Kyliä ja hiiliviisautta
Suoritin viimeisen harjoitteluni tammi-helmikuussa 2017 Maaseudun sivistysliitossa Pohjois-Suomen aluepiirissä. Pääsin harjoittelun aikana tutustumaan 5E- ja Hyvän mielen paikat –hankkeisiin. Eniten herätystä koin kylätoiminnan puolelta ja siitä, kuinka aktiivisia kyliä Suomesta löytyy! Yhtenä esimerkkinä tästä on Paltamon kuusi kylää, jotka ovat mukana Elävä ekomuseo –kehittämishankkeessa, jonka tarkoituksena on muun muassa kerätä talteen kylien historiaa ja rakentaa opastettuja reittejä kylille. Keski-Suomesta puolestaan löytyy Onnenlaakson kyläyhdistys, joka on muun muassa kunnostanut venemajan, kosteikon ja pitäneet erilaisia tapahtumia kylällä. Eivätkä nämä teot ole jääneet huomioimatta, sillä Onnenlaakso sai vuonna 2016 Vuoden maisemateko-tunnustuksen.
Mielestäni erityisen ilahduttava on se, että kyläläiset ovat myös yhdessä alkaneet miettimään energian kulutusta ja hiilijalanjäljen suuruutta sekä tekemään tekoja niiden pienentämiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää Iitä, joka on yksi Suomen 34 HINKU-kunnasta sekä Pohjois-Iin kyläyhdistystä, joka on toiminnassaan ottanut huomioon hiilijalanjäljen pienentämisen. HINKU-sanana tarkoittaa kohti hiilineutraalia kuntaa. Tavoitteena on, että hankkeeseen sitoutuneet kunnat vähentävät hiilipäästöjen 80 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.
Harjoittelun aikana havahduin itsekin vielä enemmän miettimään sitä, mitä itse voisin tehdä ollakseni hiiliviisas. Pieninä arkipäivän ekotekoina voin mainita jätteiden kierrättämisen, turhien valojen sammuttamisen sekä lamppujen vaihtamisen led-valoihin. Ollessani helmikuun alussa Saarijärvellä Hiiliviisaat kylät –seminaarissa kuulin omavaraiseläjän mietteitä. Hänen periaatteena oli, ettei jätteitä saa syntyä vaan kaikki tulisi mahdollisimman hyvin kierrättää. Tämä ekoeläjä oli muun muassa poistattanut kodistaan jääkaapin, vesivessan, pesukoneet sekä sähkökiukaan. Ruuan hän säilytti kellarissa, minkä lisäksi hän pyrki kasvattamaan itse mahdollisimman paljon kasviksia ja vihanneksia. Vesivessan hän oli vaihtanut kuivakäymälään, jonka jätteen hän pystyi hyödyntämään. Hänellä ei ollut käytössään autoa, vaan käytti joko julkisia kulkuvälineitä tai kimppakyytiä tarvittaessa.
Kuunnellessani tämän omavaraiseläjän mietteitä pohdiskelin sitä, kuinka eri tavoin voi olla hiiliviisas. Yleisesti hyvinä ekotekoina voitaisiin pitää esimerkkinä kierrättämistä, julkisen liikenteen hyödyntämistä, energiansäästämistä sekä lähiruuan suosimista. Kaikille ei sovi samat tavat vähentää hiilipäästöjä, mutta jokainen varmasti löytää omat keinonsa olla hiiliviisas. Ja onneksi apua löytyy paljon esimerkiksi netistä. Esitänkin lopuksi ajatuksia toivottavasti herättävän kysymyksen. Millä tavoin sinä voit olla hiiliviisas?
Aija Sarajärvi, valmistumisen kynnyksellä oleva agrologi
