Jutellessani opetuksen johtajien kanssa olemme usein päätyneet pohtimaan opetustyön luonnetta. Opettajan työ on jollakin erityisellä tavalla kuormittavaa. Tämän omalaatuisen tuntemuksen voi jokainen opettaja tai kouluttaja kokea työtä tehdessään. Kuormittumisen aiheuttajaa on kuitenkin vaikea määritellä.  Työssä on myös hetkiä, jolloin yhteistyö opiskelijoiden kanssa antaa energiaa ja opettaja kokee virkistyvänsä. Silloin kun kuormittavuus nousee päällimmäiseksi, se ei välttämättä ilmene työuupumuksena vaan monenlaisina toisen tason oireina työyhteisössä.

Voisiko tämä ilmiö johtua siitä, että opettajan työn tulosta ei voi suoraan havaita? Opettajan ammatti on emergentin tuloksen ammatti. Emergenssi on hieno vierasperäinen sana, jolle on vaikea löytää hyvää käännöstä. Tässä yhteydessä tarkoitan kuitenkin sitä, että opettaja ei koskaan näe suoraa yhteyttä omien ponnistelujensa ja opiskelijan oppimistuloksen saati vieläpä koko koulun tuloksellisuuden välillä. Opettaja saa työstään tuloksellisuuden kokemuksia lähinnä opiskelijapalautteen avulla ja opiskelijan onnistuneen kohtaamisen kautta opetustilanteissa.

Tavallisessa työssä työntekijä saa aikaan jotakin ilmeistä tulosta. Kaivinkoneen kuljettaja kaivaa 500 metriä tieojaa. Kirjakauppias myy kirjan. Autonasentaja tekee asiakkaan autoon määräaikaishuollon. Kaikissa tämän kaltaisissa tehtävissä työ itsessään, ja ilman viivettä, antaa työntekijälle kokemuksen onnistumisesta. Työn tulos on ilmeinen myös sivusta seuraajalle ja työnjohdolle.

Opettaja näyttää, kertoo, ryhmäyttää, keskustelee, antaa tehtäviä, vastaa kysymyksiin ja ohjaa. Mikä on tulos?

Jonkin opintojakson läpäisee 20 % tai 95 % opiskelijoista. Koulun valmistuneiden määrä nousee 10 %, pysyy ennallaan tai laskee 10 %. Yksittäinen opettaja ei voi tietää omaa merkitystään koulun parantuneeseen tai heikentyneeseen tulokseen. Siihen ei pysty myöskään oppilaitosjohto. Yhteys ei ole ilmeinen. Opettajan työllä kyllä on merkitystä, mutta se välittyy havaittavaksi tulokseksi monen laadullisen siirtymän kautta ja ilmeisesti hyvin arvaamattomilla tavoilla. Opettajan työn tulos voi ilmetä jonkin opiskelijan kohdalla heti tai vasta vuosien päästä. Tulos voi olla myös laadullisesti huikean jalostunut ja arvoltaan miljardiluokkaa. Opettaja ei vain voi sitä tietää.

Kun työn tulos ei ole ilmeinen, pieni epävarmuus saattaa nakertaa mielen pohjalla. Osaanko opettaa? Ymmärsivätkö opiskelijat? Poljenko paikallani? Onko tästä mitään hyötyä? Kokemus työssä onnistumisesta voi muotoutua hyvin tunnepitoiseksi ja herkäksi asiaksi. Epävarmuus tekee varovaiseksi myös kanssakäymisessä kollegoiden suhteen. Kun etsitään tapoja johtamisen ja esimiestyön keinoin edistää koulun toimintaa ja työyhteisön hyvinvointia, on tässäkin yksi pohdittava asia. Työssä onnistumisen ja työtaidoissa kehittymisen kokemus on opetustyön tekijöille erityisen tärkeää.