Olen päässyt muutaman kuukauden seuraamaan aitiopaikalta kansainvälistymiseen liittyvien asumispalvelujen sekamelskaa, sillä olen istunut keväästä alkaen opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulujen kansainvälistymiseen liittyviä asumispalveluja pohtivassa työryhmässä. Kysymys on päivänpolttava ympäri Suomea ja pääkaupunkiseudulla se on suorastaan akuutti hätätilanne satojen ulkomaisten opiskelijoiden jäädessä vaille majapaikkaa.
Koulutusmarkkinat ovat jatkuvasti kansainvälistyneet. Nykyisin käytännössä kaikkien maiden koulutuksen kehittämisstrategioihin kuuluu koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistyminen, koulutuspalveluiden myynti ja kilpailu koulutusmarkkinoilla. Koulutuspalveluista kaavaillaan myös Suomelle uutta vientimarkkinaa ja ulkomaankaupan aluetta.
Kilpailu liikkuvista opiskelijoista tulee jatkossa siis entisestään kiristymään. Opiskelija – riippumatta siitä, maksaako hän lukukausimaksuja vai ei – ”ostaa” koko paketin, johon sisältyvät laadukkaan ja hyvämaineisen koulutuksen lisäksi myös toimivat ja laadukkaat tukipalvelut sekä kilpailukykyinen toimintaympäristö.
Maria Kelon Academic Cooperation Associationille (ACA) tekemän ENATIS-selvityksen mukaan Eurooppaan opiskelemaan tulleet Erasmus Mundus-opiskelijat arvottivat asumispalvelut tärkeimmäksi (20 %) yksittäiseksi palveluksi ennen opintojen alkamista. Asumispalvelut säilyttivät kärkipaikkansa (14 %) myös opintojen jo alettua. Opiskelijat odottivat vähintään tietoa asumistyypeistä, hinnoista ja sijainnista, mutta sen sijaan heillä ei välttämättä ollut vaatimusta asunnon etsimisestä heidän puolestaan.
Kuitenkin lähes puolet vastaajista kertoi, ettei tarvittavaa tietoa tai apua asumiseen ollut korkeakoulun puolelta saatavilla, tai ettei heillä ollut tietoa sellaisten palvelujen olemassaolosta. Vaikka akateemiset aspektit ovat ykkössijalla opiskelupaikkaa valittaessa, ovat laadukkaat opiskelijapalvelut (ml. asumispalvelut) tärkeitä houkuttelevuudelle. Lisäksi täytyy varmistaa, että opiskelijat ovat tietoisia tarjolla olevista palveluista. Sillä, opiskelijoille on aivan sama, onko niitä lainkaan olemassa, elleivät he niistä tiedä.
Edelleen ENATIS-selvityksen mukaan opiskelijoiden vaatimukset ovat realistisia, eivätkä he vaadi kaikkea, vaan keskittyvät olennaisimpaan: lentokentältä ei tarvitse hakea, mutta asumiseen liittyvä tieto ja tuki on elintärkeää! Vastaanottopalveluja pidettiin lähinnä mukavana eleenä opiskelijoita kohtaan, mutta niitä ei pidetty välttämättöminä.
ENATIS-selvityksen tärkeimmät viestit korkeakouluille asumispalveluihin liittyen olivat, että opiskelijat kaipaavat:
– Tietoa asumispalveluista ja niihin liittyvistä prosesseista, mieluiten yhdestä lähteestä ja myös englanniksi (korkeakoulu on luonnollinen ensikontakti)
– Tukea erilaisten asuntolähteiden löytämiseen ja hakuprosessien ja sääntöjen ymmärtämiseen
– Oikeaa ajoitusta: jos asuntoa ei löydy ajoissa, opiskelija saattaa mennä muualle -> yhteistyö korkeakoulujen, asuntoja tarjoavien tahojen ja konsulaattien ja muiden maahantuloviranomaisten välillä on tärkeää
Yllä olevaa ENATIS-hankkeessa esitettiin minimitasoksi, joka pitäisi voida taata kansainvälisille opiskelijoille, mutta tilaa on myös kilpailulle, eli asuntopalvelut voivat myös toimia korkeakoulun myyntivalttina. Suomessa vastaavasta on jo esimerkkejäkin, sillä esimerkiksi Lappeenrannassa taataan kaikille LTY:n ja Saimaan amk:n uusille opiskelijoille asunto ensimmäiseksi vuodeksi.
ENATIS-hankkeessa tuotettiin myös kansainvälisten opiskelija- ja tukipalvelujen hyvät käytännöt -ohjeet, jotka löytyvät osoitteesta http://www.aca-secretariat.be/fileadmin/aca_docs/documents/ACA_Flyer_21_06_FINAL.pdf
Ovatko Oamkin kansainvälisille opiskelijoille tarjottavat palvelut riittävällä tasolla? Osin ovat, osin eivät – ja yksiköidenkin välillä on eroavaisuuksia.
Lisätietoja ENATIS-hankkeen julkaisemasta tutkimuksesta on osoitteessa http://www.aca-secretariat.be/index.php?id=456.
Sami Niemelä, kansainvälisten asioiden suunnittelija
