Kirjavat kestit

Ensimmäisen vuoden kirjastoalan opiskelijat järjestivät Teuvo Pakkalan kadun kampuksella 27.4. yliopettaja Jorma Niemitalon sekä Trapestin ja Otron kanssa yhteistyössä Kirjavat Kestit -tapahtuman.

 

Kirjavat kestit

Tapahtumaan liittyivät mm. murhamysteerirastit, joiden näyteltyjä kohtauksia (suomeksi ja englanniksi yleisön mukaan) seuraamalla saattoi onnistua ratkaisemaan sirkuksessa tapahtuneen murhan. Sata ensimmäistä rastien selvittäjää sai pienen palkinnon. Yhdessä näytelmäpätkässä leijonankesyttäjä juttelee sirkuksen tapahtumista ja ihmissuhteista sirkuksen pelottavan leijonan kanssa.

Kirjavat kestit

Lisäksi tapahtumassa oli e-kirjaesittelyjä, kirjavinkkausta ja askartelupajassa näytettiin, mitä kaikkea vanhoista kirjoista voi tehdä. Kirjanvaihtopisteissä kiersi päivän mittaan arviolta 500-600 kirjaa. Lisäksi saattoi kokeilla kirjansidontaa, tutustua vanhoihin kirjoihin sekä poseerata Jorma Niemitalon rakentaman jättiläiskirjan kanssa.

Kirjavat kestit

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli värikäs ja mukava kierrätystapahtuma. Toivomme jatkossakin Oamkin opiskelijoiden tekevän jotain vastaavanlaisia tempauksia!

Aurinkoista kevättä 🙂

t. Minna Kamula

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Inhimillistä toimintaa – epäinhimillistä ympäristölle?

Energia on erittäin merkittävä osa nykypäivän elämää. Se on osa lähes kaikkea inhimillistä toimintaa. Nykyään energiasta sanotaan ja myös kirjoitetaan paljon. Valitettavasti vain, usein esitetään joko tarkoituksellisesti tai asiaa paremmin ymmärtämättä, myös virheellisiä tai jopa ympäristön kannalta vahingollisia väittämiä.

Monet energiaan ja ympäristövaikutuksiin liittyvät väärinkäsitykset ja virheelliset mielikuvat syntyvät siitä, asian todenperäisyyteen vaikuttaa erittäin paljon se näkökulma, josta asiaa katsotaan. Jonkun ratkaisun vaikutus ympäristöön ja maapallon hyvinvointiin voi näyttää hyvältä, kun tarkastellaan yksittäistä rakennusta. Sen sijaan laajempaa kokonaisuutta, kuten yhdyskuntaa tai koko maapalloa tarkasteltaessa tilanne voi muuttua täysin päälaelleen. Tästä hyvä esimerkki on tuulivoiman käytön lisääminen, joka väistämättä tulee lisäämään polttoaineiden käyttöä esimerkiksi Euroopassa. Tämä johtuu siitä, että tuulisähkö syrjäyttää hyvällä hyötysuhteella toimivaa energiantuotantoa jolloin osa energiasta on tuotettava huomattavasti huonommalla hyötysuhteella kuin aiemmin. Tässä ei ole kyse yksin sähkön tuotannosta vaan suuressa määrin myös lämmöntuotannosta yhteistuotantovoimalaitoksissa. Hyvänä esimerkkinä on Saksa, jossa sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat edelleen moninkertaiset Suomeen verrattuna, kun siis tarkastellaan päästöjä tuotettua sähkö kWh:a kohden. Tästä joskus myöhemmin lisää.

 

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 1. Projektiraportin ja posterin viimeistelyä

Oulun ammattikorkeakoulun energiatekniikan opiskelijoille pyritään antamaan kuva erilaisista monimuotoisista hybridijärjestelmistä ja niiden toimivuudesta ja vaikutuksista yhdyskuntien primäärienergian käyttöön. Totta on sekin, että ympäristöpäästöjen rajoittamiseksi ja luonnonvarojen säästämiseksi tarvitaan monimuotoisia ratkaisuja ja niiden yhdistelmiä. Näistä pääosa tulee tulevaisuudessa koostumaan erilaisista uusiutuvista energian järjestelmistä.

Energiatekniikan projekti – yhteistyötä yritysten kanssa ja hyväksi

Oamkin energiatekniikan opiskelijat työskentelevät keväällä yhden periodin ajan yritysprojektien kimpussa. Työn tavoite on löytää ratkaisuja yritysten todellisiin ongelmiin. Työ tehdään ryhmissä ja joka ryhmällä on työn alla kaksi suurta projektia, jotka on hoidettava rinnakkain maaliin asti. Toinen, laajempi projekteista, on yrityksiltä saatu tehtävä ja pienempi on taas kaupunginosan tai taajaman monienergiaratkaisun eli hybridijärjestelmän suunnittelu.

 

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 2: Yritysprojektin (WavinLabko) tuloksista keskustelua messuilla vierailleiden opettajien kanssa

Yrityksillä on monenlaisia ongelmia ja kehitystarpeita, joiden parissa opiskelijat pystyvät monipuolisesti hyödyntämään saamaansa oppia sekä oppimaan uutta. Kahden vuoden aikana on toteutettu jo 28 projektia. Suurin osa niistä on lähtöisin yrityksiltä eri puolilta Suomea. Pohjois-Pohjanmaa on tietenkin runsaimmin edustettuna. Osa projekteista on tullut myös suoraan keksijöiltä ja osa yksityisiltä henkilöiltä ja taloyhtiöiltä. Myös julkiset toimijat kuten Oulun kaupunki ja Oulun yliopisto ovat olleet projekteissa mukana. Yritykset ovat olleet tyytyväisiä tuloksiin. Osa on teettänyt jo kaksi selvitystä ja aktiivisin on ollut mukana kolmella eri projektilla. Tyytyväisyyttä osoittaa sekin että yritykset varaavat heti edellisen projektin jälkeen mahdollisuuden päästä mukaan seuraavalla kerralla.

 

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 3: Micropolis Oy:ltä Iistä oli mukana kaksi uusiutuvan energian projektia

Opiskelijoiden palaute projekteista on ollut positiivista. Palautteiden mukaan esimerkiksi: ”yksi parhaimmista kursseista tähän mennessä”, ”tämä kurssi kehitti ammattitaitoani todella paljon, sillä se opetti sekä itsenäistä että projektityöskentelyä”, ”erittäin rakentava/kasvattava kokemus”, ”yksi parhaimmista ja opettavaisimmista kursseista”, ”opin todella paljon uusia asioita”. Opiskelijat hankkivat itse suurimman osan projekteista ja ne toteutetaan pääsääntöisesti kolmen tai neljän hengen ryhmissä.

Energiatekniikan projektipäivä – Energiamessut

Yritysprojektien tuloksia esiteltiin vappuviikolla ”Energiamessuilla”, jolloin kaikkien ryhmien tulokset olivat esillä Kotkantien kampuksen aulassa. Samana päivänä oli myös rehtorin tiedotustilaisuus, joka toi projektipäivän aluksi suuren joukon Oamkin henkilökuntaa paikalle.

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 4: Messuilla ja henkilöstöpäivillä

Projektien tuloksia esiteltiin päivän aikana niin yritysten edustajille, eri alojen opiskelijoille, opettajille kuin muillekin talossa vierailleille. Alla olevassa kuvassa tilaaja tarkastelee yhdessä projektin toteuttaneiden opiskelijoiden kanssa saatuja tuloksia. Tässä projektissa selvitettiin kohderakennukseen erilaisia uusiutuvan energian ratkaisuja vanhan öljylämmityksen tilalle.

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 5: Tavastkengän kyläyhdistykselle suunniteltiin uusiutuvan energia ratkaisuja entiselle koulurakennukselle

Hybridijärjestelmiä suunniteltiin parin kymmen omakotitalon ja muutamien rivitalojen muodostamille alueille. Näille suunniteltiin tarvittavat lämmitys- ja sähköenergian tuotantoratkaisut. Hybridivaihtoehtoina oli mm. tuuli- ja aurinkoenergia, hake- ja pellettilämmitys, pienvesivoimalaitos sekä erilaiset pienet sähkön ja lämmön yhteistuotantoratkaisut. Näissä yhteistuotantolaitoksissa käytettiin polttoaineena puukaasua, biokaasua ja bioöljyä. Mielenkiintoista tuloksessa oli, että käytännössä aina aurinkolämmön tai tuulisähkön käyttöönotto heikensi alueellisen järjestelmän kannattavuutta. Vertailuvaihtoehtona laskelmissa käytettiin Oulun Energian sähkön ja kaukolämmön hinnoittelua. Teknisesti kaikki hybridijärjestelmät olivat toteuttamiskelpoisia.

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 6: Hybridijärjestelmien tulosten esittelyä osallistujille ja opettajille

 

Veli-Matti Mäkelä

Yliopettaja

Oamk, Energia ja automaatio

Biopohjaisten muovien käyttö ja tunnettuus

Muovit ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämäämme, koska monet välttämättömyystarvikkeet on valmistettu muovista. Muovi on kevyttä, suhteellisen kovaa, ja se soveltuu monenlaisiin käyttökohteisiin. Muovien valmistus ja käyttö eivät ole kuitenkaan ongelmattomia. Tavanomaiset muovit ovat raakaöljypohjaisia, eli niiden valmistukseen tarvitaan fossiilista raaka-ainetta. Muovit saattavat sisältää monenlaisia eläville organismeille haitallisia lisäaineita, kuten hormonihäiritsijöitä. Hormonihäiritsijät voivat päätyä ihmisen elimistöön elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevien muoviesineiden kautta. Muovien poltossa voi muodostua terveydelle vaarallisia kaasuja, kuten syanivetyä, joka voi tappaa jo pieninä annoksina. Kestävästä muoviroskasta on muodostunut vakava ekologinen ongelma, koska kaikki muovit eivät päädy kierrätykseen tai kaatopaikalle. Luonnossa muovin hajoaminen mikromuoveiksi kestää vuosisatoja. Mereen päätynyt muovi on jo aiheuttanut merieläimille ja -organismeille tuhoa ja osa muovin haitallisista lisäaineista voi päätyä kalojen mukana ihmisten ruokapöytään. 

Biopohjaisten muovien valmistaminen ei ole teollisuudelle uusi asia, koska esimerkiksi puupohjaisen muovin valmistuksessa oltiin jo pitkällä ennen kuin halpa raakaöljy syrjäytti biopohjaiset raaka-aineet. Muovien terveysvaikutukset, raakaöljytoimitusten epävakaus ja hinnan vaihtelut yhdessä ympäristökysymysten kanssa ovat herättäneet uudelleen kiinnostuksen biopohjaisia muoveja kohtaan. Biopohjaisia muoveja voidaan valmistaa monenlaisista maa- ja metsätalouden sivuvirroista sekä niitä voidaan syntetisoida kemiallisesti esimerkiksi bakteereista. Sellunkeiton sivutuotteena syntyy monia biomuoviin soveltuvia raaka-aineita, kuten ligniiniä, hemiselluloosaa ja mustalipeää. Monet maatalouden sivuvirrat, kuten proteiini ja tärkkelys soveltuvat raaka-aineiksi biopohjaisiin muoveihin. Biopohjaisten raaka-aineiden käyttöä on jarruttanut niiden suhteellisen korkea hinta verrattuna raakaöljypohjaisiin muoveihin. Asiaa tarkemmin tutkiessa on hyvä huomioida, että biomuovi-määritelmää voidaan käyttää myös raakaöljypohjaista muoveista, joihin on lisätty tietty osa uusiutuvaa raaka-aineitta, kuten tärkkelystä.  

Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan ja rakennustekniikan opiskelijat ja henkilökunta tuntevat melko heikosti biopohjaisia muoveja sekä niiden käyttöä. Opinnäytetyössä tehdyn kyselyn tulosten mukaan vastaajilla on halukkuutta valita biopohjainen vaihtoehto, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan enempää kuin tavanomaisesta muovituotteesta. Vastaajat olivat halukkaita valitsemaan biopohjaisen vaihtoehdon halvan kappalehinnan tuotteissa, mutta yllättävän harva valitsisi biopohjaisen kauppakassin tavanomaisen muovipussin sijaan. Syynä voi olla huonot kokemukset biopussien kestävyydestä, jolloin kuluttaja voi tulla epäluuloiseksi myös uusia, kestävämpiä biopohjaisia muovilaatuja kohtaan. Turvallisuuteen liittyviä muoveja ei mielellään valittaisi biopohjaisena vaikka ne olisivat saman hintaisia tavanomaisen vaihtoehdon kanssa.

Vastaajien mukaan paras tapa lisätä tietoutta biopohjaisista muoveista sekä niiden käytöstä (Kuvio 1) olisi opettaa niistä oppilaitoksissa. Biomuovien raaka-aineisiin, valmistukseen ja käyttöön liittyvät asiat voitaisiin yhdistää eri opintojaksoihin, jolloin erillisiä opintojaksoja ei aiheesta välttämättä tarvita. Materiaalia opetukseen on helposti saatavilla internetistä. Biopohjaisten muovien valmistusta on kokeiltu myös Suomessa, ja kehitys menee nopeaa vauhtia eteenpäin, joten valmistuvien opiskelijoiden olisi hyvä olla ajan tasalla tekniikan viimeisimmästä kehityksestä. Biopohjaiset muovit voivat avata uusia mahdollisuuksia Suomen teollisuudelle ja taloudelle, koska osaamista löytyy ja materiaaleja säästäviä ratkaisuja on kehitelty aiemminkin. Oulun ammattikorkeakoulu voisi olla osallisena kehitystyössä ja opiskelijat voisivat tehdä erilaisia selvityksiä lähiraaka-aineista, joita biopohjaisiin muoveihin olisi saatavilla Pohjois-Pohjanmaalla taikka suorittaa erilaisia maatumiskokeita biopohjaisille muoveille. Osa Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan ja rakennustekniikan osaston opiskelijoista voi työskennellä biomuoviteollisuudessa tulevaisuudessa. 

Johanna Moilanen,
Opiskelija
Luonnonvara-ala, Maaseutuelinkeinot  

 

Eskimo_1 

KUVIO 1. Näissä polyeteenipohjaisissa Eskimo- pakastuspusseissa ei tuoteselosteen mukaan ole BPA:ta. Kuva: Johanna Moilanen

 

 

E-kirja säästää luontoa

Vuonna 2015 oamkilaiset tekivät lähes puoli miljoonaa hakua MOT Online –sanakirjapalvelusta, joka on yksi tunnetuimpia ja käytetyimpiä Oamkin kirjaston e-aineistoja. MOT on hyvä esimerkki siitä, miten kirjaston e-aineistot ovat panostus, paitsi digitaalisuuden ja monimuoto-opetuksen, myös kestävän kehityksen edistämiseen. Sen sijaan, että hankkisimme useiden eri kielten ja erikoisalojen sanakirjoja ja sanastoja painettuina, MOT Online –palvelussa ne ovat digitaalisesti käytettävissä, missä ja milloin vain – MOT Mobile –sovelluksen avulla jopa omassa kännykässä!

E-kirjojen – ja e-aineistojen yleensä – valitseminen painetun sijaan on kannattavaa ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta monestakin eri syystä:

  • E-aineistojen tuottamiseen ei käytetä muoveja, mikä säästää raakaöljyvarantoja ja vähentää teollisuuden päästöjä – eikä muovi jää edes jätteenä rasittamaan ympäristöä.
  • E-aineistoihin ei käytetä paperiteollisuuden tuotteita eli ne säästävät myös metsiä.
  • E-aineistot pienentävät hiilijalanjälkeä, kun ei tarvitse ajella kirjastoon noutamaan kirjaa sekä tehdä sitä uudestaan, kun on palautuksen aika. Tällä on merkitystä etenkin monimuoto-opiskelijoiden kohdalla.
  • Osa e-aineistoista sallii useat yhtäaikaiset käyttäjät, eli yhdestä riittää useammalle, toisin kuin painettu kirja tai lehti, jolla voi olla ainoastaan yksi lainaaja kerrallaan.
  • E-aineistot säästävät asiakkaan energiankulutusta (ja siten ruokaa), kun roudattavaa on vähemmän, sillä yksi pieni laite voi sisältää koko kirjaston kokoelman ;-D

Oamkilaisten käyttöön on hankittu laaja kokoelma elektronisia aineistoja eri opetusaloilta. Esimerkiksi e-kirjapalveluista (linkki: http://libguides.oamk.fi/e-kirjat) tuttu monelle lienee ulkomaisten kustantajien e-kirjoja tarjoava Ebrary. Myös kotimaiset kustantajat ovat enenevässä määrin siirtymässä e-kirjakustantamiseen. Ellibs-e-kirjapalvelun kautta on saatavana jo hyvä kokoelma kotimaisten kustantajien e-kirjoja. Myös Talentum on ryhtynyt julkaisemaan kirjansa painetun ohella sähköisesti Verkkokirjahylly-palvelussaan. Ulkomaisten lehtien (Linkki: http://libguides.oamk.fi/lehdet) artikkeleita on ollut jo kauan käytettävissä useista eri tietokannoista (esim. Ebsco, Elsevier). Kotimaisten lehtienkin osalta ollaan siirtymässä sähköisiä julkaisualustoja löytyy  jo useita. Oamkissa kotimaisia e-artikkeleita on tarjolla mm. Talentumin lehtiarkistossa ja ePress-sanomalehtipalvelussa.

Tilastojen valossa e-aineistojen käyttö on Oamkissa lisääntynyt suuresti 2000-luvulla huippuvuoden ollessa 2010, minkä jälkeen käyttö on hieman laskenut ja tasaantunut. Samanaikaisesti painetun aineiston lainausluvut ovat vähitellen pienentyneet. Viimeisimmästä julkaistusta Tieteellisten kirjastojen yhteistilastosta (Linkki: https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi/) selviää, että vuonna 2014 Oamkin kirjastossa painettujen kirjojen lainoja opiskelijaa tai työntekijää kohti oli keskimäärin 11 kpl ja tietokantahakuja tai avattuja e-dokumentteja keskimäärin 41,4 kpl opiskelijaa tai työntekijää kohti. Samana tilastointivuonna kävi ensimmäistä kertaa niin, että verkkokirjoja oli Oamkin kokoelmissa hieman enemmän kuin painettuja. E-lehtien osalta näin on ollut jo pitkään: e-lehtinimekkeitä on huomattavasti enemmän kuin painettuja.

E-muotoisten aineistojen käyttö ei ole aivan ongelmatonta, jos ei vastaavien painettujenkaan. Jälkimmäisten tapauksessa ongelmat liittyvät lähinnä aineiston saatavuuteen sekä mahdollisesti aineiston (joskus huomattaviinkin) fyysisiin ulottuvuuksiin. Erityisesti e-kirjoja ilmestyy nyt niin erilaisilla käyttölisenssi- ja hinnoittelumalleilla, että niiden käyttöönotto vaatii uuden opettelua kirjastolta. Myös asiakkaat joutuvat totuttelemaan uudenlaisiin lukutapoihin. Voimme kuitenkin lohduttaa itseämme tiedolla, että e-versio on lähes aina myös ekoteko. Käyttämällä elektronisia aineistoja säästämme joka kerta pienen siivun luontoa.

🙂 Anu Elsilä & Katja Kettunen

Aurinkoenergiaa nuorille

Maaliskuun puolessa välissä Kempeleen Kirkonkylän yhtenäiskoulussa pidettiin teemaviikko, jonka aiheena oli valo. Oppilaat etsivät tietoa valosta, sen aallonpituuksista, valon vaikutuksesta väreihin ja värien vaikutuksesta ihmisiin. Oppilaat mm. kokeilivat värjätä päärynämehua punaiseksi ja testasivat, kuinka moni tunnistaa mehun päärynämehuksi. Suurin osa ei tunnistanut vaan luuli sitä mansikkamehuksi. Oppilaat olivat myös rakentaneet kuvaamotaidon tunnilla omia kameroita. Osana teemaviikkoa kävin puhumassa aurinkoenergiasta koulun yhdeksäsluokkalaisille oppilaille.

Vaikka olen elämäni aikana jonkin verran esitelmöinyt ja opettanut, luento isossa, 940 oppilaan peruskoulussa aiheutti ylimääräistä jännitystä. Eikä esitelmän pitäminen koulun ruokalassa, kahdella erillisellä valkokankaalla helpottanut jännitystä. Onneksi yleisönä oli aurinkoenergiasta kiinnostuneet oppilaat. 


Kuva1. Aurinkoenergian määrä vaihtelee eri maissa ja paikkakunnilla.

Esitelmässäni kävin lyhyesti läpi aurinkoenergian perusteita, miksi Suomessa saadaan vähemmän aurinkoenergiaa kuin esimerkiksi Portugalissa, mikä ero on aurinkosähkö- ja aurinkolämpöjärjestelmällä. Esitelmän teoriaa tuin käytännön esimerkeillä. Esim. yhdestä aurinkopaneelista saa sähköä riittävästi Led-valaistukseen, jääkaappi vaatii kaksi paneelia ja lämmittäminen 10 paneelia. Esitelmän lopuksi kerroin lyhyesti tulevasta Oamkin hankkeesta, jossa kehitetään hyperspektrikameroiden ja kauko-ohjattavien koptereiden käyttämistä maatalous-, rakennus- ja ympäristöalalla. Kamerassa, myös hyperspektrikamerassa, kuva piirtyy valoherkälle pinnalle.

Ilmeisesti esitelmä meni hyvin, kukaan ei tainnut nukkua eikä yleisö vaikuttanut turhautuneelta. Loppujen lopuksi oli mielenkiintoista käydä isossa peruskoulussa, myös teemaviikko vaikutti hyvältä kokeilulta. Oppilaat olivat saaneet työskennellä projektimaisesti ryhmissä ja esittää projektiensa tuloksia muille oppilaille ja opettajille. Myös opettajat vaikuttivat tyytyväisiltä kokeiluun, ainakin minut paikalle kutsunut englanninkielen opettaja oli hyvin innoissaan teemaviikosta.

Kempeleessä, ja varmasti myös muidenkin kuntien peruskouluissa järjestetään tulevaisuudessa teemaviikkoja. Mikäli saatte kutsun mennä esitelmöimään koululle, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Voin suositella kutsun hyväksymistä.
 

Mikko Posio
Oamk, Luonnonvara-ala

PS. Kaksi ryhmää oli innostunut aurinkoenergiasta niin paljon, että he olivat rakentaneet projektityönään pienet aurinkolämpökeräimet ja demonstroineet niillä muille oppilaille aurinkoenergian hyödyntämistä.

Keitä ne on ne sankarit?

Luin teinivuosinani John Irwingin mainion romaanin Oman elämänsä sankari. Luettua elämää –blogi kertoo, että kirjan suomennettu nimi tulee alun perin David Copperfield –romaanin aloituslauseesta: ”Tämän kirjan sivujen asiana on osoittaa, tuleeko minusta oman elämäni sankari, vai ottaako joku muu sen aseman.” Nykyään puhutaan arjen sankaruudesta, ja vakavammin otettuna myös oman elämän hallinnasta, mikä olisi suotavaa itse kullekin. Hallinnalla tarkoitetaan yleisesti ottaen sisäistä tasapainoa, mm. itsenäisyyttä omissa päätöksissä ja ongelmanratkaisukykyä (Keltinkangas-Järvinen 2008, 275).

Elämänhallinnasta on 2010-luvulla tullut niin bisnestä kuin osa arki-iltojemme viihde- ja tosi-tv-tarjontaakin. Aiheesta löytyy laajasti lukemista (esim. Oulun ammattikorkeakoulun kirjaston Leevi-tietokanta tuottaa hakusanalla ’elämänhallinta’ 1652 viitettä ja Oulun yliopiston kirjaston tietokanta 1110 viitettä). Asiasta kiinnostuneelle on tarjolla konsultaatiota, kursseja sekä lukemattomia nettisivustoja, joissa mm. annetaan vinkkejä ja neuvoja.

Itseäni kiinnostaa työarjen hallinta. Oamkissa (Oulun ammattikorkeakoulu) tulee pian pyöreitä työvuosia täyteen, mikä lienee yksi syy pysähtymiseen ja sen miettimiseen, että onko mikään muuttunut. Kuten tiedämme, korkeakoulusektorilla on viime vuosina ollut tuulista, ja sen myötä muutoksesta on tullut pysyvä asiantila. Tänään muun muassa kansainvälistyminen luo painetta ja digitalisaatiomurros edellyttää reagointia ja ratkaisuja. ”The car was good but the race was bad” -rally English ei kanna pitkälle, kun rakennetaan monen tasoista yhteistoimintaa ja tarjotaan kokonaisia tutkintoja vieraalla kielellä. Jokaisen tulee osata englantia ja sujuvasti. Mikäli kielikylvyssä pystyy pitämään päänsä jotenkin pinnalla, digitalisaatio kysyy aidosti kuntoa. ’Asioiden ja tekemisen sähköistyminen’ on loppujen lopuksi tapahtunut melko nopeasti ja on avannut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita myös oppilaitoksille.

Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen (2015) on huolissaan tietotekniikan käyttöön liittyvästä kehityksestä mikäli oppimiseen ja opetukseen ei kiinnitetä huomiota. Hänen mielestään mm. niin kutsuttua diginatiivi-sukupolvea ei ole olemassa, sillä tutkimusten perusteella ihmisen aivoissa ei ole tapahtunut muutoksia. Aivojen rakenne on pysynyt entisellään. Nykyinen sukupolvi on vain tavanomaista tottuneempi, harjaantuneempi tietotekniikan käyttäjä, mutta he eivät tarvitse uudenlaisia opetusmenetelmiä oppiakseen: heillä ei ole sen kummempia analyyttisia taitoja tai kykyä ymmärtää kokonaisuuksia kuin heitä edeltävillä sukupolvillakaan. Lisäksi Keltinkangas toteaa mielenkiintoisessa puheenvuorossaan Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaarissa 9.12.2015, että niin sanottu monitoimijuus (multitasking) on vastoin sitä, mitä tiedämme aivojen toiminnasta. Aivot ovat (yhä) rakentuneet niin, että voimme suorittaa vain yhtä ainoaa TIEDON PROSESSOINTIA vaativaa tehtävää kerrallaan (mm. säilyy pitkäkestoisessa muistissa). Toisen, samanaikaisesti tapahtuvan asian täytyy olla automatisoitu.

Oppimista ei siis tapahdu, kun huseeraa monen asian kanssa samanaikaisesti eikä keskity kunnolla mihinkään. Tämä on tärkeä näpäytys, ja toisaalta myös huojentavaa kuulla. Kymmenessä vuodessa työpäivät ovat ratkaisevasti muuttuneet, ja oman arjen hallinnasta on tullut entistä tärkeämpi taito. Vain siten jaksaa ja voi hyvin. Itse kullakin keskittymiseen on omat niksinsä, minä mm. suljen sähköpostiohjelman aika ajoin.

Outi Virkkula
Oamk, Luonnonvara-ala 

 P.S. Tässä blogissa viittaan useasti Keltinkangas-Järviseen, joka on puhdas sattuma. Tai sitten ei. Teos, johon viittaan aluksi, on ’Temperamentti, stressi ja elämänhallinta’ (2008).

Kestävästi tehokas? – Kokemuksia Kasvatustieteen päiviltä 2015

Teollisuudessa tunnetaan käsite ´ekotehokkuus´. Se tarkoittaa, että tavaroiden ja palveluiden tuottamiseen käytetään vähemmän resursseja, ja täten myös päästöjen ja saasteiden määrä vähenee. Miten koulutus ja osaaminen sopeutuvat tähän tehokkuuden aikaan, jota elämme? Aihetta käsiteltiin marraskuun lopulla Vaasassa järjestetyillä Kasvatustieteen päivillä, johon osallistuin. Järjestävänä tahona oli Åbo Akademi, joten varauduin kommunikoimaan myös toisella kotimaisella kielellä, jota Oulussa työskennellessä ei juurikaan tule käytettyä. Pendolino Oulusta lähtee kohtuullisen haastavaan aikaan 05:05, mutta tulipahan taas todettua junamatkailun mukavuus ja helppous sekä mahdollisuus työskennellä matkan aikana syöden samalla aamupalaa ja maisemia katsellen.

Perillä Vaasassa hyppäsin samaan taksiin Helsingin yliopiston porukan kanssa, ja ajoimme kaupungin halki kohti Åbo Akademin näppärästi nimettyä AkadeMill kampusta, joka sijaitsee aikoinaan myllynä toimineessa vanhassa rakennuksessa. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli konferenssin toisen pääpuhujan, Jim Cumminsin (University of Toronto) luento otsikolla ”Border Crossings: Rethinking Educational Effectiveness in an Age of Identity Negotiation” sekä iltapäivällä teemaryhmien työpajat. Luennosta päällimmäisenä jäi mieleen luennolla esitetty väite, että erilaiset standardisoidut testit ja kokeet (kuten PISA) uhkaavat viedä oppimisesta ilon. Cumminsin mukaan viimeaikaiset tehokkuutta korostavat koulutuspoliittiset toimet USAssa ovat lisänneet huomattavasti osaamisen jakautumista, ja vieläpä niin, että siitä kärsivät eniten matalan sosio-ekonomisen taustan omaavat ja ns. rodullistamisen kohteeksi joutuvat oppilaat.

Toisena päivänä puhujana oli professori Moira von Wright (Södertörns högskola). Hänen luentonsa ”The Pedagogical Move from Ends to Beginnings or Why ’Efficiency’ Does Not Lend Itself to Education” mukaan perinteisistä kuuliaisuuden, myöntyväisyyden ja alistuneisuuden ihanteista pitäisi luopua ja sisällyttää kouluun enemmän vapaa-aikaa, sallia virheiden tekeminen sekä huolehtia opettajan, oppilaan ja ympäröivän maailman ts. opittavien ilmiöiden toimivasta keskinäisestä vuorovaikutussuhteesta. Kaikki nämä sopivat kovin huonosti yhteen tehokkuuden ihanteen kanssa.

Itse osallistuin kumpanakin päivänä ”kestävää kehitystä edistävä kasvatus”-teemaryhmän työskentelyyn, jota vetivät Arto O. Salonen Helsingin yliopistosta sekä Irmeli Palmberg Åbo Akademista.  Salonen on kehitellyt aikaisemmassa kirjoituksessani tässä blogissa mainitun kestävän kehityksen kehämallin, josta riittikin keskusteltavaa. Salosen mukaan talouskasvussa ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan se tapahtuu luonnonvarojen kestävän käytön ehdoilla. Tässä hänen ajatuksensa poikkeavat ns. degrowth-liikkeen teeseistä. Teemaryhmän muut esitykset käsittelivät mm. kestävän kehityksen toteutumista uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa, opettajaksi opiskelevien ymmärrystä ekologiasta ja ympäristökysymyksistä kestävän kehityksen opetuksen pohjana sekä kestävän kehityksen käsitteen määrittelyä.

Teemaryhmän esityksistä erityisesti jäi mieleen tutkimustulos, joiden mukaan opettajaopiskelijoiden ekologian perustiedot Suomessa ovat paremmat kuin Ruotsissa, mutta suomalaisten opettajien opetuksessa ekologiaa ja kestävän kehityksen asioita käsitellään silti vähemmän, ja oppilaiden oppimistulokset ovat heikommat kuin Ruotsissa. Tämä vahvistaa sitä jo ennen tunnettua näkemystä, että tiedon määrä ei lisää opettajien halukkuutta käsitellä kestävän kehityksen aihepiiriä opetuksessaan tai muuta heidän asenteitaan ympäristömyönteisimmiksi. Pelkkä asenteen muutos ei myöskään riitä, jos se ei näy toiminnan tasolla. Oppimistulokset eivät ole kovin hyviä, jos käytettävät opetusmenetelmät ovat lähinnä faktatiedon kertomista. On todettu, tunteisiin vetoavat opetusmenetelmät toimivat ympäristökasvatuksessa hyvin, joten taiteen mahdollisuudet tässä(kin) ovat suuret. Ehkäpä meilläkin Oamkissa voitaisiin toteuttaa vaikkapa tanssiesitys, joka käsittelisi esim. ilmastonmuutosta tai konsertti, jonka ohjelma olisi valittu ympäristöteeman ympärille?

Johanna Pihlajamaa, Projektisuunnittelija
Oamk/Luonnonvara-ala, TESS-hanke

Bisneksestä vihreää – vihreästä bisnestä

Ympäristö- ja energia-alan innovaatiokeskittymä CEE (Centre for Environment and Energy) perustettiin osaksi Oulun innovaatioallianssia (OIA) vuonna 2011. CEE:n toimiala täsmentyy keskittymän innovaatioagendassa, jonka mukaan pääpainoalat ovat biotalous, sivutuotteiden ja jätteiden hyötykäyttö ja synnyn ennaltaehkäisy sekä energiatehokkuus ja vähähiilisyys. Lisäksi nämä painoalat on sidottu arktiseen viitekehykseen, mistä syntyy CEE:n toiminnan neljäs fokus.

Siis: kestävää kehitystä, maailmasta parempi paikka. Tai ei ainakaan nykyistä huonompi.

Oma ekskursioni ympäristö- ja energia-alalle alkoi syksyllä 2012. Pääsin Business Kitchenin toimintojen kautta mukaan erittäin mielenkiintoisiin cleantech-alan start up – yritysten kehittämisoperaatioihin. Ja kyllä, olen tietoinen edelliseen virkkeen terminologian vierasperäisyydestä, mutta minkäs teet. Yritysten kautta huomaamattani luiskahdin yhä syvemmälle cleantech-alan syövereiksi ja onnekseni tuolta syövereistä ei ainakaan tähän mennessä ole paljastunut mitään pahuuden ydintä, pikemminkin päinvastoin.

Viimeisen vajaan kahden vuoden aikana olen siis ujuttanut itseni osaksi CEE:n toimintaa yhä tiiviimmin ja elokuun alusta lukien olen käyttänyt työajastani keskittymän erilaisissa tehtävissä. Esittelen tässä blogissa kaksi havaintoani, jotka ovat ainakin omia ajatuksiani herätelleet, osittain jopa mukavasti ravistelleet.

Ensimmäinen havaintoni liittyy toiminnan fokusointiin. CEE on määrittänyt oman toimialansa ja toimintatapansa yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa. Tämä saattaa vaikuttaa vaatimattomalta näin toteamuksena, mutta arvoisa lukija voi katsastella ympärilleen ja pohtia kuinka moni organisaatio on kattanut pöytänsä sen mukaan, mitä satapäinen yhteistyökumppani- tai asiakasjoukko on ehdottanut. Tällä, oletettavasti aika työläällä, metodilla on saatu aikaan vakaa selkänoja toiminnalle. Ja se kyllä näkyy ja kuuluu (suosittelen tutustumaan CEE:n kotisivustoon www.cee.fi). Hienointa tässä rohkeassa menettelyssä on ollut se, että kukaan tai mikään ei käsittääkseni ole pakottanut toimimaan näin. Meitä kyllä valistetaan monelta taholta ottamaan asiakkaat mukaan tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun mahdollisimman varhain ja mahdollisimman suurella painokertoimella. Aika harva organisaatio näin kuitenkaan toimii – eipä taida nämä valistajat itsekään olla erityisen kunnostautuneita asiakkaiden tai sidosryhmien osallistamisessa.

CEE siis keskittyy niihin asioihin ja toimii sillä tavalla kuin on tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa määritelty. Aika hyvä pohja aidolle yhteistyölle, eikö vain?

Toinen havaintoni liittyy tämän kirjoituksen otsikkoon, joka muuten on CEE:n slogan. En varmaankaan ole ainoa infopommituksen kohde, jolle on hiljalleen muodostunut käsitys ympäristönäkökulmien tärkeydestä ja siitä että aika paljon on asioiden muututtava, jotta perinteisestä Oulun Tervahiihdosta ei hiljalleen tule Oulujoen Tervavesihiihtoa. Kun tämä tietoisuus on vahvistunut, on ajatuksiin rakentunut kuva kestävän kehityksen edellyttämistä toimista. Kohtuullistaminen, luopuminen, tyytyminen ja uhrautuminen. Jotta ympäristö ja ihmiskunta pelastuvat, on meidän skaalattava alas elämänmuotoamme – valot kiinni, sisälämmöt alas ja polkupyörät alle. Näin kai se menee. Ja syvä huokaus.

Hetkinen.

Ennen kuin pimeys laskeutuu viilenneisiin pohjoisiin koteihin, kannattaisi vielä penkoa CEE:n näkökulmaa. Voisiko olla niin, että tekemällä energiatehokkuudesta, puhtaudesta ja resurssiviisaudesta kannattavaa liiketoimintaa voisimme edistää kestävää kehitystä ja torjua pahimmat uhkakuvat. Saataisiin pitää edes valot päällä. Valoisassa kylmyydenkin sietää vähän paremmin.

Vakavasti ottaen, kannattavan liiketoiminnan ja ympäristö- ja energianäkökulmien välille ei kovin helposti synny linkitystä. Tavallisesti nämä asiat nähdään jotenkin toistensa vastakohtina – vihkiytyneet asiantuntijat toki näkevät asian toisin. CEE:n linjaus viestittää, että nopein ja tehokkain tapa saada hyödylliset muutokset aikaiseksi on tehdä niistä liiketoimintaa – tukemalla ympäristö- ja energiainnovaatioiden kaupallistamista saadaan aikaan muutos ilman että sitä edes oikein huomataankaan. Ja muutoksen saa aikaan se sama markkinajärjestelmä, joka on totuttu näkemään syytetyn penkillä, kun haetaan syntipukkia vaikkapa ilmastomuutokselle. Ainakin tämä taloustieteilijä on edelleen jokseenkin innostunut CEE:n lähestymistavasta. Jos joku muukin innostui, niin ottakaa yhteyttä!

Oulun innovaatioallianssia ja sen toimintamallia ollaan parhaillaan päivittämässä ja on luultavaa, että nykyiseen toimintamalliin on tulossa muutoksia. Tällä kokemuksella on vaikea kuvitella, että CEE:n tekemälle työlle ei nähtäisi tilausta tulevaisuudessa – kysymys on kai lähinnä siitä, että voitaisiinko tuotantoaloja ottaa laajemminkin mukaan kehittämistyöhön, jossa etsitään liiketaloudellisesti houkuttelevia ratkaisuja, jotka samalla ovat ympäristön kannalta kestäviä.

Sami Niemelä
Oamkin liiketalouden yliopettaja
CEE:n liiketoiminta-asiantuntija

Kohtuudesta

Kohtuudesta

Syksy herättää aina tietyn nostalgisen tunteen. Mieleen palaa oma reilu 10 vuoden takainen opiskeluaikani eräässä Pohjois-Suomen korkeakouluista. Opiskeluaikanani olin osa tiivistä opiskelijayhteisöä ja kaveriporukkaa, jonka kesken jaoimme ilot ja surut. Usein pikkutunneille venyneissä illanvietoissa tuli keskusteltua ystäville tyypilliseen tapaan kaikesta mahdollisesta. Aina emme olleet asioista samaa mieltä, mutta sehän teki keskusteluista vain mielenkiintoisempia. Meistä jokainen oli kotoisin hieman eri puolelta Suomea, ja avojalakaselle oululaiselle teki hyvää kuulla mitä Helsingissä, Rovaniemellä tai Lappeenrannassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneet ajattelivat asioista.

Tänä päivänä elämäni pikkulapsiperheen äitinä on kovin erilaista kuin silloin, oikeastaan siinä ei ole juurikaan mitään samaa kuin noissa ajoissa. Aikaiset herätykset, unenpöpperöisten lasten kuskaaminen päivähoitoon, ikuinen pyykki- ja ruoanlaittorumba sekä kohtuullisen vaativa työ, johon liittyen olisi jaksettava kehittää itseään ammatillisesti. Olisi myös hyvä olla jokin liikuntaharrastus, jonka tavoitteellista etenemisestä voisin säännöllisesti raportoida somessa. Unohtamatta tietenkään kulttuuriharrastuksia, joiden lisäksi olisi mukava kutsua myös tuttavia kylään ja tarjota heille maittavia kolmen ruokalajin illallisia. Lasten kasvatukseen liittyvistä kuvioista todettakoon, että haasteita riittää silläkin saralla. Oravanpyöräksikin tätä kai kutsutaan.

Onneksi aina silloin tällöin jää aikaa hengähtää hetki. Tuolloin mieleeni on usein palannut eräs keskustelu, jonka kävin kaverini kanssa yhtenä niiden ikuisesti jatkuvien juhlien jälkeisenä aamuyönä. 3.vuoden opiskelijoilla elämä oli edessä ja kaikki ovet (ja joskus ikkunatkin) avoinna. Lukuisten sivupolkujen kautta keskustelu ajautui sitten tulevaisuuden haaveisiin ja toiveisiin, ja niitähän minulla riitti. Luettelin tasaiseen tahtiin litaniaa siitä, mitä haluaisin saavuttaa ja mitä nyt ainakin ennen 30 ikävuotta pitäisi olla tehtynä. Kaverini kuunteli hiljaa paasaustani ja totesi sitten: ”minä tyydyn vähempään”. Muistelen, ettei minulla tainnut olla siihen paljoa sanottavaa.

Kohtuuden käsite on perinteisesti keskeinen oikeustieteessä, mutta viime aikoina sitä on tuotu esiin myös työhön ja talouteen liittyvissä puheenvuoroissa. Downshifting-ilmiö työelämässä alkaa olla tuttua yhä useammalle. Esimerkiksi lyhennettyä työaikaa voivat mahdollisuuksien mukaan tehdä niin pikkulasten vanhemmat kuin muissa elämäntilanteissa joustoa kaipaavat työntekijät. Toinen esimerkki hidastamisesta on Italiasta alkunsa saanut Slow Movement-liike, joka arvostaa perinteisiä, hitaampia tapoja tehdä asioita. Mielenkiintoinen on myös kansainvälinen degrowth-liike, joka kyseenalaistaa jatkuvan talouskasvun tarpeen. Esimerkiksi Luonnonsuojelija 3/2015 lehdessä oli  vastikään artikkeli aiheesta. Siinä kuvaillaan, kuinka pitkällä aikavälillä olisi luovuttava perinteisestä talousmallista ja siirryttävä uuteen malliin, kohtuutalouteen, jossa talouden kulttuurinen ylivoima kumoutuu ja talous palautuu itseisarvosta välineeksi. Taloudellisen tuotannon tulisi siis olla tasapainossa ekologisen ja sosiaalisen ympäristön kanssa. Perinteisesti kestävä kehitys esitetään kolmen ympyrän –talouden, sosiaalisen hyvinvoinnin ja luonnon hyvinvoinnin – muodostamana kolmiona. Kyseisessä mallissa yhteiskunnan tasapainon pitäisi löytyä sieltä, missä ympyrät leikkaavat. Todellisuudessa talouskasvusta huolehditaan kuitenkin aina ensin, ja muut osa-alueet jäävät sen varjoon. Ekologisen taloustieteen mielestä tämä järjestys on kyseenalaistettava. Todellisuudessa sosiaalinen hyvinvointi voi nousta vain luonnonvarojen riittävyydestä ja talous toimia vain niissä rajoissa, jotka sosiaalinen pääoma mahdollistaa. Ekologisessa taloustieteessä ympyrät piirretäänkin sisäkkäin, ja talous on niistä pienin. Itsekin pohdin nykyään usein olisiko aika muistaa vanha hyve kohtuus ja kysyä: voisinko minäkin tyytyä vähempään?

Johanna Pihlajamaa

Luonnonvara-alan osasto

 

 

Ruohonjuuritasolla Edinburghissa

 

Ruohonjuuritasolla Edinburghissa
Ruohonjuuritasolla Edinburghissa
Ruohonjuuritasolla Edinburghissa

 

TESS hankkeen edettyä puoleen väliin oli aika katsoa, mitä tähän mennessä on saatu aikaan. Toukokuun viimeisellä viikolla otimme suunnaksi Edinburghin, johon kollegamme James Hutton Institutesta olivat järjestäneet hankkeen mid-term conferencen sekä partneritapaamisen, johon osallistuisivat kaikki 8 tutkimuspartneriamme eri Euroopan maista.

 

Matka Oulusta Edinburghiin kulki Helsingin ja Lontoon kautta, pituutta matkalle tuli näin melkein 9 tuntia. Onneksi lennot olivat aikataulussa ja vaihdot sujuivat. Olo oli silti aika väsynyt, kun illalla viimein saavuimme hotellillemme, joka sijaitsi Edinburghin vanhassa kaupungissa. Totesimme, että hotellin valinta oli sujunut ainakin siinä mielessä nappiin, että kaikki Edinburghin yliopiston rakennukset, joissa konferessi ja kokoukset järjestettiin sijaitsivat lähes hotellin naapurissa.

Ensimmäisenä aamuna ennen varsinaisen työskentelyn alkua meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä kaupungilla. Suuntasimme aluksi kulkumme Holyrood Parkiin, joka sijaitsee lähellä vanhaa kaupunkia. Kyseinen kukkula olikin hieman haastavampi kiivetä, kuin kartta oli antanut ymmärtää, mutta näköala ylhäältä oli kiipeämisen arvoinen. Kukkulan juurella sijaitsee muuten myös Skotlannin parlamenttitalo.

Ensimmäisen päivän työpajan aiheena oli kevään aikana tehtyjen haastatteluiden analyysin suunnittelu ja artikkelien alustavien teemojen muotoileminen.  Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun pääsin tapaamaan muita TESS tiimiläisiä eri maista, ja oli hauska saada vihdoin kasvot kaikille nimille ja talven ja kevään aikana lähetetyille sähköpostiviesteille.

Toisena päivänä ohjelmassa oli hankkeen mid-term conference. Päivän aikana kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja. IPCC:n jäsen, professori Ottmar Edenhofer Potsdam Institute for Climate Impact Research:ista antoi globaalin näkökulman kasvaviin hiilidioksidipäästöihin. Pam Warhurst piti eläväisen esitelmän Incredible Edible kaupunkiviljely-projektista, jossa on vahvasti mukana myös yhteisöllisyyden vahvistaminen. Kersty Hobson Oxfordin yliopistosta puhui yhteisöpohjaisten aloitteiden vaikutusten mittaamisesta ja sen haasteista. Kuulimme myös Pete Northin Liverpoolin yliopistosta puheenvuoron liittyen asuinympäristöjen viihtyisyyteen ja vaurauden tai hyvinvoinnin tarkasteluun uudesta näkökulmasta. Viimeisenä runoilija Emily Hinshelwood luki meille päivän aikana kirjoittamansa runon ”Transition”, joka onnistui hienosti tiivistämään konferenssin sanoman: Believe in the Power of Small Actions.

Usein saattaa kuulla vähätteleviä kommentteja ruohonjuuritason toiminnasta: miten me voisimme täällä vaikuttaa mihinkään, kun suuret saastuttajamaat ja päättäjät eivät tee mitään. Meidän pienet tekomme saattavat vaikuttaa merkityksettömiltä. Näin varmasti osittain onkin, mutta hiilijalanjäljen lisäksi tällaisen toiminnan tarkastelussa tulisi huomioida myös sen sosiaaliset vaikutukset. Yhteisöjen voimaannuttaminen ja paikallisten ihmisten hyvinvointiin liittyvät vaikutukset voivat tällaisessa toiminnassa olla merkittäviäkin. Ihmisillä on tarve tehdä itse ja tuntea voivansa vaikuttaa jokapäiväiseen elämäänsä. Lisäksi osa pienistä toimijoista voi kasvaa ajan kuluessa suureksi ja näin ollen vaikutuksetkin kasvavat merkittävästi. Suomesta esimerkkinä voisi mainita Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen, joka alkuvaiheessaan oli vain paikallisten ihmisten tavaranvaihtopäivä, mutta nykyisellään kierrättää n. 3 miljoonaa tavaraa vuodessa ja työllistää yli 400 ihmistä. Näitä kasvutarinoita me tutkimme TESSissä tavoitteenamme löytää menestystekijöitä ja keinoja, jolla ruohonjuuritason toimintaa voidaan tukea paikallisella ja kansallisella tasolla.

Seuraava partneritapaaminen järjestetäänkin sitten tammikuussa 2016 Suomessa! Sitä odotellessa voi vaikka käydä katsomassa millaisia vaikutuksia hiilijalanjälkeen elämäntapaan liittyvillä valinnoilla on. 

Johanna Pihlajamaa/projektisuunnittelija TESS/Luonnonvara-alan osasto