Elokuvakomissiolla (Film Commission, Screen Commission) tarkoitetaan yleensä toimintaa, joka pyrkii markkinoimaan toiminta-aluettaan televisio- ja elokuvatuotantojen toteutuspaikkana. Tämän lisäksi elokuvakomissiot kartoittavat alueen osaamista, tarjoavat verkostoitumispalveluja, ovat yhteydenottopiste tuotannoille ja useissa tapauksissa tarjoavat myös rahoitusta tuotannoille moninaisin rahoitusmenettelyin.

Elokuvakomissiotoiminta alkoi Yhdysvalloissa 1940-luvulla, kun elokuvatuotantoyhtiöt kaipasivat yhteisiä toimintapisteitä julkishallinnon kanssa. Alkuun elokuvakomissiot olivatkin paikkoja, joista tuotantoyhtiöt kyselivät tienkäyttöoikeuksia, lupamenettelyjä, tai vaikkapa palokunnan, eri poliisivalvonnan osastojen tai puistonvartijoiden saamista kuvauksiin, joko kameran eteen tai yleisen järjestyksen ylläpitoon. Tuotantojen kuvausten siirtyessä studioista ulkokuvauksiin realismia etsiessään, yhä useammat kaupungit ja osavaltiot perustivat elokuvakomission.

Tällä hetkellä elokuvakomissioita on maailmanlaajuisesti yli tuhat kappaletta yli sadassa maassa. Elokuvakomissioiden kansainvälinen kattojärjestö on AFCI (Association of Film Commissioners International), jonka päämaja on Los Angelesissa.

Suomi kuvauspaikkana

Jos Helsingin kaupungin AV-tuotantoja tukevaa ja markkinoivaa toimintaa ei lasketa, Suomen ensimmäinen varsinainen elokuvakomissio (North Finland Film Commission eli NFFC) perustettiin vuonna 2000 Ouluun, jossa se toimii edelleen. Elokuvakomission toiminta kuvauspaikkakohteiden ja osaajien kerääjänä sekä alueen markkinoijana kansainvälisesti herätti kiinnostusta myös muissa paikkakunnissa, ja komissiotoimintaa syntyi myös Turkuun ja Lappiin, joissa huomattiin nopeasti elokuvatuotantojen merkitys alueellisen matkailun markkinoinnille.

Berlinale, 2020. Yhteinen pohjoismaiden elokuvakomissioiden alue markkinoi Pohjolaa.

2010-luvulla komissiotoiminta laajeni, mikä johtui osin ns. kannustinrahan käynnistämisestä Suomessa. Kannustinraha on alueellisesti toimiva rahoitusväline, jonka kautta kansainvälisen pohjan omaava tuotanto voi saada osan alueella käytetystä rahasta takaisin. Tällaisia instrumentteja on käytössä esimerkiksi Oulussa, Turussa ja Tampereella, minkä lisäksi muutkin elokuvakomissiotoimintaa järjestävät alueet Lappia lukuun ottamatta pyrkivät houkuttelemaan tuotantoja alueellisen osarahoituksen kautta. Suurimmat kannustinrahaa myöntävät alueet ovat Tampere, Helsinki ja Turku.

Alueelliset elokuvakomissiot toimivat itsenäisesti, mutta yhteistyö komissioiden kesken on tiivistä. Myös pohjoismaiset elokuvakomissiot tekevät yhteistyötä kansainvälisissä elokuva-alan tapahtumissa, joissa messuosastot ovat kalliita ja osallistuminen yksittäisenä maana – saati yksittäisenä alueellisena elokuvakomissiona – olisi hintalapultaan liikaa. Koska Skandinavian käytännöt elokuva-alalla ovat samantapaisia, voidaan koko aluetta markkinoida Nordic Film Commissions -messuosastolla, jossa jokaiselta maalta on edustamassa vähintään yksi elokuvakomissaari. Pohjoismaiden verkosto järjestää messujen yhteydessä myös oheistilaisuuksia esimerkiksi Pohjoismaiden suurlähetystöjen tiloissa.

Naida Valencia, Mika Ronkainen, Teemu Hostikka ja Antti Kaarlela American Film Marketissa 2022.

Suomessa pari vuotta toiminut elokuvakomissioiden katto-organisaatio, Business Finlandin pyörittämä Film in Finland, toimii alueellisten elokuvakomissioiden,  Suomen elokuvasäätiön sekä alan järjestöjen yhdistävänä tahona. Film in Finland markkinoi Suomen kuvauslokaatioita ja tuotantokannustinta alan kansainvälisissä tapahtumissa, ottaa suoria kontakteja kansainvälisiin tuottajiin ja studioihin, hallinnoi filminfinland-nettisivuja sekä markkinoi maata sosiaalisen median kanavissa. Film in Finlandin toiminta painottuu kansainvälisten, suurten tuotantojen houkutteluun, ja kun päänavaus on saatu tehtyä, siirtyvät jatkoneuvottelut ja käytännön järjestelyt alueellisille elokuvakomissioille.

”[Tarjoamme] av-tuotantokannustinta 10-15% Tampereen seudulla syntyvistä kustannuksista. Rahoitus tulee Tampereen kaupungilta ja määrärahoista neuvotellaan vuosittain. Kannustin on rahallinen maksuhyvitys, joka maksetaan kannustinta hakeneelle toteutuneiden ja realisoituneiden kustannusten perusteella.”
Fanny Heinonen, Film Tampereen elokuvakomissio

Komissiotoiminta on nivoutunut matkailun ja alueellisen elinkeinokehittämisen risteyskohtaan, jossa luovien alojen yritykset sekä aluemarkkinointi hyötyvät paikallisuuden näkymisestä valkokankaalla tai ruudulla. Koska alueelliset hyödyt ovat usein välillisiä eivätkä kaikissa tapauksissa laskettavissa rahassa, on kestänyt aikansa, että tuotantohyödyt on tunnustettu. Yleinen laskutapa on kuitenkin, että tuotannolle myönnetty euro tuottaa kuudesta kymmeneen euroa paikallisen osaajan työllistämisen kautta. Tämän lisäksi alueet ja tuotannot neuvottelevat usein näkyvyysyhteistyöstä, mikä voi tarkoittaa ensi-iltaa, kuvamateriaalin käyttöä alueen omassa markkinoinnissa, tai vierailua kuvaustilanteessa.

Diva of Finland -työryhmä kutsuvierasnäytännössä 2019.

Tätä blogikirjoitusta varten toteutimme lyhyen kyselyn, joka kohdentui Suomessa toimiviin komissioihin. Kyselyyn vastasivat Pohjois-Suomen elokuvakomissio NFFC, Lapin elokuvakomissio, Länsi-Suomen elokuvakomissio WFFC, Film Tampere, East Finland Film Commission EFFC ja Kaakon elokuvakomissio SEFFC. Näiden lisäksi Ahvenanmaalla toimii elokuvakomissio, ja Helsingin kaupungin alaisuudessa tehdään vastaavaa toimintaa osana kaupungin markkinointia ja elinkeinoyhteistyötä.

Resurssit ja palvelut

Kaikki projektikauden jälkeen toimineet elokuvakomissiot ovat nykyisin osa joko kaupunkinsa tai alueensa elinkeinokehitystoimintaa. Pohjois-Suomen elokuvakomissio toimii BusinessOulun alaisuudessa, Lapin elokuvakomissio osana House of Laplandin toimintaa, Film Tampere on osa Business Tampereen toimintaa, Kaakon elokuvakomissio toimii Kotkan-Haminan seudun alueella Kotkan-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy:n alaisuudessa, idässä komissiotoiminta on Business Joensuun toimintaa ja Turun saaristoa ja länsirannikkoa markkinoidaan Turku Science Park Oy:n kautta.

Henkilöresursseja tarkastellessa komissiotoiminta kaipaisi selvästi piristystä: suurin osa vastanneista kertoo henkilöstönsä olevan yhdestä kolmeen henkilöä, yleensä osa-aikaisesti tai muiden tehtävien ohessa. Esimerkiksi NFFC työllistää yhden kokopäiväisen henkilön, SEFFC ja Lapin elokuvakomissio kumpikin kaksi osa-aikaista henkilöä ja EFFC yhden. Paras tilanne on Turussa ja Tampereella, jossa kummassakin komissiotoiminta työllistää kolme henkilöä; Tampereella tämän lisäksi on kolme projektirahoitettua työntekijää vuoden 2023 loppuun saakka.

Jokaisen elokuvakomission kivijalka on vastata tuotantoyhtiön kyselyihin kuvauspaikoista ja tarjota niiden etsimiseen palveluja. Tämä ei kuitenkaan heijastu yksiselitteisesti pelkästään aluemarkkinointiin, vaan suurin osa vastanneista korostaa alueen elinkeinokehitystä toiminnan tärkeimpänä tavoitteena. Alueen palveluyrityksille on usein hyödyllistä tutustua tuotantojen tavallisesta poikkeaviin tarpeisiin: päivät voivat alkaa tai päättyä omituisiin aikoihin, tuotanto voi tarvita erillisen lukitun tilan kalliille kalustolle, näyttelijöillä voi olla erityisvaatimuksia tai suuressa ryhmässä voi olla useita eri kieliryhmiä.

Palvelut voidaan jakaa karkeasti kahteen leiriin: palvelut tuotantoyhtiöille ja palvelut alueen osaajille. Ensin mainitut palvelut voivat olla kuvauspaikkojen etsintäpalvelu, alueellisten av-alan tekijöiden ja palveluntarjoajien etsiminen tuotantoyhtiön tarpeisiin, alueellisten casting-tilaisuuksien järjestäminen, majoitus- tai matkanjärjestämispalvelut, markkinointiyhteistyökumppanuudet alueen yritysten kanssa tai vaikkapa yhteinen ensi-ilta kuvauspaikan alueella. Tuotantoyhtiöille tarjotut palvelut tuovat parhaimmillaan satoja ulkopaikkakuntalaisia käyttämään kunnan yritysten palveluja, majoittumaan kunnan majoitusyrityksissä ja ostamaan kunnan kaupoista iltapalaa. Rahallinen merkitys voi olla hyvin merkittävä, etenkin pidempään kestävissä televisiosarjojen kuvauksissa, joissa puhutaan usein kuukausien kuvauksista.

Alueen osaajille kohdentuvat palvelut ovat monesti hienovaraisempia. Puhutaan koulutuksen fokuksesta, freelancer-rekistereistä ja yhteistyökartoituksista, mutta käytännössä tarkoituksena on aina, tavalla tai toisella, työllistää paikallisia osaajia, kartuttaa näiden osaamista ja verkostoitumista etenkin kansainvälisten tuotantojen osalta, ja sitä kautta todistaa alueen olevan merkittävä ja toimiva kohde audiovisuaalisten tuotantojen toteuttamiselle.

”Länsi-Suomen elokuvakomission tavoitteena on tuoda alueelle elokuva- ja tv-tuotantojen kautta taloudellista hyötyä, uusia työpaikkoja, av-alan yrityksiä ja osaajia, sekä lisätä alueen vetovoimaa ja kilpailukykyä.”Laura Malinen, Länsi-Suomen elokuvakomissio

Yksi tärkeä elokuvakomission rooli on tietää alueelta sopivat tekijät: aikuiset ja alaikäiset näyttelijät, eläintenkouluttajat ja -omistajat, kuskit, catering-henkilöt ja -yritykset, puusepät, rakentajat, sähköteknikot, ja etenkin kaikki sellaiset toimijat, joilla on jo aikaisempaa kokemusta audiovisuaalisista tuotannoista. Tuotannon tehtyä päätöksen kuvata alueella alkaa tuotantoyhtiön työryhmän kokoaminen, jossa elokuvakomissio voi olla suurena apuna: onhan alueellisen työllistämisen maksimointi sen yksi tehtävä. Päätöksen tekee kuitenkin tuotantoyhtiö ja tuottaja.

NFFC kutsui tekijöitä vierailemaan Oulun seudulla ja tutustumaan kuvauspaikkoihin 2019.

Kohti tulevaisuutta

Kuten mikä hyvänsä julkisen sektorin kehitystoiminta, komissiotoiminta ei valmistu koskaan. Vaikka joillain paikkakunnilla on selkeästi ymmärretty näkyvän suurtuotannon tuomat mahdollisuudet, elinkeinokehityksen ja julkisen rahoituksen realiteetit ovat suurimmassa osassa elokuvakomissioissa kipeän todellisia. Komissiotoiminta tasapainoilee aluemarkkinoinnin, elinkeinokehityksen ja julkisen rahoituksen yhteyskohdassa, jossa on pystyttävä näyttämään tuloksia silloinkin, kun alueelle ei ole tulossa yhtään alueen ulkopuolista tuotantoa, ja siten ei myöskään alueen ulkopuolista rahaa. Hanketoiminnan kautta toiminnan osa-alueiden kehittäminen ja nivoutuminen elinkeinokehitysympäristöön ovat auttaneet monta projektina alkanutta elokuvakomissiota löytämään kivijalkansa, mutta nämäkään perustat eivät ole ikuisia.

”[Haluaisimme] saada komissioiden asemaa parannettua levittäjien ja rahoittajien keskuudessa, että olisimme enemmän mukana keskustelupöydissä.”
Perttu Mutka, Itä-Suomen elokuvakomissio

Koulutus ja toimialan infrastruktuuri ovat etenkin Helsingin ulkopuolella tärkeitä alueen houkuttavuudelle tuotantoyhtiön silmissä. Onko kaupungissa studiotilaa, josta tehdä sisäkuvauspaikkoja? Löytyykö alueelta osaavaa avustavaa henkilökuntaa kuvaajalle tai äänittäjälle? Kuinka kaukana on lähin laitevuokrausyritys? Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä kalliimmaksi käy vuokrata kuvaus- ja valokalusto Helsingistä.

NFFC:n UG-näytös Berlinalessa 2020.

Yksi yhteiseltä vaikuttava toive kysyttäessä tulevaisuuden toiminnan kehittämisen toiveita on henkilöresurssit: puolet vastanneista mainitsi tarpeen lisähenkilöstölle komissiotoiminnassa. Lisäksi toivottiin studiotiloja, lisärahoitusta, kuvauspaikkakohteiden rekisterille resursseja, komissioiden välistä yhteistyötä ja yllättäen komission validointia päätöksenteon osana niin kunta- kuin tuotanto-organisaatioissa.

Lisätietoa elokuvakomissioista:

AFCI: https://afci.org
Suomen elokuvakomissioiden yhteystiedot: https://www.filminfinland.com/en/contacts#regional

Tämä blogijulkaisu on osa OAMK:n Kulttuurituottamisen ja Luovan talouden YAMK-opiskelijoiden juttusarjaa, jotka löydät hakutermillä Pieninkin Yhteinen Jaettava, sekä hashtagilla #kulttuuriakerrakseen.