Voiko lavarunous muuttaa maailmaa

Onko lavarunous ainoastaan lausuttuja runoja yleisön edessä? Näin minäkin olisin saattanut ajatella, mikäli sitä olisi minulta kysytty ennen kuin sain mahdollisuuden kokea lavarunoutta ensimmäisen kerran.Tämän kokemuksen paikkana toimi Taikasaari festivaali, jossa esiintyi Lajune. Lumouduin täysin hänen lavakarismasta ja esiintymisestä, joka herätti minussa monenlaisia tunnereaktiota. Opin, että lavarunous on paljon muutakin kuin lausuttuja runoja yleisön edessä. Lavarunous on suullisesti ilmaistua runoutta, lyriikkaa ja monipuolista tarinnankerrontaa, jota esitetään yleisölle, sekä paljon tämän määritelmän ulkopuoleltakin. Se voi sisältää teatraalisia performanssiesityksiä ja olla hyvinkin koskettavaa ja viihdyttävää. Lavarunouden tyylilajeja onkin lukuisia, ja on vaikeaa tarkasti määritellä mikä kuuluu lavarunouden piiriin ja mikä ei kuulu. Festivaalitapahtumien lisäksi lavarunoutta on mahdollista kuulla moninaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, joista tyypillisimpiä ovat open mic -tilaisuudet, joissa osallistujat esittävät omia runojaan.

Taitelija lajune mustiin pukeutuneena tanssillisessa asennossa

Kulttuurin tekemisen ja taiteen pariin on monenlaisia reittejä. Joku voi nuorena tehdä laittomasti graffiteja ja tägejä vääriin paikkoihin. Usea kokeilee erilaisia musiikillisia asoita kavereiden kanssa, ehkä haaveena on maailman maineeseen nousevan rokkibändin jäsenyys tai ura rap-tähtenä, joka kritisoi yhteiskuntaa. Toisinaan voi Kalevalan runon poljento ja kannustava opettaja saada nuoren, joka ei tunnilla onnistu keskittymään, hyppäämään lavarunouden maailmaan. Tämänkaltainen tapahtuma voi olla alkusysäys jollekin suuremmalle. Ehkä, joku päätyy muuttamaan maailmaa taiteellaan. Kenties näin kävi omalla tavallaan myös Aki Lajusellle, joka tekee lavarunoutta taitelijanimellä Lajune. Haastattelin häntä podcastissani Mika Oulun Taidetreffit. Jaksossa Lavarunouden ytimessä – vieraana Lajune, perehdyimme lavarunouteen ja siihen mitä lavarunous voi tekijälleen antaa ja mitä se voi tuoda elämään niin tekijälle kuin kokijallekin. Tässä artikkelissa kerron Lajusen esille tuomia ajatuksia ja pohdin voiko lavarunous muuttaa maailmaa.

”Hei hei hei, voisiko Aki lukea taas ääneen. Ja mä pääsin hetkeksi aikaa olemaan semmoinen vähän lempilapsi siellä. Sen monien vuosien kauhukakarana olemisen jälkeen”

Halu ja rohkeus esiintyä ei kaikilla ole luontaista ja synnynnäistä, mutta sitäkin voi oppia. Kun esiintyy muille ja altistaa itsensä kritiikin kohteeksi, se voi olla jännittävyyden lisäksi hyvinkin pelottavaa. Uskalluksesta laittaa itsensä alttiiksi voi kuitenkin seurata myös kehuja, jolloin itseluottamus kasvaa. Näin kävi myös Akille, kun hän ensimmäisellä lavarunokeikallaan voitti haastavan yleisön puolelleen ja sai aplodit.

Aki kertoo, että lavarunon kirjoittaminen on ajatuksien tiivistämistä ja kuitenkin hyvin vapaata verrattuna perinteisten runojen kirjoittamiseen. Ei tarvitse pohtia loputtomiin, mitkä kirjaimet ovat isolla alkukirjaimella ja onko piste tai pilkku oikealla kohdalla. Tämä voi olla vapauttavaa, jolloin omat tunteet ja ajatukset saavat vapaasti virrata. Saattaa syntyä keino, jonka avulla löytää itsestään uusia puolia ja ehkä jopa herkkyyttä, jota ei välttämättä ollut itsessään havainnoinut tai tiedostanut olemassa olevaksi.

”Mikä tää on tämmöinen joku jätevesiputken pää, mikä niinku tursuttaa kaiken jonkun pakottavan ulos”

Aki sanoo, että kirjoittamalla tekstejä voi oppia ymmärtämään itseä, käsittelemään epäonnistumisia ja jopa ymmärtämään monesti niin monimutkaisia ihmissuhteita. Tai se voi auttaa silloin, kun tuskailee eksistentiaalisen kriisin parissa ja miettii kuka minä olen ja miksi minä en ole normaali, kuten muut. Lavarunouden tekstien kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden tarkastella asioita eri näkökulmista ja väylän tutkia omia tunteita. Lavarunoissa voi käsitellä erittäin rankkoja asioita, joista ei välttämättä tulisi muuten puhuttua tai edes pohdittua. Asiat saavat uudenlaista perspektiiviä, kun miettii minkälaisia vaikutuksia omilla teksteillä on ja mitä muut kokevat kun esiintyy. Lajusen mielestä olisikin hyvä jos ihmiset kirjoittaisivat enemmän. Se on hänen mukaansa todella tervettä ja siinä saa kirjoitettua ”omaa päätä auki”. Kun kirjoittaa lavarunoja enemmän myös kirjoitustaidot paranevat, ja myös muut ominaisuudet voivat kehittyä, kuten esimerkiksi havannointikyky, kun etsii aiheita teksteihin.

Esiintyminen antaa mahdollisuuden niin yleisölle kuin esiintyjälle kokea eri tunteita. Miltä tuntuukaan, kun joku tulee sanomaan, että esiintymisesi ja tekstisi oli todella koskettavaa. Tälläisen yhteyden saaminen toiseen ihmiseen on mielestäni hyvin merkityksellistä. Uskon, että se on hyvin merkittävä ja positiivinen tunne. Aki sanoo, että kun sanoma osuu kuulijan aisteihin ja herkkään kohtaan, niin se voi tuoda erilaisen näkökulman tai jopa ratkaisun johonkin mietityttäneeseen asiaan. Tai mikäli joku ajattelee olevansa yksin, jonkun ongelmansa kanssa, niin voi huomata, ettei asiat olekaan näin, kun löytää esityksen teksteistä tasoja joihin voi samaistua. Akin mukaan lavarunous antaa mahdollisuuden esiintyä vapaasti ilman tuomitsemista. Lavarunouteen on hyvin matala kynnys lähteä mukaan, kun se ei vaadi edes musiikkia taustaksi, eikä välttämättä mikrofoniakaan. Oma ääni riittää ja mikä tila vain toimii. Varsinaista luovuuden vaatimustakaan ei ole, sillä jokainen voi olla luova omalla tavallaan. CV:ssä ei tarvitse lukea, että luova tyyppi. Tapahtumat, kuten open mic, ovat kannustavia paikkoja lausua tai lukea omia runoja. Tapahtumat ovat hyvällä ja kannustavalla ilmapiirillä toimivia, jossa ei teilata, eikä huudella vaan annetaan esiintymisrauha. Tapahtumissa halutaan nimenomaan kannustaa ihmisiä tulemaan kuuntelemaan ja myös lukemaan itse ääneen omia tekstejä. Lavarunous voi olla oivallinen keino päästä osaksi yhteisöä, josta löytää uusia ihmisiä, joista voi tulla ystäviä. Mielestäni se on hyvin merkittävä asia. Tilaisuudet ovat paineettomia paikkoja esiintyä, joissa ei ole oikeaa mallia tehdä, vaan ennemminkin päinvastoin kannustetaan löytämään oma tapa ja tyyli kertoa.

”Kaiken kaikkiaan mukavia tapahtumia”

Lavarunous voi olla todella hyvä keino käsitellä tunteita ja traumoja, ja sitä voisikin helposti käyttää jopa taideterapia muotona. Se mahdollistaa paremman itsetuntemuksen, kun ammentaa teksteihin omasta elämästä, muista henkilökohtaisista kokemuksista ja lähipiirin elämänkokemuksista, joita sitten voi pohtia useista eri näkökulmista. Itseilmaisun keinona lavarunous on erinomainen, kun pystyy kertomaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita, kertoo Aki. Ja näiden asioiden ei tarvitse olla niin sanotusti omalla äänellä kerrottuja, vaan kirjoittaja voi piiloutua lavaesiintyjän tai lavahahmon taakse. Myös asioita, joita tulee uutisista ja mitä maailmalla tapahtuu, on nekin mahdollisuus ottaa osaksi tekstejä. Eikä mitään tarvitse välttämättä sanoa suoraan, vaan asoita voi käsitellä esimerkiksi tunnepuolen kautta joka niistä kumpuaa. Lavarunouden parissa voi koko tunteiden skaalan kokea laajasti aina huumorista menetykseen, kaipuuseen ja katkeruuteen. Vihat ja pelot, kaikki tunteet ovat mahdollisia ja sallittuja. Ehkä lavarunous voi auttaa jopa masennukseen. Ainakin se kehittää sosiaalisia taitoja sekä tunnetaitoja.

”Se on makea fiilis sitten kun se niinku onnistuu, niin se se on siistiä.”

Lavarunous voi auttaa identiteetin rakentamisessa ja näin ollen kouluissa voisi olla mielekästä hyödyntää lavarunoutta osana opetusta keinona itseymmärykseen. Mitä voisi muuttua, mikäli opetussuunnitelmaan olisi merkitty lavarunous?

”Mietin että tuo ois ollut itselleen tosi mahtava, niinku just silloin yläasteella, ku ollut vaikeita aikoja silloin, niin kyllä mä jotenkin mietin, että vitsi kun olisi silloin jotenkin jo löytänyt tämän. Niin ois ollut niinku ihan mahtava.”

Aki sanoo, että Lavarunous ja taiteet kaikkinensa mahdollistavat sellaisten asioiden esille tuomisen, joista ei ehkä muuten keskustella riittävästi. On esimerkiksi mahdollisuus rikkoa perinteisiä käsityksiä maskuliinisesta ja kovasta miehestä. Tai että myös mies voi olla seksuaalisen ahdistelun kohteena. Paineet ja odotukset, siitä että täytyy olla tietynlainen koskettaa laajoja joukkoja ihmisiä. Osa näistä keskusteluista jää välillä varjoon. Lavarunous ja taide ylipäätään voi tarjota paljon muutakin kuin perinteisiä kahvipöydän keskusteluaiheita. Näin on myös mahdollista ravistella konservatiivisempia arvoja.

Sanojen voima yhdistettynä taitavaan esiintymiseen on iso. Koen, että lavarunoudella on mahdollista muuttaa yksilön elämää suurestikin. Ja yksilöistä muodostuvat yhteistöt ja

näistä yhteisöistä maailma. Joten mielestäni voi sanoa, että lavarunous muuttaa maailmaa.

Podcast on kuunneltavissa yleisimmillä podcast alustoilla.

Spotify linkki

Lajune YouTubessa

Tämä blogi on osa Oamkin Kulttuurituottamisen ja luovan talouden YAMK-opiskelijoiden juttusarjaa, jotka voi hakea hakutermillä Pieninkin yhteinen jaettava sekä hashtagilla #KulttuuriaKerrakseen

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *