Kirjoittaja: oamk

Pieninkin yhteinen jaettava

Mietin jo viime syksynä, että Kulttuurialan yksikön henkilökunnalla pitäisi olla yhteinen keskustelualusta sellaisten toimintaa ja yhteishenkeä edistävien ajatusten jakamiseksi, joita itse kukin saa eri seminaareissa, konferensseissa, hiihtoladulla, kahvijonossa tai vaikka imurin varressa. Idea hautautui...

Sateinen ja sumuinen vaihtoviikko Antwepenissä

Kuvakollaasi Antwerpenistä   Myöhään sunnuntai-iltana saavuimme perille Erasmus opettajavaihtoviikon kohteeseen Belgiaan. Takana oli pitkä matka, kaksi lentokoneen vaihtoa ja junamatka Brysselistä Antwerpeniin. Jätimme tavarat hotellille ja lähdimme kaupungille etsimään avoinna olevaa ruokapaikkaa.  Illastimme viehättävässä...

Vaihtoviikko 3. – 7.12.2012

Vaihtoviikko 3. – 7.12.2012

Anne Keskitalo Susanna Kujanpää Darmstadtin ammattikorkeakoulu järjesti ensimmäisen kansainvälisen vaihtoviikon, jonne oli kutsuttu opettajia ja kv-toimistojen henkilökuntaa. Saimme kutsun hyvin lyhyellä varoitusajalla, kun heille oli jäänyt vielä muutama paikka vapaaksi. Lähetimme samana päivänä hakemuksemme...

Tietotekniikan opettajat yhteistyössä yli yksikkörajojen

Kevätlukukauden alkaessa joukko Oamkin tietotekniikan opettajia kokoontui Kotkantien kampukselle tapaamaan toisiaan. Tämä tietotekniikan opettajien tiimin aloituskokous keräsi mukaan osallistujia neljästä yksiköstä. Tartuimme toimeen, kun saimme työryhmän perustamiselle vihreää valoa vararehtorin suunnalta käsiteltyämme asiaa laatukoordinaattoreiden kokouksessa loppuvuodesta. Tietotekniikan opettajien ammattikorkeakoulutasoisella yhteistyöllä on tavoitteena kokemusten vaihtaminen, tietotekniikan perusopetuksen kehittäminen sekä yhteisen, opetustyötä palvelevan verkkomateriaalin tuottaminen.

Yhdessä toimimalla voimme levittää hyviä käytänteitä sekä tehostaa työntekoa. Työn mielekkyys lisääntyy, kun samoja yhteisiä ohjeita ei tarvitse jokaisen opettajan erikseen tehdä. Paitsi tietotekniikan opettajat, myös opiskelijat voivat osallistua materiaalin työstämiseen esimerkiksi oppimistehtävien muodossa.

Eri yksiköissä tietotekniikkaa opetetaan eri laajuuksin ja sisällöin. Yhteistä sisältöä kaikissa yksiköissä on Oamkin järjestelmiin ja käytäntöihin perehdyttäminen (esimerkiksi intra, sähköposti ja atk-ohjeet) sekä työkaluohjelmien (Microsoft Word, Excel ja PowerPoint) opetus.

Kevään aikana Liiketalouden yksikön opiskelija tekee opinnäytetyön, jossa kartoitetaan tarkemmin Oamkin tietotekniikan perusteisiin liittyviä opintojaksoja ja niiden sisältöjä opsien perusteella. Opiskelija haastattelee myös yksiköiden tietotekniikan opettajia, jotta saadaan tarkempaa tietoa mm. opetusmenetelmistä. Tämä kartoitus antaa tietotekniikan opettajien tiimille eväät analysoida tarkemmin kaikille yhteinen sisältö sekä aloittaa yhteisen materiaalin suunnittelu.

Opiskelijoiden vaihteleva lähtötaso on nähtävissä kaikissa yksiköissä. Sosiaalisessa mediassa toimiminen on opiskelijan arkipäivää, mutta työkaluohjelmien tehokkaassa käytössä on paljon opittavaa. Hyvät tietotekniset taidot helpottavat paitsi opinnoissa etenemistä myös työelämään siirtymistä.

Tietoteknisten työvälineiden hallinta on työelämän edellyttämää geneeristä kyvykkyyttä siinä missä hyvät viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Tietosuojan merkityksen tiedostaminen (korostuen erityisesti sosiaali- ja terveysalalla), työkaluohjelmien sujuva käyttö sekä valmiudet ottaa haltuun nopeasti uusia laitteita ja järjestelmiä ovat työnantajien odotuksia alasta riippumatta. Hyvät tietotekniset taidot turvaavat työelämään siirtyvien osaajien mahdollisuutta keskittyä oman ammattialansa ydintehtäviin. Tietotekniikan opetuksen tulee vastata työelämän odotuksiin, ja se, jos mikä, on meille hyvä syy yhdistää voimat opetuksen kehittämisessä!

Kirsi Jokinen                                                                                           Paulina Melakari-Mustonen
lehtori                                                                                                       tuntiopettaja
laatukoordinaattori                                                                             laatukoordinaattori
Sosiaali- ja terveysalan yksikkö                                                      Kulttuurialan yksikkö

TÖTTÖRÖÖ! Varamies kehissä

Johan tuli Varamiehelle homma. Pitäis kirjottaa elämän ensimmäinen bloki-teksti. Pyysivät, että kirjoittaisin siitä, miltä on tuntunut tulla taloon ja mikä on yllättänyt. Itse asiassa tulin taloon jo vuonna 2009, mutta tämä uusin keikka alkoi joulukuussa. Täällä Rehtorin toimistossa suunnittelijana ja laatukoordinaattorina toiminut Sari Ahvenlampi jäi virkavappaalle, joten tuuraajaahan siinä tarvittiin näitä hommia hoitamaan.

Ja hommia on kyllä piisannut. Ensimmäinen tehtävä oli ehkä työhistoriani raskain, ja sattui heti ensimmäiselle työpäivälle. Piti semmoinen noin kahdesta kolmeen metriä pitkä tukki ottaa syliin ja heittää niin pitkälle kuin sai. Ensin ote lipesi, mutta lensihän se sitten usiamman metrin. Että ihan tyytyväinen sai olla siihen suoritukseen.

Seuraavat tehtävät ovatkin sitten olleet huomattavasti kevyempiä. Kaiken maailman raportointia ministeriöön, suunnitelmien lukemista, kirjoittamista ja kommentoimista, eri asioiden ja tapahtumien koordinointia. Erityisesti olen tuota teekooii-puolta (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta) katellut. Ja pähkäilyä. Sitä olen harrastanut aika paljon. Sitä harrastin jo yksikössä toimiessani, kun välillä mietin, mistä nämä kaikki määräykset, toimeksiannot, pyynnöt, ohjeet yms., yms. tulevat. Ja vastaushan oli: hallinnosta.

Että sitä samaa olen täällä pohtinut: mistä näitä tulee. Kun paljon niitä tulee tännekin. Ei niitä kaikkia yksiköille tulevia asioita oltukaan keksitty Rehtorin toimistossa. On ollut varsin mielenkiintoista olla osa laajaa toimijaverkostoa, kun aiemmin olen tutkinut niitä. Joku tarvii vaikkapa jotain selvitystä jossakin ja sitten selvitetään, mistä ja keiltä selvitys saadaan. Ja yleensä koko selvitystä ei saada yhdeltä henkilöltä ja yhdestä paikasta, vaan kasataan tuolta ja täältä. Ja deadlinehan on yleensä ”eilen”. Ja siitäkin olen yllättynyt, että ite asiassahan paljonhan hallinnossa tehhään hommia, jotka sitten eivät jää yksiköissä tehtäviksi.

Jonku kyselyn (tiiättehän te ne kyselyt…) tuloksena saatiin, että hallinnon kieli olisi vaikeasti ymmärrettävää. Minusta se ei ole. Pistää vaan peräkkäin sanoja rategia, rosessi, kesu ja muutos. Niin ymmärretyksi tulee. Oikein tai väärin, niin ymmärretyksi kuitenkin.

Työolotutkimukset osoittavat, että ihimisillä olisi vähentynyt työn mielekkyyden kokemus. Sitä voikin pohtia, mistä jokaisen työn mielekkyys syntyy ja koostuu. Itselleni se syntyy kehittämisen ja eteenpäin menemisen tunteesta. Ellei niitä ole, ei työni ole mielekästä. Lisäksi tarvitsen perusteet, miksi jotain tehhään. Tai jätetään tekemättä. Mielekkyys voi syntyä myös pienistä asioista. Tuntui hyvälle, kun uusi työkaverini sanoi: ”Mukava, kun oot tullut tänne”. Ihimiselle on tärkeää myös tietää, miksi hän työtään tekee. Vaikkakin Varamiehenä, toivon työpanoksellani olevani tukemassa sekä yksiköissä tehtävää toimintaa että koko Oamkin kehittymistä.

Putouksen Varamies poistui jo näyttämöltä, mutta tämä Varanainen jatkaa vielä syksyyn,

Soja Ukkola

Osallistumisen kulttuuri on se lopullinen osallistaja

Oamkilaisilta kerätään intran kautta mielipiteitä koulutusohjelmatiimien uudesta toimintamallista. Omaan silmääni uudistuksessa näkyy ennen kaikkea toimintatavan yhtenäistäminen. Kokonaisuus vaikuttaa siltä, mitä tiimien olisi pitänyt olla aiemminkin.

Entisenä opiskelija-aktiivina minua kiinnostaa erityisesti opiskelijoiden osallistuminen toiminnan kehittämiseen koulutusohjelmatiimien kautta. Toimintamallin luonnoksessa todetaan, että opiskelijajäsenten rekrytoiminen tiimeihin on haastavaa. Problematiikkaa on käsitelty Oamkin hallinnossa niin kauan kuin muistan, ja taisinpa itsekin opiskelijakunnassa joskus piirrellä rekrytointiprosessia tehokkaammaksi. Enää en usko, että ongelma on siinä.

Pääni alkoi kääntyä parin ammattikorkeakoulun auditointiprojekteissa, joihin osallistuin muutama vuosi sitten, ja heilahti kokonaan ympäri viimeistään viime syksynä toteutetussa laatuyksikköarvioinnissa. Kymmenkunta vierailua eri ammattikorkeakouluissa paljastivat esimerkkejä opinnoista kumpuavasta osallistumisen kulttuurista, joka heijastuu myönteisesti opiskelun ulkopuolellekin.

Kun kehittäminen, arviointi ja rajoja ylittävä yhteistyö kuuluvat opintojen sisältöihin ja opiskelumuotoihin, koulutuksen parantamiseen kulutettavat voimavarat tuntuvat tärkeiltä satsauksilta. Pitkälle viety työelämäprojekteissa oppiminen, hautomot ja laboratoriot voisivat olla ammattikorkeakoulun idea pikemmin kuin vain innovatiivisimpien koulujen ylpeilynaihe.

Sellaistakin olen miettinyt, että kuinkahan moni opettaja olisi innokkaasti nykyisissä koulutusohjelmatiimeissä mukana, jos ne kokoontuisivat työajan ulkopuolella ja epätodennäköisen pullatarjoilun lisäksi käteen jäisi ehkä osallistumistodistus? Samoin opiskelijoiden mielenkiinto on todennäköisempää, jos tiimitoiminta koetaan oman ammatillisen kasvun osatekijäksi.

Kun kehittämistyön muodot ja tavat ovat selvästi sukua opiskelun muodoille ja tavoille, se ei tunnu irralliselta ja ylimääräiseltä. Ja saattaapa käydä niinkin, että samoilla muodoilla ja tavoilla kehitetään myös työelämässä.

Opiskelija-aktiiveille myönnettävistä opintopisteistä en kuitenkaan juuri perusta. Tuli niitä jokunen minunkin tutkintooni, mutta motivaation herättäjäksi niistä ei ole. Minusta opiskelijatoiminnan opintojaksot ovat korvauksina symbolisia ja niiden merkitys periaatteellinen; niillä korkeakoulu tunnustaa, että opiskelijatoiminnalla on sille jotain arvoa.

Koulutusohjelmatiimien toimintamallin luonnokseen voi sanoa sanansa intranetissä vielä huomisen perjantain ajan. Näytä muille mallia ja käväise lukemassa ja kertomassa tuntemukset!

Kiireen hirmuvalta

Tulin eilen lounaalta ja luin tekstiviestin työpuhelimesta. Viestissä vinkattiin, että sähköpostiakin on lähetetty. Tietokoneelta löysin samasta aiheesta neljä viestiä, joista ensimmäisen otsikko alkoi suurilla kirjaimilla: KIIRE.

Kiire tyrannisoi työtämme. Kiireellisyys on tärkeyden synonyymi. Kun päivä täyttyy kiireellisistä, tyhjästä ilmestyvistä tehtävistä, perustyötkin ovat seuraavana päivänä jo hieman kiireellisempiä, hieman tärkeämpiä. Kannattaa odottaa aina viime tinkaan, koska vähäpätöinen ja vähän turhakin juttu ohittaa kiireellisyydellä oikeasti merkittävät työt.

Kiireen tyranniasta puhui alkuviikolla Kajaanissa järjestetyssä aikuiskoulutusseminaarissa kirjailija Jaakko Heinimäki. Hän lainasi aiheen norjalaiselta T. Hylland Erikseniltä.

Minusta kiire on laatupoikkeama. Jos työllä ei ole tarpeeksi tekijöitä tai jos prosessit eivät suju, syntyy kiire. Ensimmäisenä turvaudutaan rutiineihin, jotka osaltaan varmistavat laatua, mutta lisääntyvä hoppu ja enenevä rutinoituminen johtavat eloonjäämiskamppailuun, jonka laatuun ei enää sisälly jatkuva kehittäminen tai huipun tavoittelu.

Kiire on myös heikkouden merkki. Organisaatiota saattaa vaivata yksilöille tuttu kieltäytymisen vaikeus; ei osata sanoa ”ei”. Omistajien, rahoittajien ja olosuhteiden armoille jäävät johtajat ovat yleensä kiireen takana, jos he eivät puolusta väkensä oikeutta rauhalliseen ja laadukkaaseen työntekoon.

Tyrannia voi vastustaa yksinkertaisilla kikoilla. Koko talon laajuinen sähköpostiton päivä tekee jo paljon. Omien päiviensä pyhittäminen myös kokouksille tai kokouksettomuudelle antaa ajankäytölle kiirettä torjuvia rajoja. Työhuoneiden ovensuissa roikkumistakin kannattaa miettiä – onko jokainen asia todella sen keskeytyksen arvoinen.

Vaikka minäkin eilen suostuin kiireen riepoteltavaksi, on virhe vastata kiireeseen yrittämällä aina hoitaa kiireiset asiat nopeasti ”alta pois”. Oireiden lääkitseminen ei auta varsinaiseen vaivaan. Jaakko Heinimäki kuvaili helvettiä paikaksi, jossa ei ole aikaa ajatella, jossa on jatkuvasti häiritsevää hälyä ja jossa ei naureta. Kiire tulee jostain samoilta seuduilta.

Auditoinnin ahdistus

Lähes viimeinen versio Tekniikan yksikön sisäisen auditoinnin raportista on nyt auditointiryhmän kommentoitavana. Kirjoittamistaan odottaa vielä ryhmän arviointi itse auditointiprosessista. Prosessin vastuulliset ovat muistaneet välillä antaa ryhmälle kannustavaa palautetta, ettei koko ajan vain ahdistaisi. Kiitos siitä.

Ahdistuksen alkusyy kiertyy vastuuseen, jota auditointiryhmä kantaa. Ryhmän täytyy keskittyä olennaiseen, jotta raporttimme vastaa tehtävänantoa eikä ole vain hajanainen kokoelma itse kullekin tärkeitä, löyhästi laatuun liittyviä lempiaiheita. Korkeakoulujen arviointineuvoston auditointikriteerit (.pdf) ovat onneksi aika selkeitä. Auditoijatkin ovat vastuuntuntoisia ja selvästi kehittävän arvioinnin asialla, vaikka kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Oamkissa vertaisarvioimme toistemme toimintaa tässä laajuudessa. Vai millaisia kokemuksia muilla on? Kommentoikaa.

Oman ryhmämme kohdalla vastuuta kasaa sekin, että auditoitava yksikkö ei ole mikään pieni talo. Tekniikan yksikkö kaksine kampuksineen ja noin 2900 hengen opiskelijamäärineen on samaa kokoluokkaa kuin Kajaanin ja Vaasan ammattikorkeakoulut, joiden auditoinneissa olen ollut mukana. Joskus on laskettu, että eri mittareilla mitattuna auditoimme kerralla noin 40 prosenttia Oamkista.

Vastuuta ja ahdistusta synnyttää myös suomalainen luottamus kirjoitettuun sanaan – näin aprillipäivänä sen taas lehtiä lukiessa huomaa. Auditointiraportin tekstejä luetaan yksiköissä kiinnostuneina. Sanavalinnoilla ja rivien väleillä on merkitystä vaikka ei kirjoittaja koskaan oikeasti pysty täysin asettumaan lukijan asemaan. Tulkinnanvaraa yritetään välttää, mutta joskus teksteihin jää ympäripyöreyksiä. Niistä voi arvailla, ettei kirjoittajallakaan ole ollut ajatus aivan terävimpänä mielessä.

Auditointiprosessin aikana itseään ja muita saa muistutella siitä, että arviointi kohdistuu laadunvarmistusjärjestelmään, ei niinkään sen tuottamaan laatuun. Hienoja juttuja voidaan esitellä ja laatua todistella mutta kehittämisen kannalta kiinnostavaa on se, miten hienot jutut ja laatu varmistetaan. Avainsana on järjestelmä; onko hyvä toiminta sattumaa vai voidaanko sen edellytyksiä tunnistaa muiden jäljiteltäväksi.

Oamkissa laadunvarmistusjärjestelmää on helppo tarkastella laatuympyrän kautta: onko laadukkaaksi väitetyissä toiminnoissa havaittavissa suunnittelua, toteutusta, seurantaa ja arviointia. Vielä kun kaikki löytyy jollain tavalla dokumentoituna, voidaan puhua hyvästä laadunvarmistusjärjestelmästä.

Eurohumppakin voi soveltua tarkoitukseen

Hyvän määritelmän mukaan laatu on tarkoitukseen soveltuvaa. Puhutaan myös asiakkaan odotusten täyttämisestä. Ja asiakkaitahan – ulkoisia ja sisäisiä – meillä on jokaisella, kun prosesseissamme toimimme.

Olen kokeillut Twitter-markkinointia avoimen ammattikorkeakoulun touhuissa nyt noin kuukauden ajan. Perustin kyseiseen palveluun (lue kuvaus Wikipediasta) profiilin ja ilmoitin ensimmäisessä viestissäni, että ”Oamkin avoin ammattikorkeakoulu pyrähti Twitteriin markkinoimaan, vuorovaikuttamaan ja oppimaan”. Käynnissä on testijakso sen selvittämiseksi, soveltuuko palvelu tarkoitukseen eli avoimen amk-toiminnan markkinointiin. Asiakkaiden eli Oamkin yksiköiden odotteena olisi saada motivoituneita opiskelijoita.

Twitterissä ja muualla yhteisöllisessä mediassa toimiminen korostaa tarkoitukseen sopimisen merkitystä. Yhteisöissä on oma kulttuurinsa, johon sopeutuminen ottaa aikaa ja hoksottimia. Perusajatus on se, ettei yhteisömediassa olla vaan siellä toimitaan. Facebook-sivu ei ole mainos vaan tila tai väline mainostaa. Sosiaalisessa mediassa viestintä on kaksisuuntaista – jos markkinoijan resurssit eivät riitä aktiiviseen vuorovaikutukseen, yhteisömediaan ei kannata mennä itseään munaamaan. Kun tarkoitus on vain tiedottaa, siihen ”sossumedia” ei sovellu.

Yhteisöllisen median palvelut eivät ole keskenään samanlaisia. Valitsin Twitterin avoimen kokeilualustaksi, koska ajattelin hallitsevani sen käytön itse parhaiten. Palvelun luonteeseen kuuluu myös henkilökohtaisuus. Avoimen amk:n profiilista selviää, kuka viestejä kirjoittaa, ja keskusteluihin osallistuminen vaatii muutakin kuin kasvotonta ja yleistä jargonia. Monille organisaatioille henkilökohtaisuus on uutta mutta jälleen tarkoitukseen sopivaa.

Twitter-retken laatuympyrässä ollaan tultu hyvän matkaa suunnittelusta toteutusvaiheeseen, mutta seurantaa ja arvointiakin tarvitaan. Ylipäänsä kaikki askelemme sosiaalisessa mediassa ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän kokeiluja ja harjoituksia, joiden lopullista soveltuvuutta tarkoitukseen toimiva laadunvarmistusjärjestelmä tarkastelee.

Tarkoitukseen sopiminen laadun määrittelynä tuli mieleeni myös eilen spinning-tunnilla. Huomasin fiilisteleväni useita sellaisia biisejä, joiden myötä vaihtaisin yleensä kanavaa tai sulkisin stereot. Rasvanpolttoa rytmittämään ne eurohumpat sopivat kuitenkin paremmin kuin hyvin.

Leiväntuoksua auditorion täydeltä

Oamkin henkilöstölle järjestetyssä laatukoulutuksessa julkaistiin aamulla laatuleipä-konsepti, joka johdattelee amk-väen laadukkaiden reseptien ja yhdessäleipomisen iloihin. Konsepti tietysti lipsahti julkisuuteen jo keskiviikkona yhteisölehti Oranssissa.

Viestiä tehostamaan laatuleipuri pyöräytti koulutettaville omat laatuleivät (klikkaa kuvia suuremmiksi). [b2evogallery¤2¤128¤/var/www/vip/blogit/media/blogs/laatuleipuri/koulutus_19022010/]