Nuoret vesistötalkoisiin, mutta miten?
Olin viime kesäkuun työharjoittelussa Oulun ProAgrialla VYYHTI II-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää ja suunnitella vesistökunnostushankkeiden suunnittelua helpottavia työkaluja. Hankkeen tavoitteena on laatia laaja-alaisia pilottialuesuunnitelmia, aktivoida omaehtoista kunnostustoimintaa sekä tukea paikallisten kunnostajien verkostoitumista.
Harjoittelun aikana pääsin näkemään, millaista työskentely tällaisessa vesistöhankkeessa voisi olla. Mielestäni kaikkein opettavaisinta olivat käynnit hankkeeseen valituilla pilottialueilla sekä keskustelut ohjaajien ja paikallisten kunnostajien kanssa siitä, miten vesistön tilaa voisi parantaa. Kuitenkin yhtenä suurimpana kysymyksenä nousi esiin, miten nuoret saataisiin innostumaan vesistönkunnostamisesta. Suurin osa innokkaista vesistönkunnostajista alkaa olla reilusti yli 50-vuotiaita, osa innokkaimmista jopa eläkeläisiä.
Olen pohtinut hyvin paljon sitä, miksi me nuoret emme osallistu vapaa-ajallemme vesistökunnostustalkoisiin. Veikkaan, että kaikki me suomalaiset osaamme arvostaa puhdasta luontoa ja vesistöjä, mutta mikä meillä nuorilla on kynnyskysymyksenä lähteä vesistönkunnostustalkoisiin mukaan? Onko se aika, tietämättömyys vai se, ettemme uskalla lähteä sanomaan omia mielipiteitä näille vanhimmille vesistönkunnostajille? Toki yhtenä syynä nuorten vähyydelle kunnostustalkoissa voidaan pitää sitä, että suurin osa nuorista asuu nykyisin kaupungeissa, minkä vuoksi meille nuorille vesistöjen näkeminen ei välttämättä ole edes jokapäiväistä. Ja olemme ehkä myös erkaantuneet luonnosta kiireellisen elämän takia, jolloin vesistönkunnostaminen ideanakin tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.
Milloin me nuoret olemme valmiita kantamaan kortemme kekoon erilaisissa ympäristö- ja vesistötalkoissa? Osallistumme helposti erilaisiin haasteisiin ja tapahtumiin, jotka ovat hyvin näkyvillä sosiaalisessa mediassa, kuten maailman Earth Hour –tuntiin. Ehkä yhtenä syynä suureen nuorten osallistujamäärään näissä tapahtumissa on se, että kaverit näkevät, mihin osallistut. Ja samalla voimme innostaa kavereitamme osallistumaan. Voisiko mahdollisesti tällainen sosiaalinen media erilaisine kotisivuineen ja tapahtumakutsuineen olla yksi keino koukuttaa nuoria mukaan vesistökunnostustalkoisiin?
Miten me nuoret saamme rohkaistua itsemme mukaan talkoisiin? Täytyisikö eri vesistökunnostuskohteille hankkia julkisuudesta tuttu kummihenkilö, joka omalla sivustollaan kertoisi avoimesti vesistökunnostuksesta ja innostaisi yhä useampia ihmisiä liittymään mukaan talkoisiin? Vai pitäisikö esimerkiksi ammattioppilaitoksissa ja yliopistoissa mainostaa näitä vesistökunnostushankkeita ja innostaa opiskelijoita mukaan? Olisiko YouTube-kanava se oikea kanava? Vaihtoehtoja vesistökunnostushankkeiden mainostamiseen ja niistä tiedottamiseen on paljon, mutta vielä pitäisi keksiä se kanava, joka toimisi parhaiten. Onneksi tällä hetkellä vanhemmat ihmiset kunnostavat vesistöjä mielellään, mutta jossain vaiheessa meidän tämän päivän nuorten tulee tarttua ohjaksiin. Miksi emme siis osallistuisi vesistönkunnostustalkoisiin jo nyt ja kartoittaisi tietoa, jota voisimme puolestaan myöhempinä vuosina siirtää nuoremmille sukupolville?
Aija Sarajärvi, 3. vuoden agrologiopiskelija
