Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa ympärillämme kuohuu pula hoitajista, hoitoalan kuormittavuus, vähäinen arvostus ja matala palkkaus. Sosiaalisessa mediassa törmäämme päivittäin uutisiin hoitajapulasta ja sijaisten saatavuusongelmista. Kohtaamamme ilmiö ei mielestämme ainakaan lisää hoitoalan houkuttelevuutta.

Hoitoalan opiskelijoina olemme huomanneet, kuinka suuri pula on pätevistä sairaanhoitajista, joilla kokemusta opiskelijoiden ohjaamisesta. Huolta on herättänyt harjoitteluissa se, kuinka hoitajilla ei välttämättä ole riittävästi aikaa hyvään opiskelijoiden ohjaukseen. Harjoittelut ovat tärkeä osa opiskelua ja niistä pitäisi saada oppia työelämää varten.

Väsymys vähentää vetovoimaa

Hoitajapula on kärjistynyt erityisesti korona-aikana. Esimerkiksi Ylen uutisen mukaan “Alle 30-vuotiaiden hoitajien joukossa alanvaihtohalut vaikuttavat olevan vieläkin yleisempiä. Kyselyyn vastanneista Tehyn jäsenistä 294 oli alle 30-vuotiaita. Heistä 95 prosenttia kertoi harkinneensa toista uraa jossakin vaiheessa. ” (Nykänen & Sannikka, Yle 10.9.2021.).

Ylen uutisessa myös kerrotaan kuinka hoitoala ei ole vetovoimainen, eikä pitovoimainen. Tämä voi viestiä uusille sairaanhoitajille, että työpaikat hoitoalalla eivät ole kannattavia henkisesti, fyysisesti eikä taloudellisestikaan.

Harjoittelussa kohtaamme usein väsyneitä ja vähätteleviä asenteita ja ajatuksia vakituisilta sairaanhoitajilta, mikä on ymmärrettävää, mutta samalla vähentää kiinnostusta harjoittelupaikkaa ja mahdollista tulevaa työpaikkaa kohtaan. Harjoittelupaikan ahdistava tunnelma syö opiskelijoiden motivaatiota ja kuormittaa henkisesti, mikä saattaa heijastua pitkälle opintoihin ja sen jälkeen työelämään.

Harjoitteluiden aikana sairaanhoitajaopiskelijat pääsevät olemaan mukana eri hoitoympäristöissä ja samalla saavat kokemusta eri paikoista tulevaa työuraa ajatellen. Tulevaa työuraa suunnitellessaan vastavalmistunut sairaanhoitaja ei kenties tule hakeutumaan työpaikkaan, jossa työntekijäpula on suurta.

Kuvaaja RODNAE Productions palvelusta Pexels

Harjoittelupaikkojen ja ohjauksen haasteet

Hoitoalalla on runsaasti pulaa harjoittelupaikoista ja korona pysäytti harjoittelut useissa toimipisteissä, mikä lisäsi harjoittelupaikkojen tarvetta entisestään pandemian eri vaiheissa. Harjoittelun voi joutua tekemään osastolla tai paikassa, joka ei täysin tue opintojakson oppimistavoitteita, puhumattakaan siitä että voisi oman mielenkiintonsa mukaan valita harjoittelupaikan.

Opiskelijaohjaus on toteutettu eri yksiköissä eri tavoilla eikä edes saman organisaation sisälle ole päivänselvää, että kaikki opiskelijat saisivat samanlaatuista ohjausta. Olemme kokeneet, että  opiskelijan oppimisen kannalta ohjaus toteutuu parhaiten silloin, kun opiskelijaohjaus on organisoitua ja henkilökunta perehtynyttä opiskelijoiden ohjauksen periaatteisiin kyseisessä organisaatiossa.

Lisäksi olemme kokeneet, että opiskelijoita käytetään joissain paikoissa työvoimana ja osalle maksetaan siitä korvaus, mutta kaikille ei. Puutteellisten harjoitteluiden sekä ohjauksen puutteen seurauksena voi pahimmassa tapauksessa olla vasta valmistuneiden sairaanhoitajien ongelmat työelämään siirtymisessä muun muassa hoitotyön käytännön kokemuksen puutteen vuoksi.

Myös opiskelijan oma asenne on suuri vaikuttava tekijä!

Teksti: Sairaanhoitajaopiskelijat Teemu Hurtig, Essi Kesti, Jussi Koivula & Noora Kärkkäinen

Tämä kirjoitus kuuluu sarjaan, jota kirjoittavat syyslukukaudella 2021 Oulaisten kampuksella Kiireetön avohoitotyö -syventäviä opintoja opiskelevat opiskelijat.