Monthly Archive: lokakuu 2010

Korkeakouluista valmistuneet eli alumnit edustavat erästä korkeakoulujen toiminnan kehittämisessä huonosti hyödynnettyä voimavaraa. Oamkin kokoinen korkeakoulu tuottaa tätä alumnivoimavaraa tuhansien henkilöiden vuosivauhdilla. Samanaikaisesti korkeakoulut tuskailevat etsiessään tapoja arvioida toimintansa vaikuttavuutta, edistää koulutuksen työelämävastaavuutta tai luoda pitkäkestoisia kumppanuussuhteita ulkopuolisten sidosryhmien kanssa. Voisiko alumniresurssi olla yksi ratkaisu korkeakoulujen työelämäyhteyksien kehittämisessä?

Valtakunnallisesti tarkasteltuna korkeakoulujen alumnitoiminta on kehittynyt varsin hitaasti. Ammattikorkeakoulujen osalta hitautta voidaan selitellä korkeakoulusektorin nuorella iällä – toisaalta valmistuneiden kumulatiivinen summa on jo ihan riittävä jokaisella ammattikorkeakoululla eli kriittistä massaa on.

Osalla korkeakouluista on jo varsinaista, organisoitua alumnitoimintaa. Niin myös Oamkilla. Oamkin alumniyhdistys on sekä valmistuneiden että henkilöstön muodostama yhteisö, jolle on määritelty oma roolinsa ja omat tehtävänsä. Toimintaedellytykset turvataan määrärahalla ja alumniyhdistyksen yhteys Oamkin toimintaa varmistetaan siten, että alumniyhdistyksen hallituksessa on Oamkin edustaja. Tuo hallituspaikka on ainakin viime ajat ollut täyttämättä.

Perusrakenteet ovat siis kunnossa, nyt pitäisi ottaa reipas askel eteenpäin toiminnallisen yhteistyön suuntaan.

Korkeakoulun näkökulmasta aktiivisen alumnitoiminnan hyödyt ovat ilmeisiä – voimme helposti luoda pitkän lista asioita, joissa alumnien panos olisi erittäin tervetullut lisä. Kun kerran korkeakoulut kaipailevat työelämäkumppaneita, niin eivätkö omat alumnimme olisi vähintään yhtä hyviä partnereita kuin ei-alumnit? Alumneilla on kuitenkin lähtökohtaisesti tietoa ja ymmärrystä korkeakoulumme tavoitteista, toimintaperiaatteista ja käytännöistä – alumni pystyy luontevasti integroimaan sekä korkeakoulun että työelämän näkökulmat. Alumni työelämäedustajana on korkeakoulun kannalta suorastaan ihanteellinen kumppani.

Alumnin näkökulmasta alumnitoiminnan hyödyt eivät sitten olekaan ihan selkeitä. Erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat ovat eräitä konkreettisia hyötymistapoja. Lisäksi alumnitoimintaa markkinoidaan verkostoitumismahdollisuutena. Verkostoituminen voi toki tuottaa hyötyä, mutta mitään konkreettista ei uskalla varmuudella luvata. Mutta miten muuten voisimme kannustaa alumneja osallistumaan korkeakoulumme kehittämistoimintaan? Toimintaedellytysten turvaamisen rinnalla voisimme kaikin mahdollisin tavoin osoittaa, että arvostamme alumnien panosta. Arvostus on hyvä motivoija ja vieläpä ilmainen sellainen.

Valtakunnallisen ”Stepit – kolme askelmaa yhteisölliseen työelämäkumppanuuteen” –hankkeen tavoitteena on kiinnittää alumnit yhteistyön rakentajiksi työelämän ja korkeakoulujen välille. Tässä esr-hankkeessa kehitetään ja testataan erilaisia alumniyhteistyömuotoja esimerkiksi korkeakoulujen työelämäpalveluiden tuotteistamisessa sekä koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Hanketta ohjaavana ajatuksena on paitsi osoittaa korkeakouluille aidon alumniyhteistyön tarjoamat mahdollisuudet myös konkretisoida alumnien saamaa hyötyä.

Onnistuneenkaan hankkeen tulokset eivät pitkälle kanna, jos aitoa tahtoa ei ole.

Sami Niemelä, yliopettaja, Oamkin Stepit-yhteyshenkilö

Ensimmäisen kerran kuulin tästä sähköpostiarkistoni mukaan 2001 – 2002 tienoilla. Lähtökohtaisesti ajatus kuulosti kovin absurdilta: kuinka koulumaailma voisi toimia kuten tehtaan tuotantolinjat? Opinnoissa laatuun liittyvät asiat keskittyivät lähes pelkästään tuotantolinjoille yms. vastaaviin ympäristöihin. 

Ensimmäiset tuotokset laatujärjestelmästä kuvattuna Excelillä näyttävät nykyiseen järjestelmään verrattuna kovin sympaattisilta. Tärkeää pohjatyötä noiden Excelien koostaminen kuitenkin oli. Juuri sieltä tuli perusajatukset uuteen intrapohjaisen laatujärjestelmään. 

Kyllä nykyinen laatujärjestelmä alkaa vaikuttaa todella hyvältä. On hauskaa kuunnella ihmisten kommentteja laatujärjestelmään liittyen, sen verran laidasta laitaan löytyy erilaisia käsityksiä laatujärjestelmän tarpeellisuudesta ja sopivuudesta koulutusorganisaatioon. Osasta kommenteista kykenen tunnistamaan omat ajatukseni laatujärjestelmän ensivaiheilta. Omiin ajatuksiini ja tekemisiini uusi intra/laatujärjestelmä on uponnut jo täysin ja olen sen suuri fani :). 

IT-toimi uudelleenorganisoidaan vuoden vaihteessa ja keskitetään hallinnollisesti KYP:n alaisuuteen. On kuitenkin linjattu että IT-toimi jatkossakin on osa Oamkin laatujärjestelmää. Itse olen saanut tehtävän toimia uuden IT-organisaation laatuagitaattorina. Haasteenaa on saada ammattiopiston puolelta siirtyvä henkilöstö tietoiseksi omasta roolistaan Oamkin laatutyössä. 

Aion jatkossakin tehdä parhaani sen eteen Oulun seudulta valmistuu ammattitaitoista henkilökuntaa suuren maailman tarpeisiin, se lienee laatua parhaimillaan. 

Hyvää syyslomaa!

 Samuli Malinen, Oamk/Rehtorin toimisto/Tietohallinto

Oamkilaisilta kerätään intran kautta mielipiteitä koulutusohjelmatiimien uudesta toimintamallista. Omaan silmääni uudistuksessa näkyy ennen kaikkea toimintatavan yhtenäistäminen. Kokonaisuus vaikuttaa siltä, mitä tiimien olisi pitänyt olla aiemminkin.

Entisenä opiskelija-aktiivina minua kiinnostaa erityisesti opiskelijoiden osallistuminen toiminnan kehittämiseen koulutusohjelmatiimien kautta. Toimintamallin luonnoksessa todetaan, että opiskelijajäsenten rekrytoiminen tiimeihin on haastavaa. Problematiikkaa on käsitelty Oamkin hallinnossa niin kauan kuin muistan, ja taisinpa itsekin opiskelijakunnassa joskus piirrellä rekrytointiprosessia tehokkaammaksi. Enää en usko, että ongelma on siinä.

Pääni alkoi kääntyä parin ammattikorkeakoulun auditointiprojekteissa, joihin osallistuin muutama vuosi sitten, ja heilahti kokonaan ympäri viimeistään viime syksynä toteutetussa laatuyksikköarvioinnissa. Kymmenkunta vierailua eri ammattikorkeakouluissa paljastivat esimerkkejä opinnoista kumpuavasta osallistumisen kulttuurista, joka heijastuu myönteisesti opiskelun ulkopuolellekin.

Kun kehittäminen, arviointi ja rajoja ylittävä yhteistyö kuuluvat opintojen sisältöihin ja opiskelumuotoihin, koulutuksen parantamiseen kulutettavat voimavarat tuntuvat tärkeiltä satsauksilta. Pitkälle viety työelämäprojekteissa oppiminen, hautomot ja laboratoriot voisivat olla ammattikorkeakoulun idea pikemmin kuin vain innovatiivisimpien koulujen ylpeilynaihe.

Sellaistakin olen miettinyt, että kuinkahan moni opettaja olisi innokkaasti nykyisissä koulutusohjelmatiimeissä mukana, jos ne kokoontuisivat työajan ulkopuolella ja epätodennäköisen pullatarjoilun lisäksi käteen jäisi ehkä osallistumistodistus? Samoin opiskelijoiden mielenkiinto on todennäköisempää, jos tiimitoiminta koetaan oman ammatillisen kasvun osatekijäksi.

Kun kehittämistyön muodot ja tavat ovat selvästi sukua opiskelun muodoille ja tavoille, se ei tunnu irralliselta ja ylimääräiseltä. Ja saattaapa käydä niinkin, että samoilla muodoilla ja tavoilla kehitetään myös työelämässä.

Opiskelija-aktiiveille myönnettävistä opintopisteistä en kuitenkaan juuri perusta. Tuli niitä jokunen minunkin tutkintooni, mutta motivaation herättäjäksi niistä ei ole. Minusta opiskelijatoiminnan opintojaksot ovat korvauksina symbolisia ja niiden merkitys periaatteellinen; niillä korkeakoulu tunnustaa, että opiskelijatoiminnalla on sille jotain arvoa.

Koulutusohjelmatiimien toimintamallin luonnokseen voi sanoa sanansa intranetissä vielä huomisen perjantain ajan. Näytä muille mallia ja käväise lukemassa ja kertomassa tuntemukset!

Suurin osa lukijoista on varmastikin huomannut, että Oamkissa leivotaan hyvää laatuleipää. Yksi leipomiseen erinomaisesti sopiva paikka on työryhmä, mikä intrasta löytyvien työryhmien määrästä päätellen on meillä ilmiselvästi huomattu. 

Kirjastollakin työryhmiä on ihan mukavasti. Ei liikaa, mutta riittävästi kuitenkin. Siitä huolimatta kirjaston väki on soluttautumassa muidenkin työryhmiin. Täh, miksi ihmeessä joku haluaa itselleen lisää työryhmiä ja työryhmien kokouksia?! No ei siksi, etteikö kirjastossa kaikilla olisi työtehtäviä ilmankin – kyllä niitä riittää kaikille päivittäisissä tehtävissä ja laatuleipää leipoessa –  vaan siksi, että kirjaston ja koulutusyksiköiden yhteistyö tiivistyy työryhmissä ja kirjasto pystyy entistä paremmin kehittämään palvelujaan vastaamaan entistäkin paremmin asiakkaidensa tarpeisiin.

Ai miten muka? No työryhmissä välittyy palaute kirjaston toiminnasta koulutusyksiköiltä kirjastolle. Sitä kirjastoväki oikein hamuaa, varsinkin sitä kriittistä palautetta. No onhan kehujakin mukava kuulla, nehän lämmittävät mieltä. Niin, ja onhan kehuissa sekin hyvä puoli, että silloin kirjastossa tiedämme varmasti tekevämme oikeita asioita oikealla tavalla emmekä paista leipiä liian kuumassa uunissa.

Työryhmissähän tulevat esiin myös kehittämistarpeet ja kehittämisehdotukset puolin ja toisin. Ja liittyy tähän vielä bonuskin: kirjastolla on suora väylä tehdä koulutusyksiköissä kaikille tutuksi tähän asti joitakin heikohkosti hyödynnettyjä kirjaston tarjoamia palveluja! Siis oikea win-win-tilanne kaikin puolin!

Teija Harju, laatukoordinaattori, kirjasto

Täydennyskoulutuksessa, tuttavallisemmalta nimeltään Takossa, on viimeisen vuoden aikana tohinalla menty mukaan laadunvarmistustyön pyörteisiin. Työ on ollut haastavaa ja aikaa vaativaa, usein hyvin kiireistäkin, mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin antoisaa ja kehittävää.

Huhtikuussa pidettiin Takossa ensimmäinen sisäinen auditointi.  Yksi oleellisimpia asioita ennen sitä oli tuottaa ajan tasalla olevat prosessikuvaukset intran prosessitietokantaan sekä kuvata Takon organisaatio ja vastuunjako. Perusopetuksen yksiköihin verrattuna toiminnaltaan hyvin erilaisen ja pienen yksikön näkökulmasta prosessikanta ja siinä erityisesti opetuksen ja oppimisen ydinprosessin osaprosessijako tuntuivat hankalilta ja vaikeasti hahmotettavilta. Yksikkömme koulutustoimintaan kuuluu monia keskenään erityyppisiä koulutusmuotoja. Henkilöstömme mielestä paremmin hahmotettava vaihtoehto olisi ollut jakaa opetus ja oppiminen näiden koulutusmuotojen mukaan omiksi kokonaisuuksiksi. Nykymallissa koulutusmuodot ja niiden osaprosessit tuntuivat pirstaloituvan niin, ettei kokonaisuutta oikein enää saanut hahmotettua.

Asiasta käytiin keskustelua rehtorin toimiston kanssa useaan otteeseen ja harmaita hiuksiakin tämä asia taisi osapuolille aiheuttaa 🙂 Lopulta mukauduimme kuitenkin koko Oamkissa hyväksyttyyn osaprosessimalliin. Tämän päätöksen myötä pääsimme lopulta kunnolla vauhtiin työn kanssa. Henkilöstö jaettiin pieniin tiimeihin, joiden kesken prosessikuvausten vastuut jaettiin. Laatukoordinaattorit ohjasivat työskentelyä sekä kokosivat auditointimateriaalin. Sisäinen auditointi järjestettiin huhtikuun puolessa välissä ja se koettiin onnistuneeksi. Auditointiraportista poimittiin monta kehittämiskohdetta, joista osaan on tänä syksynä jo tartuttukin.

Tämän syksyn suurimmaksi kehittämishaasteeksi on otettu arviointi- ja palautejärjestelmän kehittäminen. Arviointi- ja palautejärjestelmä on ydinasia laadunvarmistuksessa ja siten keskeisessä roolissa myös tulevassa tammikuisessa sisäisessä auditoinnissa. Syksyn ensimmäinen ns. laatutyöpaja pidettiin elokuun lopussa. Henkilöstö jaettiin kolmeen tiimiin: opetus ja oppiminen, TKI ja toiminnan ohjaus. Tiimit ovat lähteneet työstämään saamiaan tehtäviään intensiivisesti ja varsinkin Kestilässä syyskuun alkupuolella pidettyjen kehittämispäivien yhteydessä huomasimme, että henkilökunta vaikuttaa olevan mukana kehittämistyössä aidon innostuneesti. Tämä johtunee suurelta osin siitä, että keväisen, ehkä hieman puuduttavan prosessikuvausten työstämisen jälkeen tämän syksyn kehittämistyön koetaan aidosti hyödyttävän omaa työtä ja koko yksikköä.

On hienoa nähdä, kuinka koko henkilöstö on sitoutunut kehittämistyöhön. Viime vuoden lopun takaisten pienten vaikeuksien ja epäilysten kautta pääsimme kuin pääsimmekin hyvään vauhtiin. Se, pääsimmekö voittoon asti, arvioitaneen sitten ensi vuoden puolella 😉

Laadukasta syksyä kaikille!

Täydennyskoulutuksen laatukoordinaattorit Leena Tuisku ja Annukka Tihinen