F. M. Dostojevski – Kirjoituksia kellarista (1864)

F. M. Dostojevski - Kirjoituksia kellarista (1864)

Kuva: Gummerus Kustannus

Kirjoituksia kellarista on erinomainen tapa aloittaa Dostojevskin tuotantoon perehtyminen. Se on sopivan lyhyt, vain vajaat parisen sataa sivua, mutta sisällöllisesti siinä kuitenkin riittää pureksittavaa pidemmäksikin aikaa.

Kirja on jaettu kahteen osaan: Kellari ja Märästä lumesta. Ensimmäisessä osassa (Kellari) kertoja esittelee itsensä, omat filosofiansa, sekä miksi tällaisia ”kellari-ihmisiä” on olemassa, ja tulee aina olemaankin. Kellari on hyvin filosofinen, jopa tajunnanvirtainen purkaus yksinäiseltä mieheltä, joka on asettunut, ehkä jopa pysyvästi, kellariin, tai ”kellariin”, jossa hän pohdiskelee asioita ja kirjaa niitä myös ylös.

Toisessa osassa (Märästä lumesta) puolestaan on sitten kirjoitus sieltä kellarista, siis tarina jonka kertojamme on kirjoittanut meille luettavaksi. Märästä lumesta on helppolukuisempi, kertovampi osio, mutta myös siinä pääosaan nousee, jopa hyvin selkeästi, kuvaus kertojan ajatusmaailmasta, kertojan päänsisäisestä maailmasta – siitä miten juuri hän kokee asiat ja tapahtumat joista hän meille kertoo.

Kirjoituksia kellarista on monien mielestä Dostojevskin tuotannon peruskivi, jonka päälle hän on rakentanut myös myöhemmissä, ehkäpä paremmin tunnetuissa teoksissaan, kuten Rikos ja rangaistus, Idiootti, sekä Karamazovin veljekset. Kirjassa kuvataan nimenomaan yksilön kokemusta yhteiskunnallisen paatoksen sijaan, ja sitä pidetäänkin modernin kirjallisuuden ensiaskeleena – lähes puoli vuosisataa ennen varsinaista modernismin aikaa

Ennen kaikkea Kirjoituksia kellarista on kuitenkin erinomainen kuvaus yksinäisyydestä – siitä miten yksinäisyys vaikuttaa yksilöön, sekä ajatuksien että tekojen tasolla. Kirja myös esittelee hienosti erään kirjallisuudessa yleisen henkilötyypin, eräänlaisen antisankarin, epämiellyttävän päähenkilön, jota yrittää ja haluaa ymmärtää, mutta jonka kuitenkin samalla kokee ikävänä, jopa vastenmielisenä. Kaiken tämän Dostojevski on lisäksi suoltanut erittäin vahvan ironiasuodattimen läpi – tulkitsijasta riippuen joko itseensä, kertojaan, tai molempiin kohdistaen

Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille filosofisten, psykologisten, sekä hyvällä tavalla raskassoutuisten, ironistenkin kirjojen ystäville.

– Vellu, KIR15SP

P.S. Tsekkaa myös kirjasta tehty äärimmäisen hieno punkkiralli: Kollaa kestää – Kirjoituksia kellarista (ohjaa YouTubeen)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.