Pensasmustikan tuotantomahdollisuudet Pohjois-Suomessa
Pensasmustikalle paras kasvualusta on hikevät hietamaat. Savimailla pensasmustikan menestymien on epävarmaa. Savipitoisten maiden pH on yleensä myös liian korkea ja niiden kosteusvaihtelut ovat liian suuria. Vähän savinen maa hiekalla ja turpeella kevennettynä sopii viljelyyn, jos lämpöolot ovat sopivat. Todennäköisesti vanhat turvesuot eivät sovellu pensasmustikan viljelyyn. Turvesoiden happamuus saattaa olla sopiva, mutta kosteutta voi olla liikaa ja suot ovat usein hallanarkoja. Lisäksi loppukesällä turpeesta ja muusta eloperäisestä maasta voi vapautua liikaa typpeä pensasmustikoiden käyttöön, jolloin ne jatkavat kasvuaan ja niiden talvenkestävyys heikkenee. Pensasmustikalla on käytetty kuorihumusta maanparannusaineena. Kun kuorihumusta käytetään maanparannusaineena, lisämäärä ammoniumsulfaattia on laitettava kuorihumuksen sekaan. Pensasmustikat ovat tuleentuneet ja talvehtineet tässä seoksessa hyvin. Kuorihumuksen positiivisen vaikutuksen oletetaan olevan sen typpeä kuluttavassa ominaisuudessa, jolloin kasvu on hillitympää ja valmistautuminen talveen on varmempaa. Satokausi vaikuttaa myös alkavan aikaisemmin, jos kasvu ei ole liiallista.
Pensasmustikka tarvitsee happaman kasvualustan pH 4,5–5,5. Pensasmustikalle sellaisenaan eivät yleensä sovi peltoviljelyssä olleet lohkot. Vanhojen viljelysmaiden pH:ta voidaan alentaa sopivaksi muokkaamalla kalkitsematonta hapanta turvetta rivien kohdalle.
Pensasmustikan lannoitustaso on alhainen. Voimakkaan typpilannoituksen aiheuttama liika rehevyys huonontaa talvenkestävyyttä. Perusparannukseen kannattaa käyttää kipsiä eli kalsiumsulfaattia, jotta kalsiumia saadaan riittävästi kasvualustaan.
Oikealla lannoituksella voi vaikuttaa istutuksen jälkeen happamuuteen. Maan pH:ta eivät nosta sulfaattipohjaiset lannoitteet, joten ne sopivat pensasmustikan vuotuislannoitukseen. Pensasmustikalle suositellaan, että typpi annetaan ureana tai ammoniumsulfaattina, fosfori superfosfaattina ja kalium kaliumsulfaattina. Pensasmustikalla tulee välttää klorideja ja nitraatteja sisältäviä lannoitteita, sillä kloridit ja nitraatit saattavat olla pensasmustikalle myrkyllisiä ja nitraatilla on taipumusta myös nostaa maan pH:ta.
Luomuviljelijä voi käyttää pensasmustikalla kevätlannoitukseen kompostiuutetta, hyvin maatunutta kompostia tai ilmastettua, laimennettua virtsaa. Maan pH:n säilyttämisessä saattaa auttaa rikkiä sisältävä täydennyslannoitus.
Viljeltäviltä pensasmustikoilta on löydetty mykorritsoja eli sienijuuria. Fosforin otossa mykorritsaa on pidetty erittäin tärkeänä, sienijuuren on myös todettu auttavan kasvia vedenotossa ja parantavan kasvin kuivuudenkestävyyttä. Tutkimuksissa on todettu, että usein mykorritsasienet puuttuvat ostotaimista ja niiden leviäminen viljelmälle on tärkeää ja suositellaan, että tuodaan maata tavallisen metsämustikan kasvupaikoilta.
Runsas lumipeite on pensasmustikalle hyväksi. Lumen kerääntyminen kasvupaikalle viivästyttää pensasmustikoiden kasvuun lähtöä keväällä ja vähentää näin hallanvaurioita ja parantaa pensaiden talvenkestävyyttä. Tuulisilla paikoilla lumen suojaava vaikutus on vähäisempi ja pakkasen aiheuttama kylmävaikutus lisääntyy. Tuulensuojaistutuksia tulisi harkita vähänkin suuremmilla aukeilla. Pölyttäjähyönteiset viihtyisivät tällöin myös paremmin alueella.
Kausihuone- ja tunneliviljelyssä pensasmustikan kukinta tapahtuu kaksi viikkoa aikaisemmin kuin avomaalla. Pensasmustikka tuottaa satoa vajaata viikkoa aikaisemmin lämmittämättömän muovisuojuksen alla kuin avomaalla ja satokehitys on sen jälkeen tasaisempi kuin avomaalla. Muovisuojuksen alla pensasmustikka on myös melko ongelmaton kasvitautien ja tuholaisten suhteen. Kausihuoneissa ja tunneleissa pensasmustikan tuleentumien on myös hyvä.
Pensasmustikan sadonkorjuu ajoittuu heinäkuun ja lokakuun väliin, pääsato on elo-syyskuussa. Pensasmustikan marjoja poimintaan useampaan kertaan, sillä tertussa olevat marjat kypsyvät eri aikaan. Poimintakertoja pensasmustikalla on 1–2 viikossa. Marjan on oltava täysin sininen korjuuhetkellä.
Pensasmustikan marjojen poimintaa on vaikea koneellistaa tai tehostaa, sillä marjat ovat kooltaan pieniä ja tertut kypsyvät eri aikaan. Osa pensasmustikkalajikkeista on liian matalia ja herkkiä vaurioitumaan konekorjuussa. Konekorjuu sopii korkeille pensasmustikkalajikkeille. Koneellakin pensasmustikan marjoja poimitaan useita kertoja. Ongelmana konekorjuussa on myös raakojen marjojen kariseminen pois pensaista.
Laura-Tuulikki Pieniniemi, valmistuva agrologiopiskelija
Pensasmustikka, lajike: Sine (kuva Laura-Tuulikki Pieniniemi)
