Huom! Oamkin blogi poistuu käytöstä
Osana verkkoympäristön uudistustyötä blogisivusto poistuu käytöstä 30.6.2024. Blogien kirjoittajat vastaavat omien tekstien talteenottamisesta ja arkistoimisesta. Ajankohtaisten blogien julkaisemista kannattaa tarjota Oamk Journalille. Blogi on saatavilla lukutilassa sisäverkosta 31.12.2024 saakka.

Daily Archive: 14 lokakuun, 2010

Osallistumisen kulttuuri on se lopullinen osallistaja

Oamkilaisilta kerätään intran kautta mielipiteitä koulutusohjelmatiimien uudesta toimintamallista. Omaan silmääni uudistuksessa näkyy ennen kaikkea toimintatavan yhtenäistäminen. Kokonaisuus vaikuttaa siltä, mitä tiimien olisi pitänyt olla aiemminkin.

Entisenä opiskelija-aktiivina minua kiinnostaa erityisesti opiskelijoiden osallistuminen toiminnan kehittämiseen koulutusohjelmatiimien kautta. Toimintamallin luonnoksessa todetaan, että opiskelijajäsenten rekrytoiminen tiimeihin on haastavaa. Problematiikkaa on käsitelty Oamkin hallinnossa niin kauan kuin muistan, ja taisinpa itsekin opiskelijakunnassa joskus piirrellä rekrytointiprosessia tehokkaammaksi. Enää en usko, että ongelma on siinä.

Pääni alkoi kääntyä parin ammattikorkeakoulun auditointiprojekteissa, joihin osallistuin muutama vuosi sitten, ja heilahti kokonaan ympäri viimeistään viime syksynä toteutetussa laatuyksikköarvioinnissa. Kymmenkunta vierailua eri ammattikorkeakouluissa paljastivat esimerkkejä opinnoista kumpuavasta osallistumisen kulttuurista, joka heijastuu myönteisesti opiskelun ulkopuolellekin.

Kun kehittäminen, arviointi ja rajoja ylittävä yhteistyö kuuluvat opintojen sisältöihin ja opiskelumuotoihin, koulutuksen parantamiseen kulutettavat voimavarat tuntuvat tärkeiltä satsauksilta. Pitkälle viety työelämäprojekteissa oppiminen, hautomot ja laboratoriot voisivat olla ammattikorkeakoulun idea pikemmin kuin vain innovatiivisimpien koulujen ylpeilynaihe.

Sellaistakin olen miettinyt, että kuinkahan moni opettaja olisi innokkaasti nykyisissä koulutusohjelmatiimeissä mukana, jos ne kokoontuisivat työajan ulkopuolella ja epätodennäköisen pullatarjoilun lisäksi käteen jäisi ehkä osallistumistodistus? Samoin opiskelijoiden mielenkiinto on todennäköisempää, jos tiimitoiminta koetaan oman ammatillisen kasvun osatekijäksi.

Kun kehittämistyön muodot ja tavat ovat selvästi sukua opiskelun muodoille ja tavoille, se ei tunnu irralliselta ja ylimääräiseltä. Ja saattaapa käydä niinkin, että samoilla muodoilla ja tavoilla kehitetään myös työelämässä.

Opiskelija-aktiiveille myönnettävistä opintopisteistä en kuitenkaan juuri perusta. Tuli niitä jokunen minunkin tutkintooni, mutta motivaation herättäjäksi niistä ei ole. Minusta opiskelijatoiminnan opintojaksot ovat korvauksina symbolisia ja niiden merkitys periaatteellinen; niillä korkeakoulu tunnustaa, että opiskelijatoiminnalla on sille jotain arvoa.

Koulutusohjelmatiimien toimintamallin luonnokseen voi sanoa sanansa intranetissä vielä huomisen perjantain ajan. Näytä muille mallia ja käväise lukemassa ja kertomassa tuntemukset!

Laatuleipää työryhmissä

Suurin osa lukijoista on varmastikin huomannut, että Oamkissa leivotaan hyvää laatuleipää. Yksi leipomiseen erinomaisesti sopiva paikka on työryhmä, mikä intrasta löytyvien työryhmien määrästä päätellen on meillä ilmiselvästi huomattu. 

Kirjastollakin työryhmiä on ihan mukavasti. Ei liikaa, mutta riittävästi kuitenkin. Siitä huolimatta kirjaston väki on soluttautumassa muidenkin työryhmiin. Täh, miksi ihmeessä joku haluaa itselleen lisää työryhmiä ja työryhmien kokouksia?! No ei siksi, etteikö kirjastossa kaikilla olisi työtehtäviä ilmankin – kyllä niitä riittää kaikille päivittäisissä tehtävissä ja laatuleipää leipoessa –  vaan siksi, että kirjaston ja koulutusyksiköiden yhteistyö tiivistyy työryhmissä ja kirjasto pystyy entistä paremmin kehittämään palvelujaan vastaamaan entistäkin paremmin asiakkaidensa tarpeisiin.

Ai miten muka? No työryhmissä välittyy palaute kirjaston toiminnasta koulutusyksiköiltä kirjastolle. Sitä kirjastoväki oikein hamuaa, varsinkin sitä kriittistä palautetta. No onhan kehujakin mukava kuulla, nehän lämmittävät mieltä. Niin, ja onhan kehuissa sekin hyvä puoli, että silloin kirjastossa tiedämme varmasti tekevämme oikeita asioita oikealla tavalla emmekä paista leipiä liian kuumassa uunissa.

Työryhmissähän tulevat esiin myös kehittämistarpeet ja kehittämisehdotukset puolin ja toisin. Ja liittyy tähän vielä bonuskin: kirjastolla on suora väylä tehdä koulutusyksiköissä kaikille tutuksi tähän asti joitakin heikohkosti hyödynnettyjä kirjaston tarjoamia palveluja! Siis oikea win-win-tilanne kaikin puolin!

Teija Harju, laatukoordinaattori, kirjasto