Laatu on opiskelijoiden etu
Kun meitä koulutusohjelmatiimin jäseniä aikanaan pyydettiin mukaan koulun sisäiseen auditointiin, taisi ensimmäinen reaktio olla leuan valahtaminen. Koko käsite tuntui aluksi vieraalta: miten ihmeessä sitä muka osaisi vastata kysymyksiin siitä, miten prosessit toimivat, kun kaikesta briiffauksesta huolimatta ei tuntunut edes olevan selvää, mikä prosessi oikein on.
Mutta itse auditointitilaisuus oli loppupeleissä aika leppoisa. Kysymykset olivat varsin selkeitä ja auditoijat rentoja ja kuuntelivat tehokkaasti. Ongelmakohdat saatiin hyvin tuotua esille ja loppuraportin alustava versio osoitti meidän yksikkömme käytäntöjen olevan kohtalaisen toimivia.
Mikä sitten on hyvä käytäntö? On ehkä helpompaa määritellä huono ensin. Huonoa prosessia määrittelemään sopii varsin hyvin yksi muisto lukiovuosiltani. Meillä oli lukiossa opettaja, jonka tunnit koostuivat lähes poikkeuksetta siitä, että kirjan tekstiä kopioitiin vihkoon. Kun opettajalta kysyi perusteluja asiaan, kuului vastaus ”kirjoitatte, koska sanon niin.” Homma ei tuntunut hyvältä, eikä palaute uponnut ja se alkoi näkyä asenteessa. Aloin ilkeäksi ja päätä aukovaksi oppilaaksi, mutta mitä rankemmin piruilin, sitä enemmän opettaja nauroi.
Noin viikko ennen penkkareita havaitsin istuvani rehtorin toimistossa. Kyseinen opettaja ei halunnut enää opettaa minua ja yritti nakata ulos kurssiltaan. Mikä siis oli pielessä? Opettaja ei ottanut vastaan palautetta, eikä uskaltanut antaa sitä itse suoraan takaisin.
Onneksi auditointi osoitti, että meillä toimitaan toisin. Palautetta kerätään koko ajan ja tietoa on saatavilla – jopa vähän liikaa. Suurin kehittämiskohde Kulttuurialan yksikössä tuntuukin olevan se, että emme oikein tiedä, miten löytäisimme informaatiotulvan keskeltä sen oleellisen.
Vaikka palautetta joutuukin opintojen yhteydessä antamaan usein jopa ylimitoitetulta tuntuvan määrän, ei sitä silti koskaan voi kerätä liikaa. Auditointi on yksi osa tätä palautteen keräämistä. Jos me ymmärrämme, miten oppilaitos toimii ja pidämme sen toimintatapoja hyvinä, ollaan silloin onnistuttu hyvän opiskelupaikan luomisessa. Loppupeleissä ammattikorkeakoulu on kuitenkin olemassa opiskelijoita varten, eikä toisinpäin.
Daniel Wallenius, journalismin opiskelija, Kulttuurialan yksikkö, Viestinnän koulutusohjelma
