Aloitin tietojenkäsittelyn tradenomin monimuoto-opinnot tammikuussa 2019. Olin jo aikaisemmin lukenut monimuotototeutuksesta, ja olinkin jo ennen hakua ymmärtänyt, että läsnäolopakkoa lähiopetuksessa ei välttämättä ole. Ja vaikka  olisikin, niin kaikki luennot ja tehtävät hoituvat verkko-opetuksessa netissä. Päätin piakkoin opintojen alkamisen jälkeen lähteä Vietnamiin, opiskelemaan ja suorittamaan tutkintoani sieltä päin maailmaa käsin. Tosin Suomeen kesäksi palaten. Olin kiertänyt Aasiaa jo aikaisemmin lukion ja ammattikoulun aikana. Aasia ei sinänsä ollut minulle uusi paikka, eikä sieltä käsin opiskelu koskaan itse opintoja haitannut. Päinvastoin se motivoi jatkamaan ja antoi paljon inspiraatiota.

Kuva 1. Soul yöllä Iwangsaning rinteeltä kuvattuna

Korona-ajan onnistuin viettämään Etelä-Koreassa Seoulin yliopistossa vaihto-opiskelun merkeissä. Vielä nytkin, melkein vuosi vaihto-opiskelun jälkeen, olen edelleen Koreassa. Korona-aikana tosin Koreassa ei tunteja pidetty luokkahuoneissa vaan verkon välityksellä, joka ei sinänsä ollut minulle mitään uutta monimuotototeutuksen ansioista. Luokkahuoneet olivat jo ennestään muuttuneet vietnamilaisen hostellin kattoterassiin ja eri katukahviloihin ympäri maailmaa. Näin epäortodoksinen opiskelutapa onkin täydellinen startti kansainväliselle ja itsenäiselle työskentelylle tulevaisuudessa.

Kuva 2. Juomassa sakea ja syömässä Okayamassa Japanilaisen ystävän kanssa

Harjoittelun onnistuin myös tekemään suurimmaksi osaksi Aasiasta käsin. Sattumalta ammattikorkeakoulun kautta löysin yrityksen, jonka puolesta lähdin tutkimaan millaisia mahdollisuuksia heille olisi Aasiassa. Työ onnistui aika hyvin ja se avasi näkemyksen business maailman mahdollisuuksiin ja kansainvälistymisen hyötyihin.

Monimuoto-opiskelu oli minulle tutkinnon lisäksi mahdollisuus nähdä maailmaa sekä ymmärtää eri kulttuureja.  Se sopii hyvin tutkintooni ja ymmärsin esimerkiksi, miksi lokalisointi globalisoituvassa maailmassa on tärkeää. Se on auttanut myös paljon verkostoitumisessa alan ammattilaisten kanssa kansainvälisesti. Tosin koen, että henkilökohtainen kehitys ja ystävät, joita matkustamisen aikana kertyy, ovat jopa elämän kannalta tärkeämpää kuin pelkkä tutkinto.

Mitäs sitten? Tutkinto on kohta kädessä. Suomeen tuskin jään pitkäksi aikaa. Digitalisaatio on tuonut paljon mahdollisuuksia etätyöskentelyyn. Eritoten korona vahvisti digitalisaatiota ja vei etätyöskentelyn mahdollisuuksia roimasti eteenpäin. Ns ”digitalnomadin” elämäänhän tässä tuli jo hyvin totuttua 4 vuoden aikana. Sillä tiellä varmasti jatkan. Vaikkakin olen aktiivisesti matkustanut kohta 7 vuotta, niin tuntuu, että nyt alkavat mahdollisuudet ja ovet aukeamaan. Tutkinnon myötä on mahdollista saada ammatti ja sitä kautta lisää rahaa matkustamiseen. Tarvitaan vaan toimiva internetyhteys ja sen aina löytää jostain, ellei nyt ihan keskelle Borneon viidakkoa eksy. Maailma kuitenkin on mahdollisuuksia täynnä. Tänne kahdeksan miljardin ihmisen joukkoon kuitenkin mahtuu monenlaista kulkijaa, kuten yksi juuri valmistuva, vähän erilaisen opiskeluympäristön valinnut tietojenkäsittelyn tradenomi.

Kuva 3. Kulkija yön pimeydessä

Kuvat ja teksti: Jere Leskinen