Sikahyvä kesä!
Olen kolmannen vuoden agrologiopiskelija. Toisen harjoitteluni tein kesällä 2017 ja paikaksi päätin valita Tervakosken tilan Haapajärveltä. Maatilayritys on mieheni, ja koska tulen opintojeni päätyttyä loikkaamaan tilan pyöritykseen mukaan, oli valinta melkeinpä itsestäänselvyys. Olen aikaisemmin työskennellyt tilalla vain lähinnä viikonloppuisin ja lomilla, opiskelun väliajoilla, joten halusin saada varmistusta, miten työt luonnistuvat kokoaikaisesti. Ja onko emännyys juuri se, mitä minä tahdon.
Tervakosken tilalla asustaa muutama possuli. Vuoden 2012 porsastuotantosikalan laajennuksen myötä tilan nykyinen emakkomäärä on 150 ja porsaita on alituiseen reilu 1000. Tilakoko on Suomen mittakaavassa keskikokoinen, ja täysin sopiva kahdelle ihmiselle. Tilan töiden pyörittämisessä auttavat vielä isännän vanhemmat sekä setämies. Omaa viljelypinta-alaa on yhteensä reilu 80 hehtaaria, joilla tuotetaan ainoastaan ohraa, kauraa ja vehnää sikojen ruokintaan. Ulkopuolista urakointia ei käytetä, mutta isäntä itse tekee paljon urakointia muille tilallisille. Omien töiden ohessa tehdään muun muassa pelto-, kaivinkone- ja metsänhoitotöitä.
Harjoitteluajankohtani osui touko- ja kesäkuulle, eli kevättöiden aikoihin. Pääsin siis kyntämään ja karhimaan sekä kylvämään. Vaikka ne eivät olleet minulle täysin uusia asioita, sain paljon varmuutta siihen, että pystyn nyt itsenäisesti lähtemään pellolle kyntöaurat tai kylvökone perässä. Alkukesästä tilalla salaojitettiin pari lohkoa, joten olin mukana lasermittamiehenä ja hiekkahommissa. Lisäksi kivienkeruu sekä käsin että traktorin kivitalikolla tuli tutuksi. Salaojitustyömailla tein myös paljon maansiirtotöitä, mikä oli kyllä todella hauskaa. Sain kokeilla ja tehdä tilalla kaikkia töitä, mitä vain halusin. Pääsin esimerkiksi nipistelemään risuja ojista kaivinkoneen energiakouralla ja hurjastelin Avantilla aina tilaisuuden tullessa.
Melkein suoraa vetoa.
1,5 hehtaarin salaojituslohko ja yhteensä 18 maansiirtokärryllistä kiviä. Ukko Hyundain puikoissa ja minä karhimassa.
Tietenkin sikatilalla hoidin myös sikoja. Sikalan yksittäiset työskentelytavat olivat jo entuudestaan minulle melko selvät, joten tärkein tavoite olikin oppia hallitsemaan kokonaisuutta. Koska työskentelin sikalassa aamuin illoin, minulle selveni tuotantokierto ja viikoittaiset tehtävät. Kun sikalassa on joka päivä, tuntuu aina helpommalta mennä sinne seuraavana päivänä. Jo yhden päivän aikana sikalan asiat muuttuvat kauheasti, ja tauon jälkeen joutuu taas aloittamaan tavallaan kuin alusta. Harjoitteluni aikana ymmärsin eläinten tarkkailun tärkeyden, esimerkiksi hyvinvointia ja kiimoja ajatellen. Puolet työajasta täytyy olla puhdasta havainnointia.
Tässä olen tekemääni kauhaa viimeistelemässä…
Kävimme keväällä miehen kanssa Ilmajoella siansiemennyskurssilla, ja syksyllä suoritimme omalla tilalla näytön siemennyksestä. Sain itselleni suuren määrän uutta tietoa eläinaineksesta, sikojen hedelmällisyydestä ja kiimoista sekä tiineytyksen toteuttamisesta. Tilasiemennysoikeudet on taskussa, joten minäkin saan nyt luvan kanssa siemennellä ensikoita ja emakoita. Keskityin harjoittelussani myös sikalakirjanpitoon. Kaikki mahdolliset sikalan tapahtumat, lääkitsemisistä porsimisiin ja kuolemiin, kirjataan ylös sekä omaksi että kaikkien Suomen tilojen iloksi.
Possut uteliaina rapsutuksia vaatimassa.
Koko viime kesän työskentely Tervakosken tilalla oli minulle enemmän kuin hyödyllistä ja järkevää. Pääsin kokemaan yrityksen arkea tiiviisti ja päivittäin, joten sain todellista tuntumaa maatilayrittäjänä olosta ja vastuusta. Itselleni varmistui se, että maatilan työt luonnistuvat minulta kerrassaan mainiosti. Tämä tuntuu omalta jutulta.
Heidi Kesälä, 3. vuoden agrologiopiskelija
