Vietin toisen agrologiharjoitteluni Alapykyn maitotilalla Ylikiimingissä. Harjoittelu alkoi toukokuun alussa ja loppui heinäkuun lopussa. Työtehtäviini kuuluivat kaikki tavanomaiset karjatilan työt. Alapykyllä on viljelyksessä 230-hehtaaria peltoa ja tilalla viljellään säilörehua ja kokoviljarehua. Lypsäviä on 140–150 ja noin puolet niistä asuu tilakeskuksessa omassa navetassa ja toinen puolikas vuokranavetassa 15 kilometrin päässä tilakeskuksesta. Molemmissa navetoissa lehmien lypsämisen hoitaa Lelyn lypsyrobotti.  Hiehojen kasvatus on ulkoistettu ja lehmävasikat lähtevät maitojuotolta vieroituksen jälkeen hiehohotelliin kasvamaan. Sonnivasikat ja liharotuisetvasikat asustavat igluissa ja lähtevät parin viikon ikäisenä välitykseen.

Ummessa olevat syömässä

Itselläni on karjanhoitokokemusta eniten parsinavetasta, joten valitsin harjoittelupaikaksi pihaton. Vaikka minulla on aikaisempaa kokemusta karjanhoidosta, niin silti harjoittelu antoi minulle uusia kokemuksia ja tietoa. Jokainen navetta on erilainen ja jokaisella tilalla on hieman erilaiset työskentely- ja toimintatavat. Harjoittelussa pääsin käytännössä kokemaan kahden erilaisen pihaton päivärutiinit. Kun on kokemusta erilaisista navetoista voi tehdä vertailua eri tilojen vahvuuksista ja heikkouksista, tämä auttaa syventämään ymmärrystä erilaisten ratkaisujen toiminnasta. Harjoitteluni tarjosi erittäin hyvän tilaisuuden vertailun tekemiselle.

Harjoittelussa opin käyttämään lypsyrobottia ja Lely Horizon ohjelmistoa. Pääsin tekemään apetta lehmille, aperuokinnan vaikutusta karjaan ja navetan toimintaan oli kiinnostavaa havainnoida, sillä minulla oli käytännön kokemusta erillisruokinnasta. Sain lisää käytännön tietoa teknologian hyödyntämisestä maitotilan arjessa. Aktiivisuuspannat ja lypsyrobotin tuottamat raportit tarjoavat tietoa lehmien terveydestä ja käyttäytymisestä, joita ilman arvelisin lehmien tarkkailun olevan pihatossa haasteellisempaa kuin parsinavetassa. Pelkästään teknologian tuottamiin raportteihin ei voi turvautua mutta teknologia on tärkeä apu navetalla työskennellessä.

Vasikkala

Harjoittelun aikana sain mahdollisuuden syventää ymmärrystäni pihattonavetoiden käytännöntoiminnasta. Parsinavetassa ja pihatossa työskentelyssä on paljon yhtäläisyyksiä ja molemmissa navettatyypeissä on samankaltaisia rutiineja. Yllättäviä tai uusia eroavaisuuksia navettatyyppien välillä ei ilmennyt. Suurin ero on siinä, että robotti hoitaa lehmien lypsämisen, mikä vapauttaa aikaa muihin tehtäviin.
Yksi mieleen painunut käytäntö liittyi erotteluportteihin. Lehmän pystyi suoraan robotilta ohjaamaan hoitokarsinaan erotteluporttien avulla. Tämä vähentää työaikaa ja parantaa kaikkien turvallisuutta, kun lehmää ei erikseen tarvitse etsiä pihatosta ja ajaa hoitopaikkaan, vaan lehmän voi tavallaan huijata normaalin lypsykäynnin yhteydessä rauhallisesti hoitokarsinaan. En ole kaikissa pihatoissa nähnyt tällaista systeemiä edes uusissa paikoissa. Hoitokarsinaa voidaan tarvita esimerkiksi lehmää lääkittäessä ja sorkanhoidon yhteydessä. Sen sijaan huomasin, että vasikkaigluilla voidaan tilaa käyttää tehokkaasti ja tarjota vasikoille hyvä kasvuympäristö mutta niiden liikutteluun tarvittiin kahden henkilön yhteistyötä tai voimamiestaitoja.

Pääsin tekemään avustavia tehtäviä rehunteossa. Rehut tehtiin harjoittelupaikassani perhosniittokoneella ja noukinvaunulla. Säilörehu tehtiin esikuivattuna ja säilöttiin aumoihin. Koneketju oli toimiva ja rehut saatiin tehtyä nopeasti. Tilalla käytetään biologista säilöntäainetta.

Yleiskuvaa vuokranavetasta

Harjoittelussa oppimiani uusia asioita ja näkökulmia aion hyödyntää tulevaisuudessa maatalousalalla työskennellessäni.

Suosittelen maatilaharjoittelua myös II-harjoitteluun. Maatilaharjoittelussa saa varmasti parhaimman kokonaiskuvan maatalousalasta. Agrologiopintojen toista harjoittelua kutsutaan ”asiantuntijaharjoitteluksi”. Agrologiopinnoissa minulle on tullut mielikuva, että maatilaharjoittelua jonkin verran ylenkatsotaan ainakin opiskelijoiden keskuudessa. Myös maatilan menestyksellinen pyörittäminen tai siellä työskentely työntekijänä vaatii asiantuntijuutta, koska maanviljelyssä ja karjanhoidossa täytyy ottaa huomioon monia erilaisia asioita. Vaikka ei ryhtyisi maatilayrittäjäksi niin maatilaharjoittelusta on myös muissa agrologin ammateissa hyötyä. Esimerkiksi tarkastajalle on hyödyllistä olla perehtynyt tarkastuskohteeseen syvällisesti ja myyntiedustajalle on suuri etu, kun hänellä on hyvä ymmärrys asiakkaidensa työympäristöstä. Nämä vain muutamana esimerkkinä, käytännön osaamisesta on hyötyä kaikissa maatalouden ammateissa. Ilman käytännön kokemusta osaaminen voi jäädä pintapuoliseksi, mikä voi rajoittaa ymmärrystä alan haasteista. Teoria ja käytäntö ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Rohkaisen kaikkia agrologiopiskelijoita ottamaan askeleen maatilaharjoittelun suuntaan, olit sitten kiinnostunut eläimistä, kasveista, ympäristöstä tai mistä vain maatalousalan tehtävistä, lyhytkin aika maatilalla voi tuoda uusia näkökulmia.

Petja Lappalainen