Ikäihmisten tarpeita ja toiveita tulevaisuuden teknologian kehittämiseen

KARITA-hankkeessa toteutimme ikäihmisiä haastatellen ja työpajoin asiakaslähtöisen tarvekartoituksen, jonka tuloksista olemme kirjoittaneet Innokylään toimintamallikuvauksen ”Asiakaslähtöinen tarvekartoitus -asiakasosallisuuden kokemusta edistämässä”  . Ikäihmisten haastatteluissa ja työpajoissa kysyimme myös heidän ajatuksiaan tulevaisuuden teknologioiden kehittämistyöhön ja sitä, millainen teknologia voisi auttaa selviämään kotona mahdollisimman itsenäisesti. Usea haastateltava koki hankalana pohtia tulevaisuuden teknologiaa ja tarpeita. Joissakin vastauksissa tuli esille myös tyytymistä tilanteeseen, luovuttamista ja kyynisyyttä tulevaisuusnäkökulmaan.  

Yhteenvetona vastaukset voidaan luokitella kolmeen pääluokkaan 1) arjen teknologiat, 2) yhteydenpidon ja sosiaalisen kanssakäymisen teknologiat sekä 3) teknologioiden saavutettavuus. ​ 

Teknologiaa arjen tilanteisiin

Ikäihmisten vastauksista nousi toiveita olemassa olevien yleisienkin teknologioiden kohdalta, esimerkiksi päältä istuttavaa ruohonleikkuria ja menumattia toivottiin arjen tueksi. Yksi kehittämistarve tulee terveyspalveluiden takaisinsoitoista ja huijaussoitoista: olisiko mahdollisuus laittaa esimerkiksi “soitto terveydenhuollosta” tunnusta puhelimeen, niin voisi vastata. Tämän koettiin lisäävän turvallisuutta vastata tuntemattomiin numeroihin.  Lisäksi toimintakyvyn rajoitukset ovat vaikuttaneet estävästi saavutettavuuteen, esimerkiksi tietokoneen tai puhelimen käyttömahdollisuuksia rajoitti käsien tai näönkäyttöön liittyvät vaikeudet.  

Toisaalta kotona selviämiseen kaivattiin keksintöä tai ihmistä, joka tekisi kotitöitä kuten sulattaisi ja puhdistaisi pakastimen ja kuorisi perunat, laittaisi ruoan uuniin, tulisi sanomaan “ruoka on valmista” ja tarjoilisi ruokaa pöytään. Kotitöiden helpottamiseksi osallistujat nimesivät robotti-ikkunapesurin ja robottisiivoojan, höyrypesimen ja lattiapesimen kotikäyttöön sekä erilaisia turvallisuutta lisääviä teknologioita.  Haasteita, joihin voisi kehittää ratkaisuja liittyvät kotitöihin ja harrastamiseen.  Esimerkiksi verhojen ripustaminen ylös, ikkunan avaaminen ja välistä peseminen, keittiön putken avaaminen – vääntäminen kiinni ja auki. Myös lumilinkoa ja ulkoiluapua kaivattiin. Käsitöissä ratkaisuja kaivattiin langan pujottamiseen ompelukoneen neulansilmään sekä sukan kutomiseen. Huolta koettiin esimerkiksi siitä, mistä saisi tietää paikkakunnan asiat, jos ei näe lukea? Toiveina nousi esille robottikoira tai -kissa, joka puhuu ja sitä voisi silitellä eikä olisi pelkkä robotin ääni. Esiin nousi myös ajatuksia robotiikasta, joka auttaisi käsillä tekemistä esimerkiksi käsitöissä. Haastatteluissa korostui selkeästi itse tekemisen tärkeys. Pohdintaa haastatteluissa herättikin, tekeekö robotti tai teknologia jotain puolesta niin, että toimintakyky heikkenee entisestään.

Kuva 1: M365 kuvapankki

Teknologiaa yhteydenpitoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen

Sosiaaliseen tarpeeseen kehitettäväksi teknologiaksi osallistujat nimesivät robottikoiran ja -kissan lisäksi seuralaisrobotin, joka palvelee, tekee mitä sanotaan, on pienikokoinen ja pakkasen kestävä. Tarpeina tuotiin esille myös kerhotoiminta sekä porina- ja yhteisön tarve. Haastatteluissa tarpeena nousi usein teknologia, jolla voi ottaa yhteyttä läheisiin. Esimerkiksi etäyhteydellä keskustelut koetaan parempana kuin puhelinsoitto, koska näkee oikean, elävän ihmisen. Haastateltavat etäkotihoidon ikäihmiset ovat saaneet hyviä kokemuksia etäyhteydellä yhteydenpidosta ja kokevat tulleensa kohdatuksi apua tarvitessaan. Lisäksi etäyhteyden koettiin myös tuovan turvallisuudentunnetta.  Sosiaalista kanssakäymistä mahdollistava teknologia auttaisi osallistumaan esimerkiksi yhdistystoimintaan, porinakerhoon tai toimia tsempparina. Ikäihmisten haastatteluissa keskustelua heräsi myös intiimin kanssakäymisen tarpeesta.  

 Kaikenkaikkiaan ikäihmisten vastauksissa tulee ajatuksia myös siitä, että kone ei korvaa ihmistä. Ihminen pitäisi olla eikä robottia tai koneita tarvita. Toisaalta pohditaan, jos ketään ei olisi. Ikäihmisen, erityisesti muistisairaan, kohtaamiseen toivottiin ihmiskeskeisyyttä, että ei kohdattaisi ihmistä diagnoosina, vaan ihmisenä.  

Kuva 2: M365 kuvapankki

Saavutettavaa teknologiaa

Haastatteluteemoista nousi tarpeina esille myös fyysisen ympäristön esteettömyys ja siirtymiset kodin ulkopuolella. Ikäihmisillä oli tullut kokemus, etteivät pääse kotoa ulos esimerkiksi hissittömyydestä johtuen tai ei ole kyytiä millä kulkea tai ei ole tietoa, kuinka taksilappu saadaan.  Saavutettavuus ja saatavuus oli myös esillä keskusteluissa. Ikäihmisten palveluissa, myös ennaltaehkäisevissä, sekä teknologioiden kehittämisessä toivotaan huomioitavan myös kaupunkien reuna-alueet ja omakotitaloissa asuvia ja yksinasuvia, pienellä peruseläkkeellä eläviä.  Teknologian ja digitaalisten ratkaisujen opettamiseen toivottiin tiloja ja ihmisiä. Esimerkiksi vetäjää/digimentoria opettamaan teknologiaa ja taitoja, olisi ryhmätoimintaa ja vertaistukea. Teknologia voisi olla vuokrattavaa. Kodinkoneet koettiin tärkeänä ja tarpeellisena kodin teknologiana. Kaikki eivät kuitenkaan kokeneet haluavansa käyttää teknologiaa, vaan kokivat sen kylmänä ja tylsänä. Myös datan kerääminen mietitytti; onko teknologiassa vaarana kyttäysjärjestelmä, kuka seuraa. Ikäihmiset toivat esille kuitenkin, että ihmiset ovat erilaisia ja teknologian käyttöönottoa suunniteltaessa tulee tuntea ihminen.   

Kuva 3: M365 kuvapankki

Teknologian kohdattava ikäihmisten tarpeet ja arvot

Asiakaslähtöisestä tarvekartoituksesta saatuja tietoja voidaan hyödyntää teknologian kehittämisessä ja kohdentamisessa ikäihmisten tarpeita vastaavaksi. Näiden tulosten pohjalta on mahdollista pohtia ja arvioida, mitkä osa-alueet ovat sellaisia, joihin mahdollisesti löytyy jo olemassa oleva tekninen ratkaisu sekä millä osa-alueilla on kehittämistarvetta. Teknologian kehittämisessä ikääntyvien tarpeita vastaavaksi on merkityksellistä huomioida saavutettavuus, asiakasosallisuus ja eettisyys, jotta asiakkaan saama tuki mahdollistaa myös asiakkaan oman tahdon ja omien valintojen toteutumisen. 

Tarja Rautio, projektikoordinaattori, KARITA-hanke, OAMK

tarja.rautio@oamk.fi