainittu MultiPlan ja sen jälkeen Lotus 1-2-3. Lotus Symphony oli ensimmäinen ohjelmisto, jossa oli integroituna tekstinkäsittely, taulukkolaskenta ja kortisto-ohjelma. Lotus Symphonyn rinnalla käytettiin datanomikoulutuksessa ohjelmoitavaa dBase-kortisto-ohjelmaa, jossa oli jonkinlainen relaatiotietokanta, lomake- ja raportointiosat sekä oma ohjelmointikieli. Kollegani Aila Säkkinen kirjoitti datanomikoulutukseen oppikirjan dBase IV -sovelluksen käyttämisestä.  dBase näyttää olevan edelleen elossa. Netistä löytyy sivusto versiolle dBase 2019.

1980-luvulla mikrotietokoneluokkia oli kaksi. Lisäksi käytössä oli myös VAX/VMS-minitietokone, johon oli liitettynä “tyhmiä” päätteitä, joissa oli vain näyttö ja näppäimistö. Kukin pääte sai oman prosessin minitietokoneen keskusmuistista ja data talletettiin minitietokoneen levylle. Tässä ympäristössä opiskeltiin Fortran-kielellä ohjelmointia sekä muita VAX/VMS-järjestelmässä olevia sovelluksia.

Tekniikan kehittyessä “lerput” jäivät pois käytöstä ja uudemmissa mikrotietokoneissa käytettiin “korppuja” (kuva 6.). Lisäksi niissä oli kiintolevy. Kuten kuvasta näkyy, levykkeen kapasiteetti oli 1,44 MB. Tietokoneluokkia uudistettiin ja lukumäärää lisättiin. Tietokoneiden määrä luokassa kasvoi 25 kappaleeseen ja jokaiselle opiskelijalle oli oma tietokone. Ryhmäkoko oli siis maksimissaan 25. Levykkeitä opiskelijat käyttivät oman datansa tallettamiseen. Tässä vaiheessa saatiin ensimmäinen IT-tukihenkilö.

korppu
Kuva 6. Levyke (Pixabay)

Levykkeen sai kirjoitussuojatuksi siirtämällä salpaa vasemmassa alakulmassa. Salpa oli levykkeen taustapuolella. Kuvassa 6 salpa on kiinni ja levykkeelle voi kirjoittaa. Oikean alakulman aukko kertoo, että levykkeen kapasiteetti on 1,44 MB. Jos aukkoa ei ole, niin levykkeen kapasiteetti on 720 kB.

Ohjelmistot tietokoneisiin asennettiin levykkeiltä. Muistanpa, kun kerran IT-tuen kanssa asennettiin Microsoftin Visual Basic -integroitua ohjelmointiympäristöä tietokoneille, niin paketissa oli 25 levykettä. Yksi kerrallaan tietokoneen levykeasemaan, tietokoneita oli 25 + 1 (opettajan kone). Menihän siinä jonkun verran aikaa. Levykkeen kuvaa käytetään edelleen Tallenna-painikkeen kuvana. Levykkeitä on käytetty myös lentokoneiden ohjelmistojen päivittämiseen.

Internet

Internet ei ollut vielä 1980-luvulla olemassa. Ohjelmistojen käsikirjoista luettiin ne neuvot, mitä nykyään luetaan internetistä. Opettajat kävivät myös koulutuksissa uusia asioita oppimassa. Ei ollut tutoriaaleja tietokoneissa.

Funet-verkkoa alettiin kehittää 1980-luvun lopussa [4]. Silloisessa Tekniikan oppilaitoksessa lehtori Jukka Orajärvi laittoi pystyyn sähköpostipalvelimen ja yhteyden internetiin 1990-luvun alussa. Sähköpostiohjelmana oli merkkimuotoinen Pine (kuva 7.). Myös merkkimuotoista internetiä päästiin selaamaan Lynx-ohjelmalla. Tosin ei vielä ymmärretty, mitä kaikkea internetistä tulevaisuudessa löytyykään.

pine
Kuva 7. Pine-sähköpostiohjelman päävalikko 

Tekninen kehitys ja ohjelmistojen kehitys eteni huimaa vauhtia 1990-luvulla. Tietokoneluokkia uusittiin ja lisättiin, saatiin graafinen käyttöliittymä hiirineen, lähiverkko ja verkkolevyt, internetistä alkoi löytyä opetus- ja opiskelumateriaalia sekä myös viruksia. Yhtenä syyslukukautena – valitettavasti en muista vuotta – atk-luokat olivat pois käytöstä liki kuukauden viruksen häätämisen vuoksi. Sen jälkeen otettiin käyttöön tietokoneisiin myös virustorjuntaohjelmisto.

Kansainvälistymisen alkua

Kansainvälistymisen ensi askelissa olin mukana. Aloitimme yhteistyötä 1990-luvun alussa Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoituksella Finnmarkin korkeakoulun kanssa. Se sijaitsee Altassa, Pohjois-Norjassa. Suunnittelimme viikon mittaisen kurssin, johon osallistui molempien korkeakoulujen toisen vuoden tietojenkäsittelyn opiskelijoita.

Suunnittelussa Oulusta olivat mukana mm. Aila Säkkinen, Antti Rovamo, Arja Hyvärinen ja minä. Myöhemmin mukaan tulivat Eero Leskinen, Jouni Juntunen ja Sinikka Suutari. Ensimmäisinä vuosina Finnmarkin korkeakoulusta mukana olivat John Ingvald Dalseng, Espen Vaager ja Robert Riise. Vuorovuosin altalaiset matkustivat Ouluun ja oululaiset Altaan. Molemmista korkeakouluista oli mukana myös opettajia.


Kuva 8. Opettajat palaverissa Altassa vuonna 1994. Vas. Ingvald Dalseng, Aila Säkkinen, Eero Leskinen, Antti Rovamo, ?? altalainen opettaja, Liisa Auer (kuva Liisa Auer, CC BY-NC-SA 4.0)

Kurssin aiheena oli pienehkön ohjelmiston suunnittelu ja suunnittelun dokumentointi. Kurssia toteutettiin vuosina 1992-2005. Tämä vaihto-ohjelma oli hyvää harjoittelua englannin kielellä opettamiseen, kun DIB- ja BIT-tutkinto-ohjelmat myöhemmin alkoivat.


Kuva 9. Syksyn 1994 norjalaiset ja suomalaiset opiskelijat (kuva Liisa Auer, CC BY-NC-SA 4.0)

Viikko ei tietenkään ollut pelkästään opiskelua. Opiskelijat vietiin tutustumaan paikallisiin yrityksiin ja nähtävyyksiin. Altassa kiivettiin liki joka kerta kaupungin kupeessa olevan pienehkön vuoren Komsatoppenin huipulle.


Kuva 10. Aila, Liisa ja Espen Vaager Komsatoppenin huipulla. Taustalla Altan kaupunkia. (kuva Liisa Auer, CC BY-NC-SA 4.0)

Verkko- ja monimuoto-opetus

Olen ollut myös verkko- ja monimuoto-opetuksen pioneerien joukossa. Datanomikoulutusta oli aloitettu eri puolilla Suomea kauppaoppilaitoksissa. Kun ammattikorkeakoulut muodostettiin, niin silloiset datanomikoulutukset liitettiin ammattikorkeakouluihin tietojenkäsittelyn koulutuksena. Alkuvaiheessa eri ammattikorkeakouluissa oli yksi noin 20 opiskelijan ryhmä. Tutkintoon kuului tuolloin pakollisia ja valinnaisia opintoja. Valinnaisien opintojen tarjoamiseksi aloittivat Haaga-Helia, Jyväskylän, Kemi-Tornion (nyk. Lapin), Pohjois-Karjalan ja Oulun amkit yhteistyön Opetushallituksen (nyk. Opetus- ja kulttuuriministeriö) avustuksella vuonna 1995. Yhteistyön nimeksi tuli TieTie (Tietojenkäsittelyä Tietotekniikan avulla). Myöhemmin mukaan tulivat liki kaikki amkit, joissa oli tietojenkäsittelyn koulutusta. TieTie-yhteistyössä kehitettiin verkko- ja monimuoto-opetusta. Se sai vuonna 2002 Opetushallituksen verkko-opetuksen kehittämisen laatupalkinnon. TieTie-yhteistyötä ja hallinnollisia prosesseja esiteltiin OnLine Educa Berlin –konferenssissa vuonna 2002 sekä Netties-konferenssissa Kyproksella vuonna 2003. [5, 6]


Kuva 11. TieTie-esitystä pitämässä Kyproksella. Saatiin muutama asiaan liittyvä kysymyskin. (kuva Liisa Auer, CC BY-NC-SA 4.0)


Kuva 12. Liisan ja Ailan helpottuneet hymyt, konferenssiesitys on pidetty. (kuva Liisa Auer, CC BY-NC-SA 4.0)

Minä opetin TieTie-yhteistyössä Käyttöliittymäsuunnittelua vuosina 1999-2005. Aluksi oli käytössä pelkät www-sivut ja kommunikointi tapahtui sähköpostilla. Sitten käytössä oli vuoronperään kaikki Oamkissa olleet oppimisympäristöt. Itse en käyttänyt videoneuvottelujärjestelmiä, vaikka niitä oli yhteistyön alussa tarjolla. Muistelen, että käytössäni oli joku ohjelmisto, jossa liikkui ääni, mutta ei kuvaa. “Seuraavaksi otat esille kalvon sivu 5 …”. Etäluentojen pitäminen helpottui, kun Oamkissa otetiin käyttöön Adobe Connect.

TieTie-yhteistyön kokemuksia ja osaamista käytettiin Virtuaaliammattikorkeakoulun suunnittelussa ja toteutuksessa [11]. Tarve TieTie-hankeelle päättyi, kun Virtuaaliamk aloitti toimintansa. Virtuaaliamkia suunniteltiin useassa hankkeessa, joista kahdessa olin mukana. Nykyinen CampusOnline puolestaan on jatkoa Virtuaaliamkille.

Tein Virtuaaliamkille myös kaksi Flash-pohjaista oppimisaihiota (pienehkö opiskeltavan asian esittely), mutta niitä ei enää voi katsella, kun Flash ei enää ole käytössä. Toinen käsitteli graafista koodausta ja värikoodausta Windowsin Tiedostohallinta-sovelluksessa ja toisessa esiteltiin käyttöliittymiä erilaisissa ympäristöissä. Lisäksi tein opintojaksot sekä yleisesti käyttöliittymäsuunnittelusta että erityisesti mobiililaitteiden käyttöliittymäsuunnittelusta (kuva 13.). Nämä opintojaksot olivat Virtuaaliamkissa toteutuksessa muutamana vuonna.


Kuva 13. Virtuaaliamkille vuonna 2003 tekemäni opintojakso. 

TieTie-yhteistyössä saamani kokemus oli eduksi, kun aloitettiin tietojenkäsittelyn tutkinto-ohjelmassa monimuoto-opetus. TieTie-yhteistyössä pidimme myös vuosittain kesäpäivät, jolloin me opettajat tapasimme kasvokkain ja kehitimme yhteistyötämme sekä opetusta.

Virtuaaliamkin hankkeiden jälkeenkin olen ollut mukana erilaisissa hankkeissa. Yksi mielenkiintoisimmista oli Serious Games for Business (SeGaBu) [10]. Hankkeen toteuttivat Kajaanin ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu, Oulun yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tuotettiin opintokokonaisuuksia 30 opintopisteen verran liittyen hyötypelialaan.

Iltaopetus

Ennen internetin syntymistä oppilaitoksilla oli tutkintoon johtavaa koulutusta työelämässä oleville iltaisin. Oulun kauppaoppilaitoskin aloitti 1985 merkonomin tutkintoon johtavan iltakoulutuksen atk-painotteisella linjalla [9]. Luonnollisesti minäkin kuuluin em. linjan opettajakuntaan. Iltaopetus tarkoitti, että sekä opiskelijat että opettajat menivät iltaisin oppilaitokseen maanantaista torstaihin klo 17.30-20.30. Olin mukana iltaopetuksessa ensimmäiset 15 työvuottani – opetusta siis sekä päivällä että illalla.

Olihan se aika rankkaa, jos ensin opetti esimerkiksi iltapäivällä klo 15.45 asti, sen jälkeen haki lapset hoidosta (onneksi oli auto käytettävissä), meni kotiin ja laittoi päivällisen ja sen jälkeen kiirehti takaisin töihin iltaopiskelijoiden pariin. Meillä opettajillahan tätä iltatyötä oli yhtenä tai kahtena iltana viikossa, eikä ihan koko lukuvuotta, mutta opiskelijat tulivat paikalle kolmen lukuvuoden ajan omien töidensä jälkeen neljänä iltana viikossa. Miten he jaksoivat?!

Muutaman vuoden tauon jälkeen aloitin uudestaan illalla opettamisen vuoden 2015 alussa, kun tietojenkäsittelyn tutkinto-ohjelmassa alkoi työelämässä oleville koulutus iltaopetuksena. Nykyinen iltaopetus eli monimuoto-opetus ei vaadi opettajalta eikä opiskelijalta siirtymistä oppilaitoksen tiloihin kiitos internetin. Erilaiset etätyövälineet mahdollistavat opetuksen ja opiskelun kotoa käsin.

Luentotilanteet myös tallennetaan. Toki opiskelijan ohjaaminen etänä on haasteellista, varsinkin tietojenkäsittelyn opintojen ensimmäisenä lukukautena, kun ohjelmoinnin vaatima tietokoneen hallinta ja terminologia on aika kaukana tavallisen peruskäyttäjän maailmasta.

Englanninkielinen opetus

Englannin kielellä opettamista olin jo harjoitellut Alta-yhteistyössä. BIT- ja DIB-tutkinto-ohjelmien alkaessa englannin kielellä opettamisesta tuli jatkuvaa. DIB (Degree Programme in international Business) alkoi 1998 ja BIT (Business Information Technology) 2004. Sanaston kanssa minulla ei ollut ongelmaa, koska “Tietokone on minulle koko ajan puhunut englantia.” Käyttöjärjestelmät ja sovellukset olivat alkuaikoina englanninkielisiä, lisäksi olin jo tottunut myös lukemaan englanninkielistä ammattitekstiä internetistä.

Ensimmäisinä vuosina pyysin suomalaisia opiskelijoita myös puhumaan tunnilla koko ajan englantia, koska minulla meni aikaa “kääntää aivojen kieliviisari suomesta englantiin”. Mikäli tunnilla joku puhui suomea “viisari” meni välittömästi suomen kieli -asentoon. Kun vuosikausia olin opettanut englanniksi, kielellä ei enää ollut merkitystä. Saatoin tunnilla ohjata yhtä opiskelijaa englanniksi, siirtyä seuraavan opiskelijan luo puhumaan suomeksi ja seuraava taas englanniksi.

Jonakin lukukautena oli useampi kansainvälinen ryhmä opetettavana ja suomen kielellä opettaminen jäi vähäiseksi. Kerran oli vain yksi suomen kielellä opetettava opintojakso koko lukukautena. Eräänä päivänä sanoin opiskelijoille tunnin aluksi: “Kyllä on ihanaa tulla puhumaan vain suomen kieltä edes pari kertaa viikossa.” Vaikka englanniksi puhuminen varmaan näytti ja kuulosti helpolta, niin kyllä se kuitenkin rasitti enemmän.

Missä olen opettanut

34 vuotta työpisteeni sijaitsi Raksilassa, osoitteessa Teuvo Pakkalan katu 19. Rakennuksen nimi ja työnantaja vaihtuivat vuosien aikana (kuva 14.).


Kuva 14. Teuvo Pakkalan katu 19 (kuva Laura Niskanen CC BY-NC-SA 4.0)

Palkanmaksaja on ollut Oulun kaupunki (1985-1991), Oulun väliaikainen ammattikorkeakoulu (1991-1996, ylläpitäjä Oulun kaupunki), Oulun seudun ammattikorkeakoulu (1996-2014, ylläpitäjä Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä), Oulun ammattikorkeakoulu Oy (2014-2021). [7]

Rakennuksen nimi on vuosien aikana muuttunut. Aluksi siinä toimi Oulun kauppaoppilaitos. Ammattikorkeakoulun myötä rakennuksen nimi on ollut: Kaupan ja hallinnon yksikkö (tästä tulee jossakin näkyvä lyhenne kaha), Liiketalouden yksikkö ja viimeksi Teuvo Pakkalan kadun kampus.

Viimeiset puolitoista vuotta työpisteeni on ollut Linnanmaan kampuksella, mutta siellä en ole juuri töitä tehnyt koronapandemian aiheuttaman etätyön vuoksi. Kun vihdoin aletaan päästä takaisin liki normaaliin kontaktiopetukseen, jään eläkkeelle.

Mitä olen opettanut

Toimin siis ohjelmoinnin opettajana koko työurani. Ainakin seuraavia ohjelmointikieliä olen urani aikana opettanut: Cobol, Visual Basic (aloitin versiosta 1.0), Java, C++, PHP, SQL, HTML, CSS, JavaScript, Lotus Notes. Lisäksi dBase IV –kortisto-sovellusta ohjelmointikielineen opetin muutamana vuonna ennen kuin Windows-sovellukset valtasivat tietojenkäsittelyn maailman. Access-sovellusta opetin myös muutaman vuoden Windowsin alkuaikoina. Versiolla 1.0 tein sovelluksen työaikani seurantaan. Aina uuden Access-version tullessa käyttöön siirsin sovelluksen uudella versiolla toimivaksi. Sovellus oli minulla käytössä vielä viimeisenä lukuvuotenakin. Luonnollisesti koko Office-paketti on tullut tutuksi.

Ohjelmointiin liittyen 2000-luvulla alettiin käyttää erilaisia frameworkeja ja kirjastoja, erityisesti front-end-kehitykseen liittyen. Näistä on tutuksi tullut CodeIgniter, Bootstrap, jQuery, Jasmine.

Viimeisenä työlukukautena alkuvuonna 2021 en tarkistanut Bootstrap-sivuston tarjoamaa versiota. Joulukuussa olin käyttänyt versiota 4. Sainkin oppitunnilla yllätyksen tammikuussa, kun ladattava versio olikin numeroltaan 5. No, se tunti meni vuosien rutiinilla, vaikka oppimateriaalini ei ollutkaan ajan tasalla. Tästä versiomuutoksesta tulikin isompi työ: kaikkien tehtävien malliratkaisut piti päivittää samoin esimerkit ja muu oppimateriaali. Tämä on arkipäivää ohjelmoinnin opettajan työssä. Uusia versioita tulee ja ne täytyy ottaa käyttöön.

Liiketalousopiskelijoille opetin alkuaikoina tekstinkäsittelyä ja taulukkolaskentaa eri sovelluksilla. DIB-tutkinto-ohjelman opiskelijoille vuosituhannen vaihteessa tietokoneenkäytön perustaitoja ja 2010-luvulla SAP-järjestelmää. Viimeisinä vuosina perehdyin myös tuotannon suunnitteluun ja ohjaukseen, kun tekniikan opiskelijoille opetin SAP-järjestelmän vastaavaa osaa.

Mobiiliohjelmointiinkin pistin käteni opettamalla Symbian-koodausta C++:lla, kun Symbian oli voimissaan. Sen jälkeen muutamana vuonna hybridisovelluksia HTML:llä, CSS:llä, jQueryMobilella ja PhoneGapilla/Apache Cordovalla.


Kuva 15. Opetusasioita

Koodauksen lisäksi opetin käyttöliittymäsuunnittelua ja viime vuosina käyttäjäkokemuksen suunnittelua. Luonnollisesti erilaiset järjestelmien suunnittelutyökalut ja -menetelmät ovat tulleet tutuksi.

Opinnäytetöiden ohjaus kuului tietenkin työtehtäviini. Tämä olikin mukava osuus opettajan työtä. Pääsin tutustumaan erilaisiin asioihin ja näin laajentamaan tietämystäni. Luultavasti 2000-luvun alussa eräs matkapuhelimiin liittyvä opinnäytetyö käsitteli kamerasovellusta. Mielenkiinnolla luin opiskelijan opinnäytetyöraporttia, mutta samalla ihmettelin kameran ja puhelimen yhdistämisen järkevyyttä.

Opettajan työn palkkauksesta ja opiskelijamääristä

Kun aloitin opetustyön opettajan työn, mitta oli vuosiviikkotunti. Montako tuntia opettajan tulee opettaa viikossa saadakseen yleisesti sovitun peruspalkan? Ohjelmoinnissa se oli 19 tuntia. Useimmat opettajat opettivat enemmän ns. ylitunteja, jotka nostivat palkkaa. Minäkin tavallisesti yhteensä 23-25 vuosiviikkotuntia. Tähän korvaukseen kuului kaikki työ: valmistelu, tuntien pitäminen, tentit, rästitentit, erilaiset ohjaustilanteet ja muut rehtorin määräämät tehtävät. Oppitunteja esimerkiksi 25 viikossa ja muut asiaan liittyvät tehtävät siihen päälle. Oppitunnin pituus oli ja on edelleen 45 minuuttia.

Kun lapseni oli ensimmäisen kerran sairas ja jäin hoitamaan häntä kotiin, kuten sallittu oli, niin yllätyin vähennyksestä seuraavassa tilissä. Selitys oli: Olet ollut hoitamassa sairasta lasta ja et ole näin ollen pystynyt tekemään ylitunteja ja tästä on vähennys. Kotiin tullessani ilmoitin miehelleni: “Sinä sitten jäät tästä lähtien hoitamaan sairastunutta lasta, sinun palkkaasi ei sen vuoksi pienennetä.” Tuo vähennys poistui jonkun ajan kuluttua.

Kun alkoi tulla erilaisia kehittämishankkeita ja projekteja, joissa resurssia jaettiin tavallisina “kellotunteina”, niin tuli tarve muuttaa virkaehtosopimusta. Ammattikorkeakoulussa on käytössä kokonaistyöaika eli opettaja tekee 1600 tuntia lukuvuoden aikana. Tuo 1600 tuntia sitten jaetaan tuntiresurssina opettajalle erilaisiin tehtäviin.

Opetuksen ja opiskelun mitta on opintopiste, mikä on noin 27 tuntia opiskelijan työtä. Vuosikausia sitten myös opettajan resurssi opintopisteelle oli 27 tuntia. Opettajalla oli siis esimerkiksi 5 opintopisteen kurssiin työaikaa 135 tuntia. Oletetaan, että opettaja pitää kontaktitunteja 16 / opintopiste, siis 80 tuntia. Valmisteluun, opiskelijoiden ohjaamiseen, tehtävien/tenttien/harjoitustöiden suunnitteluun ja arviontiin sekä muihin hallinnointitöihin jäi 55 tuntia. Ohjelmoinnin opetuksessa on muistettava, että suomenkielisiä oppikirjoja ei ole ja näin ollen opettajan on suunniteltava myös oppimateriaali.

Suomen hallitus on vähentänyt Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta viime vuosina todella runsaasti. Rahoituksen väheneminen näkyy luonnollisesti oppilaitosten rahoituksessa ja edelleen opettajan saamassa opetusresurssissa. Viimeisenä työvuotenani opintopisteen resurssi opettajalle oli 18 tuntia. 5 opintopisteen kurssista siis 90 tuntia. Kontaktitunteja eli opiskelijan saamaa opetusta itse pidin 8-10 tuntia / opintopiste, yhteensä 40-50 tuntia. Opettajalle jää valmisteluun, opiskelijoiden ohjaamiseen, tehtävien/tenttien/harjoitustöiden suunnitteluun ja arviontiin sekä muihin hallinnointitöihin noin 45 tuntia.

Samaan aikaan resurssin vähenemisen kanssa on opiskelijaryhmien koko kasvanut. 1980- ja 1990-luvulla sekä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tietojenkäsittelyssä ryhmäkoko oli alle 25 opiskelijaa. 2010-luvulla ryhmäkokoja alettiin kasvattaa. Lukuvuonna 2020-2021 tietojenkäsittelyn tutkinto-ohjelmassa opetusryhmien koko vaihteli 60-80 opiskelijaan.

Opettajan opetusresurssi opintopistettä kohti siis muuttui työurani aikana 27 tunnista 18 tuntiin ja samanaikaisesti opiskelijaryhmän koko kasvoi noin 25 opiskelijasta 80 opiskelijaan. Resurssin pieneneminen tietenkin tarkoittaa, että opettajan täytyy opettaa useampia kursseja, joissa taas on entistä enemmän opiskelijoita. Opettaja on toki mukana erilaisissa hankkeissa, jotka osittain helpottavat opetustyökuormaa.

Digiaika

Ennen vanhaan, kun tietokoneeseen liitettiin jokin uusi laite, niin laitteen mukana tuli levyke tai CD, jossa oli laitteen vaatima ohjausohjelmisto ja ajurit, jotka piti itse asentaa. Internetin kehittyessä mukana ei enää tullut levykettä tai CD:tä, vaan web-osoite, josta tarvittava asennuspaketti ladattiin ja asennettiin tietokoneelle. Asennuksen aikana toivottiin, että ei tule ajureista sellaisia uusia versioita, jotka aiheuttavat ongelmia aiemmin asennettuihin laiteohjelmistoihin.

Nykyään, kun tietokoneeseen liittää uuden laitteen, niin tietokone osaa itse etsiä internetistä käytössä tarvittavat ohjelmistot ja ajurit. Lisäksi asennuskin tapahtuu automaattisesti. Kyllä on vaivatonta.

Jokaisella meistä on käytössään laite, joka mennen-tullen päihittää nuo urani alussa olevat tietokoneet. Tämä laite on tietenkin matkapuhelin, tuttavallisemmin kännykkä. Minulla muuten on vielä käytössä sama numero, minkä sain ihka ensimmäiseen omaan matkapuhelimeen Nokian 2110:aan 1990-luvulla. Kännykällä puhelujen lisäksi otamme valokuvia, tallennamme lyhyehköjä videoita, viestimme kirjallisesti, hoidamme pankkiasiat, surffaamme netissä, katsomme televisiota, pelaamme, maksamme ostokset, … Käytännössä koko elämämme on tuossa yhdessä laitteessa.


Kuva 16. Nokia 2110 ja One Plus 5

Minulla on ollut mukavasti haasteellinen työura. En ole päässyt pitkästymään, kun tekniikka ja koodausmaailma on kehittynyt jatkuvasti. Olen sujahtanut digimaailmaan työn ohessa. Myös työkaverit ovat olleet mukavia, ihania, auttavaisia ja opiskelijat ahkeria. Työkavereita jään varmasti kaipaamaan. Tosin voinhan heitä tavata tulevalla kokoaikaisella vapaa-ajallani.

Kirjoittaja: Liisa Auer, opettajana 1985-2021

Lähteet

[1] ATK-instituutti. 2021. Wikipedian artikkeli. Hakupäivä 16.8.2021. https://fi.wikipedia.org/wiki/ATK-instituutti

[2] Myrskyvaroitus.com. 1985 Syysmyrsky Manta, ukkosmyrsky Sanna. Hakupäivä 16.8.2021. https://myrskyvaroitus.com/index.php/myrskytieto/myrskyhistoria/120-1985-2.

[3] Nokia. Informaatiojärjestelmät. Nokian ylivoimainen MikroMikko 2A. Hakupäivä 17.8.2021 https://www.net.fujitsu.fi/fi/historia/mikrotietokone/esitteet/mikromikko2A.pdf

[4] Funet. Suomen korkeakoulujen ja tutkimuksen tietoverkko. Hakupäivä 17.8.2021. https://fi.wikipedia.org/wiki/Funet.

[5] Kalliala E., Vatanen R., Sore S. TieTie. 2016. Verkko-opetusta 20 vuotta. IT-kouluttajat ry. Lulu.com.

[6] Kalliala E. 2012. TieTie-yhteistyö. Hakupäivä 19.8.2021. https://eijakalliala.fi/tietie-arkisto/index.html

[7] Oamk. Verkkohistoriikki. Hakupäivä 20.8.2021. https://www.oamk.fi/25vuotta/ 

[8] Säkkinen A. 1989. Mitä on datanomikoulutus? Teoksessa Helttunen R., Kiukas R., Kämäräinen K. 1989. Tervaporvariajasta tietoyhteiskuntaan. Oulun kauppaoppilaitos 1864-1989. s. 80-81. Kaleva kirjapaino.

[9] Kangas E. 1989. Työn ohessa merkonomiksi. Teoksessa Helttunen R., Kiukas R., Kämäräinen K. 1989. Tervaporvariajasta tietoyhteiskuntaan. Oulun kauppaoppilaitos 1864-1989. s. 84-86. Kaleva kirjapaino.

[10] Serious Games. SeGaBu – Serious Games Platform for Business and Education. Hakupäivä 26.8.2021. https://moodle.amk.fi/course/index.php?categoryid=20

[11] Suomen Virtuaaliammattikorkeakoulu. 2019. Wikipedian artikkeli. Hakupäivä 26.8.2021. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Virtuaaliammattikorkeakoulu

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.