Lukion jälkeen minun piti mennä yliopistoon, Helsinkiin, lukemaan psykologiaa. Ammattikorkeakouluista en tiennyt juuri mitään ja vielä vähemmän tiesin medianomeista.  Kovin kummoiset eivät siis olleet eväät ryhtyä toimittajaksi, kun mutkien kautta välivuoden ”ajankuluksi” päädyin harjoittelijaksi pieneen paikallislehteen keväällä 2003.

Tuolla paikallislehdessä törmäsin elämäni ensimmäiseen medianomiin.  Sain kuulla Oamkin huipputasoisesta ja työnantajien arvostamasta journalismin koulutusohjelmasta sekä Kulttuurinalan luovasta ja energisestä ilmapiiristä. Löysin itseni pääsykokoista ja tunsin tulleeni juuri oikeaan paikkaan. Medianomi minusta pitää tulla ja sitä myötä sitten toimittaja.

Aloittaessani opiskelun syksyllä 2003 oli moni asia viestinnän koulutusohjelmassa vielä lapsen kengissä; mutta annettakoon se anteeksi, sillä olihan ala Oamkille vielä niin uusi. Vuosien varrella kehittyivät uudet medianomit ja Oamkin koulutus sitten yhtä matkaa kohden sitä, mitä se parhaimmillaan olla saattaa. Koko kulttuuriala, ei pelkästään viestintä, tuntuivat olevat Oamkin lippulaiva, jolla suuri oppilaitos ratsastaa eteenpäin. Hienot uudet tilat valmistuivat 2005 vuoden alkuun. Opiskelijat alkoivat saada näkyvyyttä eri medioissa, niin tekijöinä kuin juttujen aiheina. Ammattitaitoiset opettajat kannustivat opiskelijoita ahkeraan työntekoon ja haastoivat meidät kehittämään itseämme jatkuvalla syötöllä. Vierailevat luennoitsijat toivat oman säväyksensä medianomiopintojen parissa puurtamiseen.

Tuosta ajasta on nyt viisi vuotta kulunut. Olen valmistunut. Olen osa-aikatyössä, pätkätyöläinen, freelancer, vähän yrittäjä ja jonkin verran työtönkin – mikä nyt hienoimmalta kuulostaa.  Ja niin on moni muukin Oamkista valmistunut medianomi. Meille jo valmistuneille suurin ongelma on se, että medianomeja koulutetaan yksinkertaisesti liikaa; ei vain Oamkissa, vaan valtakunnallisesti. Vielä opiskeleville ongelma on puolestaan se, että medianomikoulutus on jämähtänyt paikoilleen. Tai ottanut täällä Oulussa jopa aimo harppauksen taaksepäin.

Moni innostava ja ammattitaitoinen opettaja on Oamkin kulttuurinalalta lähtenyt tai heidän tuntejaan on roimasti vähennetty. Opettajat ovat vierailijoita, jotka käyvät pitämässä kurssin silloin ja toisen tällöin. He ovat kyllä oman alansa ammattilaisia, mutta pedagogiset taidot ovat sitten niin ja näin.  Pahimmassa tapauksessa opettaja vaihtuu kesken kurssin ja kukaan ei tiedota asiasta opiskelijoille.

Opiskelijat ovatkin ihmeissään ja jopa peloissaan. Kurssisisällöt eivät vastaa kurssikuvauksia, eivätkä kurssikuvaukset työelämän vaatimuksia ja tarpeita. Ei valokuvausta voi opettaa vain näyttämällä, mistä painetaan kun halutaan suurentaa aukkoa. Ei lehtijuttuja opi kirjoittamaan vain lukemalla päivän sanomalehteä. Verkkokurssit puolestaan ovat hyvä osa opiskelua, mutta eivät missään nimessä saisi olla luentoja suuremmassa arvossa.

Opiskelijat ovat huolissaan tulevan ammattinsa puolesta. Kuinka heppoisilla tiedoilla ja taidoilla voi astua työelämään? Miksi työnantajien pitäisi luottaa Oamkin medianomeihin, jos nämä itsekään eivät voi luottaa omiin kykyihinsä. Opettajat vaihtuvat, kukaan ei ota vastuuta, oppilaanohjausta ei juuri ole ja taitavimmat opettajat lähtevät muihin oppilaitoksiin tai muuten muihin töihin.

Tällaisia kuulumisia me kulttuurialan alumnit olemme saaneet suoraan opiskelijoilta. He eivät tienneet keneen muuhun ottaa yhteyttä ja eivät edes usko, että opettajille tai yksikön johdolle puhuminen mitään auttaisi. Me alumnit olemme pääosin tyytyväisiä Oamkista saamiimme oppeihin ja toivomme, että myös tulevat medianomit voisivat tuntea samoin. Enemmän kuin mielellämme toisimme työelämän kuulumisia Oamkiin, kun uusia opetussuunnitelmia ja kurssisisältöjä laaditaan. Ja pysyäkseen Oamkin lippulaivana, on kulttuurialan yksikön uudistettava toimintatapojaan ja luotava edes jotain pysyvyyttä, sekä varmuutta hyvin epävarmaa alaa opiskelevien nuorten arkeen.

Millaisen kuvan Oamk haluaa itsestään antaa työmarkkinoille? Entä opiskelupaikkaa hakeville nuorille? Huonot kuulumiset ja – uutiset leviävät ikävä kyllä hyviä nopeammin.

Anni Jyrinki sekä muut viestinnän alumnit – valmistuneiden ja vielä

valmistumattomien medianomien puolesta