Opettaja – Johtaja
Suomalainen opetusopin suurmies Mikael Soininen kirjoitti jokseenkin sata vuotta sitten, että kasvatuksen perusteot ovat: opetus, ohjaus ja hallinta. Opettaminen tarkoittaa sisällön välittämistä opiskelijalle. Ohjaaminen tarkoittaa neuvontaa ja opastusta, jotta sisältö ymmärrettäisiin oikein. Hallinta tarkoittaa nykykielelle käännettynä johtamista. Opettaja on opetustyössään ensimmäiseksi johtaja. Ilman johtajuutta opetus enempää kuin neuvontakaan eivät tahdo onnistua.
Soinisen aikoihin johtaminen oli erilaista kuin tänään. Tilanteen hallintaa tavoiteltiin käskyillä ja määräyksillä. Oppilaiden täytyi totella opettajaa, oli tämä sitten millainen tahansa. Vitsa oven päällä ja jalkapuu eteisessä loivat villimpienkin oppilaiden mieleen tervettä kunnioitusta. Tietoisuus oikeasta ja väärästä vahvistui. Ehkäpä viimeinen tunnustus vanhalle johtamisopille oli raapustettu opettajankoulutuslaitoksen saniteettitilojen seinään. Sieltä minä sen nuorena opiskelijana taltioin. ”Tärkeintä on, että pelkäävät.” Muutaman vuoden kuluttua kirjoitus hangattiin pois. Aika oli muuttunut.
Johtamisen opit ja teoriat ovat todellakin tehneet kuperkeikan Soinisen päivistä. Jos ennen uskottiin, että alaisen tehtävä on palvella johtajaa ja esimiestä, niin nykyään opetetaan, että johtajan tehtävä on olla resurssina jokaiselle alaiselleen. Tämän ei tietenkään saa yhtään antaa vähentää johtajan tilanteenhallintaa eikä ohjissa olemista. Yhtälö on yhä niin vaikea, että kirjaston hyllyt notkuvat uuden aallon johtamisoppeja. Joka viikko sähköpostiin tulee joltakin uudelta firmalta ilmoitus jostakin uudesta koulutuksesta. On valmentavaa johtamista, älykästä johtamista, osaamisen johtamista, merkityksen johtamista, uudistumisen johtamista, aitoa johtamista, ihmisten johtamista, itsensä johtamista.
Johtajan täytyy osata motivoida ja kannustaa alaisensa huippusuoritukseen. Tehtaanjohtaja ei ohjelmoi sellukattilaa, alaiset sen tekevät. Alaiset ovat ihmisiä. Heillä on tunteet. Alaiset ovat herkästi reagoivia ja avainhenkilöt ovat korvaamattomia. Heitä pitää kohdella kunnioittavasti ja hellävaroin. Talossa pysymiseksi täytyy keksiä sitouttamiskäytäntöjä.
Tätä kaikkea tapahtuu juuri nyt. Mitä tiukemmat ajat yrityksellä on, sitä ratkaisevampaa johtamisen kulttuuri on. Ympärillämme taitaa olla laman myötä mitä erinomaisin laboratorio johtamisen ilmiöiden havainnointiin.
Opettaja on luokkansa ja opiskelijoidensa johtajana täsmälleen samassa tilanteessa, kuin kuka hyvänsä herkässä markkinatilanteessa tasapainottelevan menestystä janoavan yrityksen johtohenkilö. Opiskelijat ovat ihmisiä, herkästi reagoivia, äänestävät helposti jaloillaan eivätkä tee töitään kunnolla, elleivät tajua miksi pitäisi. Ja kuitenkin juuri opiskelijat, ja vain opiskelijat, tekevät oppimisen tuloksen.
Jotta opettaja voisi toimia oppisisältöjen välittäjänä ja oppimisen ohjaajana, hänen täytyy löytää sellainen johtamisote, jota opiskelijat kunnioittavat. Ja etsivä sen kyllä löytää. Kun johtajuus osuu kohdalleen, tiimi ryhtyy puhaltamaan yhteen hiileen. Syntyy uskoa, innostusta, luovuutta, jaksamista ja uhrautuvuutta. Tehdään huipputulosta ja tulee menestystä. Oppiminen on hauskaa ja mukaansa tempaavaa ja opettamisesta saa energiaa.
