Arkista kestävyyttä –blogista voit lukea kestävää kehitystä käsitteleviä kirjoituksia. Aihetta lähestytään opiskelijan, henkilökunnan ja vierailevien kirjoittajien näkökulmista, eri teemojen ja tapahtumien innoittamina.

Vähemmän on enemmän – matkailussakin

Syyslomaa vietettiin Pohjois-Suomessa jokin aika sitten. Toivottavasti mahdollisimman moni lomalla olleista palasi töihin ja opiskelemaan akut ladattuina. Ironista kyllä, joskus lomalta tullessa voi tuntua, että on väsyneempi kuin lomalle lähtiessä. Suunnitelmallinen, aktiivinen ja dynaaminen kaukomatkailu voi jopa enemmän uuvuttaa kuin rentouttaa. Kun arki on usealle meistä enemmän tai vähemmän eri tasoista suorittamista, saattaa lomalta kaivata jotain ihan muuta. 

Mitä kestävä kehitys on?

Oamkin keke- eli kestävän kehityksen tiimi kokoontui perjantaina 7.10. klo 14.00–15.30. Kävin ennen tuota OTE ry:n myymälässä ostamassa hieman evästä, sillä aikomuksenani oli kokouksen jälkeen kiiruhtaa suoraan harrastuksiini. Tuolla myymälässä minulta kysyttiin pilke silmäkulmassa, mainittuani kampusvierailuni tarkoituksen, että mitäs se kestävä kehitys oikein on. Vastasin tähän, myöskin pilke silmäkulmassa, että kestävä kehitys on paikalla pysymistä ja myös eteenpäin menemistä.

Saman päivän iltana, tarkalleen kymmentä vailla kahdeksan, mietin tätä blogia ja samalla pyörittelin tuota vastausta mielessäni. Silloin hoksasin, että huumorilla heittämäni vastaus, joka myös silloin kirvoitti naurut, onkin aivan totta. Tietyssä mielessä kestävä kehitys on paikallaan pysymistä. Kun teemme asioita kestävä kehitys mielessä, pyrimme luomaan asioita tai systeemeitä, jotka kestävät kaikista näkökulmista katsottuna. Tällöinhän periaatteessa jäämme paikallemme tai ainakin jätämme jotain paikalleen. Mutta toisaalta meidän kaikkien on myöskin pyrittävä eteenpäin, jotta voimme saavuttaa kestävän kehityksen päämäärän; tehdä asioita fiksummin eli pyrkiä jättämään tuleville sukupolville samat tai paremmat mahdollisuudet ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurillisesti ja sosiaalisesti.

Mitä nämä asiat tarkoittavat? Ympäristöministeriön mukaan ekologinen kestävyys tarkoittaa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemin toimivuuden säilyttämistä sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista pitkällä aikavälillä luonnon sietokykyyn. Taloudellinen kestävyys puolestaan tarkoittaa lyhykäisyydessään tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden tarkoitus on ympäristöministeriön mukaan taata hyvinvoinnin siirtyminen myös seuraavalle sukupolvelle.

Kestävän kehityksen voi myös nähdä eräänlaisena puuna. Puun juuria voisi kutsua taloudeksi. Kun talous on kestävällä pohjalla, imee puu hyvin vettä maasta. Sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä voisi kuvata puun lehdiksi. Lehtien viherhiukkasissa tapahtuu yhteyttämisreaktio, jossa vesi ja hiilidioksidi muuttuvat ravinnoksi. Tämä ravinto auttaa muita puun osia, kuten puun runkoa, jota voisimme kuvailla ekologiseksi kestävyydeksi. Kun juuret ja lehdet voivat hyvin, myös puun runko, eli ekologinen kestävyys voi hyvin. Tällöin puun rungostakin kasvaa kestävä.

Mitä tämä yksinkertaistettu esimerkki kertoo? Kestävä kehitys ei ole pelkkää kierrättämistä ja energian säästämistä. Kestävä kehitys on iso ja laaja kokonaisuus, joka käsittää kaikki yhteiskunnan osa-alueet. Kun yksi osa-alue unohtuu, voi koko pakka mennä sekaisin. Toisin sanoen, kestävän kehityksen pitäisi olla kaikessa mitä teemme, se ydinjuttu.

Joni Huttula
Hallituksen jäsen, sosiaalipoliittiset asiat
Opiskelijakunta OSAKO
Lähde: 11.10.2016 http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys

 

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Matkailu avartaa, sanotaan. Eipä sillä, Oamkin kestävän kehityksen asiantuntijoiden ainutlaatuinen benchmarking-vierailu Etelä-Suomeen (25.–26.5.) tuotti roppakaupalla uusia ajatuksia, oivalluksia ja myös rohkaisua omalle työlle. Torstai-päivän tutustumiskohteena oli Metropolian ammattikorkeakoulu, jonne upea aurinko toivotti meidät tervetulleiksi. Kokoustimme Bulevardin toimipisteellä (kuva 1), ja isäntänä toimi kestävän kehityksen yliopettaja, Pentti Viluksela. Vilkkaan keskustelun aiheina olivat kestävä kehitys opetussuunnitelmissa, kestävän kehityksen työn organisointi ja yhteistyö. Vaihdoimme ajatuksia mm. Metropoliassa kehitteillä olevasta 30 opintopisteen kestävän kehityksen –opintokokonaisuudesta, Green office –työn edistymisestä (aloitettu v. 2010) sekä yhteistyöstä eri toimipisteiden kesken (opiskelijat, henkilökunta, sidosryhmät).

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 1. Metropolian Bulevardin toimipiste.

Haasteet ja resurssit puhuttivat yleisesti, sillä muutoksen tuulet puhaltavat myös Metropoliassa. Toimintoja ollaan tiivistämässä, 20 toimipisteestä luovutaan ja siirrytään vähitellen neljän kampuksen malliin. Totesimme, että kestävän kehityksen sisäinen viestintä oli Metropoliassa mainiosti ratkaistu (ks. kuva 2). Inspiroiduimme Eeva Hara-Lindströmin kiinnostavasta monialaisesta ja vahvasti opiskelijalähtöisestä ”Thousands ideas for Baltic Sea” –innovaatiokurssista (10 op). Samoin mieleen jäi tuore pilotti, verkossa toteutettava Kestävä tulevaisuus ja monialainen oppiminen –täydennyskoulutuskurssi (5 op).

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 2. Hieno roll-up Metropoliassa.

Keskiviikko-päivän päätteeksi hyppäsimme junaan ja matkustimme illaksi Lappeenrantaan. Tiiviin torstai-päivän isäntänä toimi teknillisen yliopiston kehittämispäällikkö Marko Kasurinen. Olimme jo ennakkoon todenneet, että viestintään LUT:issa on panostettu. Sade rytmitti aamua, kun saavuimme yliopistolle, jolloin ei voinut olla huomaamatta, että kyseessä oli Green kampus. Viesti oli kristallinkirkas (kuva 3). LUT:illa on pääkampuksellaan oma tuulimylly ja lukuisia aurinkopaneeleita (kuva 4), joilla tuotetaan energiaa. Tuotantolukemia seurataan suorana tasakatto-, aurinko-, julkisivu- ja autokatosvoimaloissa.

 

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 3. Näkymä LUT:in kampukselle saavuttaessa.

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?
 

Kuva 4. Aurinkovoimalan esittelyä kampuksen katolla.

LUT:in laatupäällikkö Annikka Nurkka kertoi ympäristö- ja laatujärjestelmien integrointityöstä. Heillä esim. sisäiset laatu- ja ympäristöauditoinnit on yhdistetty. Totesimme yksissä tuumin, että ilman järjestelmiä systemaattisuus kariutuisi ja tärkeät työt jäisivät ehkä lopulta tekemättä. Saimme kuulla kiinnostavista hyvinvoinnin arviointiin ja sen tukemiseen liittyvistä ratkaisuista. Tärkeässä osassa (henkilökunta) ovat mm. viikoittain täytettävä Fiilis- mittari sekä Great place to work –kysely. Tulokset ovat nähtävillä ja helposti todennettavissa henkilökunnan intrassa.

Professori Anne Jalkala piti innostavan esityksen LUT:in liiketalouden opetuksen ja tki-työn integroinnista, missä ohjaavana käsiteparina on ”kestävä arvonluonti”. Totesimme yhteneväisyyksiä teemoissa, joihin myös Oamkin liiketalouden opinnäytetöissä on pureuduttu (mm. cleantech). Ajatuksia herättäviä olivat myös Saimaan ammattikorkeakoulun, tki-johtajan Kirsi Viskarin esitys Saimian tki-työn painopisteistä ja haasteista, toimitusjohtaja Pertti Miettusen esitys Green Campus Innovations Ltd. –yliopistokiihdyttämön toiminnasta sekä professori Risto Soukan esitys ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmasta ja erityisesti sen Sustainability –sivuaineen sisällöistä. Ennen junaan kiirehtimistä keskustelimme vielä kiinteistöpäällikkö Harri Lumpeen kanssa kampuksen turvallisuus-asioista.

Paluumatkalla vaihdoimme ajatuksia, purimme intensiivisten päivien antia. Vierailu kahteen erilaiseen kohteeseen oli mielestämme erityisen onnistunut (iso kiitos @Pentti ja @Marko). Oamkissa kestävän kehityksen työtä tehdään askel kerrallaan, sinnikkäästi ja systemaattisesti. Valittu tekemisen muoto on toistaiseksi ollut sopiva ja aikaansaapa. Työmme organisoitumista kehuttiin, ja saimme ansiota ”yhteen hiileen puhaltamisesta”. Vaikka matkustamisessa on omat haittapuolensa (pitkät välimatkat, aikainen herätys, huono nukkuminen ym.), joskus on oikeasti mentävä riittävän kauas nähdäkseen lähelle.

 

MUKAVAA, RENTOUTTAVAA JA MIELTÄ AVARTAVAA KESÄÄ!

Outi Virkkula, Minna Kamula, Leila Laitila-Özkoc

Lisätietoa Oamkin kestävän kehityksen työstä löydät täältä

 

P.S. Siitä atomin halkaisusta: Vety ja atomi ovat Lappeenrannan oma versio lihapiirakoista. Täytteet eroavat siinä, että ainoastaan vetyyn tulee kinkkua. Testattiin, voimme lämpimästi suositella molempia. 🙂

Kirjavat kestit

Ensimmäisen vuoden kirjastoalan opiskelijat järjestivät Teuvo Pakkalan kadun kampuksella 27.4. yliopettaja Jorma Niemitalon sekä Trapestin ja Otron kanssa yhteistyössä Kirjavat Kestit -tapahtuman.

 

Kirjavat kestit

Tapahtumaan liittyivät mm. murhamysteerirastit, joiden näyteltyjä kohtauksia (suomeksi ja englanniksi yleisön mukaan) seuraamalla saattoi onnistua ratkaisemaan sirkuksessa tapahtuneen murhan. Sata ensimmäistä rastien selvittäjää sai pienen palkinnon. Yhdessä näytelmäpätkässä leijonankesyttäjä juttelee sirkuksen tapahtumista ja ihmissuhteista sirkuksen pelottavan leijonan kanssa.

Kirjavat kestit

Lisäksi tapahtumassa oli e-kirjaesittelyjä, kirjavinkkausta ja askartelupajassa näytettiin, mitä kaikkea vanhoista kirjoista voi tehdä. Kirjanvaihtopisteissä kiersi päivän mittaan arviolta 500-600 kirjaa. Lisäksi saattoi kokeilla kirjansidontaa, tutustua vanhoihin kirjoihin sekä poseerata Jorma Niemitalon rakentaman jättiläiskirjan kanssa.

Kirjavat kestit

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli värikäs ja mukava kierrätystapahtuma. Toivomme jatkossakin Oamkin opiskelijoiden tekevän jotain vastaavanlaisia tempauksia!

Aurinkoista kevättä 🙂

t. Minna Kamula

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Inhimillistä toimintaa – epäinhimillistä ympäristölle?

Energia on erittäin merkittävä osa nykypäivän elämää. Se on osa lähes kaikkea inhimillistä toimintaa. Nykyään energiasta sanotaan ja myös kirjoitetaan paljon. Valitettavasti vain, usein esitetään joko tarkoituksellisesti tai asiaa paremmin ymmärtämättä, myös virheellisiä tai jopa ympäristön kannalta vahingollisia väittämiä.

Monet energiaan ja ympäristövaikutuksiin liittyvät väärinkäsitykset ja virheelliset mielikuvat syntyvät siitä, asian todenperäisyyteen vaikuttaa erittäin paljon se näkökulma, josta asiaa katsotaan. Jonkun ratkaisun vaikutus ympäristöön ja maapallon hyvinvointiin voi näyttää hyvältä, kun tarkastellaan yksittäistä rakennusta. Sen sijaan laajempaa kokonaisuutta, kuten yhdyskuntaa tai koko maapalloa tarkasteltaessa tilanne voi muuttua täysin päälaelleen. Tästä hyvä esimerkki on tuulivoiman käytön lisääminen, joka väistämättä tulee lisäämään polttoaineiden käyttöä esimerkiksi Euroopassa. Tämä johtuu siitä, että tuulisähkö syrjäyttää hyvällä hyötysuhteella toimivaa energiantuotantoa jolloin osa energiasta on tuotettava huomattavasti huonommalla hyötysuhteella kuin aiemmin. Tässä ei ole kyse yksin sähkön tuotannosta vaan suuressa määrin myös lämmöntuotannosta yhteistuotantovoimalaitoksissa. Hyvänä esimerkkinä on Saksa, jossa sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat edelleen moninkertaiset Suomeen verrattuna, kun siis tarkastellaan päästöjä tuotettua sähkö kWh:a kohden. Tästä joskus myöhemmin lisää.

 

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 1. Projektiraportin ja posterin viimeistelyä

Oulun ammattikorkeakoulun energiatekniikan opiskelijoille pyritään antamaan kuva erilaisista monimuotoisista hybridijärjestelmistä ja niiden toimivuudesta ja vaikutuksista yhdyskuntien primäärienergian käyttöön. Totta on sekin, että ympäristöpäästöjen rajoittamiseksi ja luonnonvarojen säästämiseksi tarvitaan monimuotoisia ratkaisuja ja niiden yhdistelmiä. Näistä pääosa tulee tulevaisuudessa koostumaan erilaisista uusiutuvista energian järjestelmistä.

Energiatekniikan projekti – yhteistyötä yritysten kanssa ja hyväksi

Oamkin energiatekniikan opiskelijat työskentelevät keväällä yhden periodin ajan yritysprojektien kimpussa. Työn tavoite on löytää ratkaisuja yritysten todellisiin ongelmiin. Työ tehdään ryhmissä ja joka ryhmällä on työn alla kaksi suurta projektia, jotka on hoidettava rinnakkain maaliin asti. Toinen, laajempi projekteista, on yrityksiltä saatu tehtävä ja pienempi on taas kaupunginosan tai taajaman monienergiaratkaisun eli hybridijärjestelmän suunnittelu.

 

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 2: Yritysprojektin (WavinLabko) tuloksista keskustelua messuilla vierailleiden opettajien kanssa

Yrityksillä on monenlaisia ongelmia ja kehitystarpeita, joiden parissa opiskelijat pystyvät monipuolisesti hyödyntämään saamaansa oppia sekä oppimaan uutta. Kahden vuoden aikana on toteutettu jo 28 projektia. Suurin osa niistä on lähtöisin yrityksiltä eri puolilta Suomea. Pohjois-Pohjanmaa on tietenkin runsaimmin edustettuna. Osa projekteista on tullut myös suoraan keksijöiltä ja osa yksityisiltä henkilöiltä ja taloyhtiöiltä. Myös julkiset toimijat kuten Oulun kaupunki ja Oulun yliopisto ovat olleet projekteissa mukana. Yritykset ovat olleet tyytyväisiä tuloksiin. Osa on teettänyt jo kaksi selvitystä ja aktiivisin on ollut mukana kolmella eri projektilla. Tyytyväisyyttä osoittaa sekin että yritykset varaavat heti edellisen projektin jälkeen mahdollisuuden päästä mukaan seuraavalla kerralla.

 

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 3: Micropolis Oy:ltä Iistä oli mukana kaksi uusiutuvan energian projektia

Opiskelijoiden palaute projekteista on ollut positiivista. Palautteiden mukaan esimerkiksi: ”yksi parhaimmista kursseista tähän mennessä”, ”tämä kurssi kehitti ammattitaitoani todella paljon, sillä se opetti sekä itsenäistä että projektityöskentelyä”, ”erittäin rakentava/kasvattava kokemus”, ”yksi parhaimmista ja opettavaisimmista kursseista”, ”opin todella paljon uusia asioita”. Opiskelijat hankkivat itse suurimman osan projekteista ja ne toteutetaan pääsääntöisesti kolmen tai neljän hengen ryhmissä.

Energiatekniikan projektipäivä – Energiamessut

Yritysprojektien tuloksia esiteltiin vappuviikolla ”Energiamessuilla”, jolloin kaikkien ryhmien tulokset olivat esillä Kotkantien kampuksen aulassa. Samana päivänä oli myös rehtorin tiedotustilaisuus, joka toi projektipäivän aluksi suuren joukon Oamkin henkilökuntaa paikalle.

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 4: Messuilla ja henkilöstöpäivillä

Projektien tuloksia esiteltiin päivän aikana niin yritysten edustajille, eri alojen opiskelijoille, opettajille kuin muillekin talossa vierailleille. Alla olevassa kuvassa tilaaja tarkastelee yhdessä projektin toteuttaneiden opiskelijoiden kanssa saatuja tuloksia. Tässä projektissa selvitettiin kohderakennukseen erilaisia uusiutuvan energian ratkaisuja vanhan öljylämmityksen tilalle.

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 5: Tavastkengän kyläyhdistykselle suunniteltiin uusiutuvan energia ratkaisuja entiselle koulurakennukselle

Hybridijärjestelmiä suunniteltiin parin kymmen omakotitalon ja muutamien rivitalojen muodostamille alueille. Näille suunniteltiin tarvittavat lämmitys- ja sähköenergian tuotantoratkaisut. Hybridivaihtoehtoina oli mm. tuuli- ja aurinkoenergia, hake- ja pellettilämmitys, pienvesivoimalaitos sekä erilaiset pienet sähkön ja lämmön yhteistuotantoratkaisut. Näissä yhteistuotantolaitoksissa käytettiin polttoaineena puukaasua, biokaasua ja bioöljyä. Mielenkiintoista tuloksessa oli, että käytännössä aina aurinkolämmön tai tuulisähkön käyttöönotto heikensi alueellisen järjestelmän kannattavuutta. Vertailuvaihtoehtona laskelmissa käytettiin Oulun Energian sähkön ja kaukolämmön hinnoittelua. Teknisesti kaikki hybridijärjestelmät olivat toteuttamiskelpoisia.

Energiatekniikan kehitystyötä yhdessä yritysten kanssa

Kuva 6: Hybridijärjestelmien tulosten esittelyä osallistujille ja opettajille

 

Veli-Matti Mäkelä

Yliopettaja

Oamk, Energia ja automaatio

Biopohjaisten muovien käyttö ja tunnettuus

Muovit ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämäämme, koska monet välttämättömyystarvikkeet on valmistettu muovista. Muovi on kevyttä, suhteellisen kovaa, ja se soveltuu monenlaisiin käyttökohteisiin. Muovien valmistus ja käyttö eivät ole kuitenkaan ongelmattomia. Tavanomaiset muovit ovat raakaöljypohjaisia, eli niiden valmistukseen tarvitaan fossiilista raaka-ainetta. Muovit saattavat sisältää monenlaisia eläville organismeille haitallisia lisäaineita, kuten hormonihäiritsijöitä. Hormonihäiritsijät voivat päätyä ihmisen elimistöön elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevien muoviesineiden kautta. Muovien poltossa voi muodostua terveydelle vaarallisia kaasuja, kuten syanivetyä, joka voi tappaa jo pieninä annoksina. Kestävästä muoviroskasta on muodostunut vakava ekologinen ongelma, koska kaikki muovit eivät päädy kierrätykseen tai kaatopaikalle. Luonnossa muovin hajoaminen mikromuoveiksi kestää vuosisatoja. Mereen päätynyt muovi on jo aiheuttanut merieläimille ja -organismeille tuhoa ja osa muovin haitallisista lisäaineista voi päätyä kalojen mukana ihmisten ruokapöytään. 

Biopohjaisten muovien valmistaminen ei ole teollisuudelle uusi asia, koska esimerkiksi puupohjaisen muovin valmistuksessa oltiin jo pitkällä ennen kuin halpa raakaöljy syrjäytti biopohjaiset raaka-aineet. Muovien terveysvaikutukset, raakaöljytoimitusten epävakaus ja hinnan vaihtelut yhdessä ympäristökysymysten kanssa ovat herättäneet uudelleen kiinnostuksen biopohjaisia muoveja kohtaan. Biopohjaisia muoveja voidaan valmistaa monenlaisista maa- ja metsätalouden sivuvirroista sekä niitä voidaan syntetisoida kemiallisesti esimerkiksi bakteereista. Sellunkeiton sivutuotteena syntyy monia biomuoviin soveltuvia raaka-aineita, kuten ligniiniä, hemiselluloosaa ja mustalipeää. Monet maatalouden sivuvirrat, kuten proteiini ja tärkkelys soveltuvat raaka-aineiksi biopohjaisiin muoveihin. Biopohjaisten raaka-aineiden käyttöä on jarruttanut niiden suhteellisen korkea hinta verrattuna raakaöljypohjaisiin muoveihin. Asiaa tarkemmin tutkiessa on hyvä huomioida, että biomuovi-määritelmää voidaan käyttää myös raakaöljypohjaista muoveista, joihin on lisätty tietty osa uusiutuvaa raaka-aineitta, kuten tärkkelystä.  

Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan ja rakennustekniikan opiskelijat ja henkilökunta tuntevat melko heikosti biopohjaisia muoveja sekä niiden käyttöä. Opinnäytetyössä tehdyn kyselyn tulosten mukaan vastaajilla on halukkuutta valita biopohjainen vaihtoehto, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan enempää kuin tavanomaisesta muovituotteesta. Vastaajat olivat halukkaita valitsemaan biopohjaisen vaihtoehdon halvan kappalehinnan tuotteissa, mutta yllättävän harva valitsisi biopohjaisen kauppakassin tavanomaisen muovipussin sijaan. Syynä voi olla huonot kokemukset biopussien kestävyydestä, jolloin kuluttaja voi tulla epäluuloiseksi myös uusia, kestävämpiä biopohjaisia muovilaatuja kohtaan. Turvallisuuteen liittyviä muoveja ei mielellään valittaisi biopohjaisena vaikka ne olisivat saman hintaisia tavanomaisen vaihtoehdon kanssa.

Vastaajien mukaan paras tapa lisätä tietoutta biopohjaisista muoveista sekä niiden käytöstä (Kuvio 1) olisi opettaa niistä oppilaitoksissa. Biomuovien raaka-aineisiin, valmistukseen ja käyttöön liittyvät asiat voitaisiin yhdistää eri opintojaksoihin, jolloin erillisiä opintojaksoja ei aiheesta välttämättä tarvita. Materiaalia opetukseen on helposti saatavilla internetistä. Biopohjaisten muovien valmistusta on kokeiltu myös Suomessa, ja kehitys menee nopeaa vauhtia eteenpäin, joten valmistuvien opiskelijoiden olisi hyvä olla ajan tasalla tekniikan viimeisimmästä kehityksestä. Biopohjaiset muovit voivat avata uusia mahdollisuuksia Suomen teollisuudelle ja taloudelle, koska osaamista löytyy ja materiaaleja säästäviä ratkaisuja on kehitelty aiemminkin. Oulun ammattikorkeakoulu voisi olla osallisena kehitystyössä ja opiskelijat voisivat tehdä erilaisia selvityksiä lähiraaka-aineista, joita biopohjaisiin muoveihin olisi saatavilla Pohjois-Pohjanmaalla taikka suorittaa erilaisia maatumiskokeita biopohjaisille muoveille. Osa Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan ja rakennustekniikan osaston opiskelijoista voi työskennellä biomuoviteollisuudessa tulevaisuudessa. 

Johanna Moilanen,
Opiskelija
Luonnonvara-ala, Maaseutuelinkeinot  

 

Eskimo_1 

KUVIO 1. Näissä polyeteenipohjaisissa Eskimo- pakastuspusseissa ei tuoteselosteen mukaan ole BPA:ta. Kuva: Johanna Moilanen

 

 

E-kirja säästää luontoa

Vuonna 2015 oamkilaiset tekivät lähes puoli miljoonaa hakua MOT Online –sanakirjapalvelusta, joka on yksi tunnetuimpia ja käytetyimpiä Oamkin kirjaston e-aineistoja. MOT on hyvä esimerkki siitä, miten kirjaston e-aineistot ovat panostus, paitsi digitaalisuuden ja monimuoto-opetuksen, myös kestävän kehityksen edistämiseen. Sen sijaan, että hankkisimme useiden eri kielten ja erikoisalojen sanakirjoja ja sanastoja painettuina, MOT Online –palvelussa ne ovat digitaalisesti käytettävissä, missä ja milloin vain – MOT Mobile –sovelluksen avulla jopa omassa kännykässä!

E-kirjojen – ja e-aineistojen yleensä – valitseminen painetun sijaan on kannattavaa ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta monestakin eri syystä:

  • E-aineistojen tuottamiseen ei käytetä muoveja, mikä säästää raakaöljyvarantoja ja vähentää teollisuuden päästöjä – eikä muovi jää edes jätteenä rasittamaan ympäristöä.
  • E-aineistoihin ei käytetä paperiteollisuuden tuotteita eli ne säästävät myös metsiä.
  • E-aineistot pienentävät hiilijalanjälkeä, kun ei tarvitse ajella kirjastoon noutamaan kirjaa sekä tehdä sitä uudestaan, kun on palautuksen aika. Tällä on merkitystä etenkin monimuoto-opiskelijoiden kohdalla.
  • Osa e-aineistoista sallii useat yhtäaikaiset käyttäjät, eli yhdestä riittää useammalle, toisin kuin painettu kirja tai lehti, jolla voi olla ainoastaan yksi lainaaja kerrallaan.
  • E-aineistot säästävät asiakkaan energiankulutusta (ja siten ruokaa), kun roudattavaa on vähemmän, sillä yksi pieni laite voi sisältää koko kirjaston kokoelman ;-D

Oamkilaisten käyttöön on hankittu laaja kokoelma elektronisia aineistoja eri opetusaloilta. Esimerkiksi e-kirjapalveluista (linkki: http://libguides.oamk.fi/e-kirjat) tuttu monelle lienee ulkomaisten kustantajien e-kirjoja tarjoava Ebrary. Myös kotimaiset kustantajat ovat enenevässä määrin siirtymässä e-kirjakustantamiseen. Ellibs-e-kirjapalvelun kautta on saatavana jo hyvä kokoelma kotimaisten kustantajien e-kirjoja. Myös Talentum on ryhtynyt julkaisemaan kirjansa painetun ohella sähköisesti Verkkokirjahylly-palvelussaan. Ulkomaisten lehtien (Linkki: http://libguides.oamk.fi/lehdet) artikkeleita on ollut jo kauan käytettävissä useista eri tietokannoista (esim. Ebsco, Elsevier). Kotimaisten lehtienkin osalta ollaan siirtymässä sähköisiä julkaisualustoja löytyy  jo useita. Oamkissa kotimaisia e-artikkeleita on tarjolla mm. Talentumin lehtiarkistossa ja ePress-sanomalehtipalvelussa.

Tilastojen valossa e-aineistojen käyttö on Oamkissa lisääntynyt suuresti 2000-luvulla huippuvuoden ollessa 2010, minkä jälkeen käyttö on hieman laskenut ja tasaantunut. Samanaikaisesti painetun aineiston lainausluvut ovat vähitellen pienentyneet. Viimeisimmästä julkaistusta Tieteellisten kirjastojen yhteistilastosta (Linkki: https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi/) selviää, että vuonna 2014 Oamkin kirjastossa painettujen kirjojen lainoja opiskelijaa tai työntekijää kohti oli keskimäärin 11 kpl ja tietokantahakuja tai avattuja e-dokumentteja keskimäärin 41,4 kpl opiskelijaa tai työntekijää kohti. Samana tilastointivuonna kävi ensimmäistä kertaa niin, että verkkokirjoja oli Oamkin kokoelmissa hieman enemmän kuin painettuja. E-lehtien osalta näin on ollut jo pitkään: e-lehtinimekkeitä on huomattavasti enemmän kuin painettuja.

E-muotoisten aineistojen käyttö ei ole aivan ongelmatonta, jos ei vastaavien painettujenkaan. Jälkimmäisten tapauksessa ongelmat liittyvät lähinnä aineiston saatavuuteen sekä mahdollisesti aineiston (joskus huomattaviinkin) fyysisiin ulottuvuuksiin. Erityisesti e-kirjoja ilmestyy nyt niin erilaisilla käyttölisenssi- ja hinnoittelumalleilla, että niiden käyttöönotto vaatii uuden opettelua kirjastolta. Myös asiakkaat joutuvat totuttelemaan uudenlaisiin lukutapoihin. Voimme kuitenkin lohduttaa itseämme tiedolla, että e-versio on lähes aina myös ekoteko. Käyttämällä elektronisia aineistoja säästämme joka kerta pienen siivun luontoa.

🙂 Anu Elsilä & Katja Kettunen

Aurinkoenergiaa nuorille

Maaliskuun puolessa välissä Kempeleen Kirkonkylän yhtenäiskoulussa pidettiin teemaviikko, jonka aiheena oli valo. Oppilaat etsivät tietoa valosta, sen aallonpituuksista, valon vaikutuksesta väreihin ja värien vaikutuksesta ihmisiin. Oppilaat mm. kokeilivat värjätä päärynämehua punaiseksi ja testasivat, kuinka moni tunnistaa mehun päärynämehuksi. Suurin osa ei tunnistanut vaan luuli sitä mansikkamehuksi. Oppilaat olivat myös rakentaneet kuvaamotaidon tunnilla omia kameroita. Osana teemaviikkoa kävin puhumassa aurinkoenergiasta koulun yhdeksäsluokkalaisille oppilaille.

Vaikka olen elämäni aikana jonkin verran esitelmöinyt ja opettanut, luento isossa, 940 oppilaan peruskoulussa aiheutti ylimääräistä jännitystä. Eikä esitelmän pitäminen koulun ruokalassa, kahdella erillisellä valkokankaalla helpottanut jännitystä. Onneksi yleisönä oli aurinkoenergiasta kiinnostuneet oppilaat. 


Kuva1. Aurinkoenergian määrä vaihtelee eri maissa ja paikkakunnilla.

Esitelmässäni kävin lyhyesti läpi aurinkoenergian perusteita, miksi Suomessa saadaan vähemmän aurinkoenergiaa kuin esimerkiksi Portugalissa, mikä ero on aurinkosähkö- ja aurinkolämpöjärjestelmällä. Esitelmän teoriaa tuin käytännön esimerkeillä. Esim. yhdestä aurinkopaneelista saa sähköä riittävästi Led-valaistukseen, jääkaappi vaatii kaksi paneelia ja lämmittäminen 10 paneelia. Esitelmän lopuksi kerroin lyhyesti tulevasta Oamkin hankkeesta, jossa kehitetään hyperspektrikameroiden ja kauko-ohjattavien koptereiden käyttämistä maatalous-, rakennus- ja ympäristöalalla. Kamerassa, myös hyperspektrikamerassa, kuva piirtyy valoherkälle pinnalle.

Ilmeisesti esitelmä meni hyvin, kukaan ei tainnut nukkua eikä yleisö vaikuttanut turhautuneelta. Loppujen lopuksi oli mielenkiintoista käydä isossa peruskoulussa, myös teemaviikko vaikutti hyvältä kokeilulta. Oppilaat olivat saaneet työskennellä projektimaisesti ryhmissä ja esittää projektiensa tuloksia muille oppilaille ja opettajille. Myös opettajat vaikuttivat tyytyväisiltä kokeiluun, ainakin minut paikalle kutsunut englanninkielen opettaja oli hyvin innoissaan teemaviikosta.

Kempeleessä, ja varmasti myös muidenkin kuntien peruskouluissa järjestetään tulevaisuudessa teemaviikkoja. Mikäli saatte kutsun mennä esitelmöimään koululle, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Voin suositella kutsun hyväksymistä.
 

Mikko Posio
Oamk, Luonnonvara-ala

PS. Kaksi ryhmää oli innostunut aurinkoenergiasta niin paljon, että he olivat rakentaneet projektityönään pienet aurinkolämpökeräimet ja demonstroineet niillä muille oppilaille aurinkoenergian hyödyntämistä.

Keitä ne on ne sankarit?

Luin teinivuosinani John Irwingin mainion romaanin Oman elämänsä sankari. Luettua elämää –blogi kertoo, että kirjan suomennettu nimi tulee alun perin David Copperfield –romaanin aloituslauseesta: ”Tämän kirjan sivujen asiana on osoittaa, tuleeko minusta oman elämäni sankari, vai ottaako joku muu sen aseman.” Nykyään puhutaan arjen sankaruudesta, ja vakavammin otettuna myös oman elämän hallinnasta, mikä olisi suotavaa itse kullekin. Hallinnalla tarkoitetaan yleisesti ottaen sisäistä tasapainoa, mm. itsenäisyyttä omissa päätöksissä ja ongelmanratkaisukykyä (Keltinkangas-Järvinen 2008, 275).

Elämänhallinnasta on 2010-luvulla tullut niin bisnestä kuin osa arki-iltojemme viihde- ja tosi-tv-tarjontaakin. Aiheesta löytyy laajasti lukemista (esim. Oulun ammattikorkeakoulun kirjaston Leevi-tietokanta tuottaa hakusanalla ’elämänhallinta’ 1652 viitettä ja Oulun yliopiston kirjaston tietokanta 1110 viitettä). Asiasta kiinnostuneelle on tarjolla konsultaatiota, kursseja sekä lukemattomia nettisivustoja, joissa mm. annetaan vinkkejä ja neuvoja.

Itseäni kiinnostaa työarjen hallinta. Oamkissa (Oulun ammattikorkeakoulu) tulee pian pyöreitä työvuosia täyteen, mikä lienee yksi syy pysähtymiseen ja sen miettimiseen, että onko mikään muuttunut. Kuten tiedämme, korkeakoulusektorilla on viime vuosina ollut tuulista, ja sen myötä muutoksesta on tullut pysyvä asiantila. Tänään muun muassa kansainvälistyminen luo painetta ja digitalisaatiomurros edellyttää reagointia ja ratkaisuja. ”The car was good but the race was bad” -rally English ei kanna pitkälle, kun rakennetaan monen tasoista yhteistoimintaa ja tarjotaan kokonaisia tutkintoja vieraalla kielellä. Jokaisen tulee osata englantia ja sujuvasti. Mikäli kielikylvyssä pystyy pitämään päänsä jotenkin pinnalla, digitalisaatio kysyy aidosti kuntoa. ’Asioiden ja tekemisen sähköistyminen’ on loppujen lopuksi tapahtunut melko nopeasti ja on avannut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita myös oppilaitoksille.

Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen (2015) on huolissaan tietotekniikan käyttöön liittyvästä kehityksestä mikäli oppimiseen ja opetukseen ei kiinnitetä huomiota. Hänen mielestään mm. niin kutsuttua diginatiivi-sukupolvea ei ole olemassa, sillä tutkimusten perusteella ihmisen aivoissa ei ole tapahtunut muutoksia. Aivojen rakenne on pysynyt entisellään. Nykyinen sukupolvi on vain tavanomaista tottuneempi, harjaantuneempi tietotekniikan käyttäjä, mutta he eivät tarvitse uudenlaisia opetusmenetelmiä oppiakseen: heillä ei ole sen kummempia analyyttisia taitoja tai kykyä ymmärtää kokonaisuuksia kuin heitä edeltävillä sukupolvillakaan. Lisäksi Keltinkangas toteaa mielenkiintoisessa puheenvuorossaan Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaarissa 9.12.2015, että niin sanottu monitoimijuus (multitasking) on vastoin sitä, mitä tiedämme aivojen toiminnasta. Aivot ovat (yhä) rakentuneet niin, että voimme suorittaa vain yhtä ainoaa TIEDON PROSESSOINTIA vaativaa tehtävää kerrallaan (mm. säilyy pitkäkestoisessa muistissa). Toisen, samanaikaisesti tapahtuvan asian täytyy olla automatisoitu.

Oppimista ei siis tapahdu, kun huseeraa monen asian kanssa samanaikaisesti eikä keskity kunnolla mihinkään. Tämä on tärkeä näpäytys, ja toisaalta myös huojentavaa kuulla. Kymmenessä vuodessa työpäivät ovat ratkaisevasti muuttuneet, ja oman arjen hallinnasta on tullut entistä tärkeämpi taito. Vain siten jaksaa ja voi hyvin. Itse kullakin keskittymiseen on omat niksinsä, minä mm. suljen sähköpostiohjelman aika ajoin.

Outi Virkkula
Oamk, Luonnonvara-ala 

 P.S. Tässä blogissa viittaan useasti Keltinkangas-Järviseen, joka on puhdas sattuma. Tai sitten ei. Teos, johon viittaan aluksi, on ’Temperamentti, stressi ja elämänhallinta’ (2008).