MITÄ KUULUU KORKEAKOULUJEN PEDAGOGIIKALLE? Tuloksia KOPE-hankkeen vierailuista
Vierailukierros KOPEn toiminnan suunnittelemiseksi
KOPE on korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä –hanke, jonka tavoitteena on lisätä pedagogista yhteistyötä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kesken. Toiminnan suunnittelemiseksi ja korkeakouluja kiinnostavan pedagogiikan rakentamiseksi KOPE-hanke vieraili 39 Suomen korkeakoulussa elo-lokakuun aikana 2017.
Keskusteluteemat
Kaikissa korkeakouluissa keskusteltiin samojen kysymysten pohjalta, jotka oli lähetetty etukäteen korkeakoulujen tutustuttavaksi.
- Millä pedagogisella alueella yliopistollanne tai ammattikorkeakoulullanne on erityisiä vahvuuksia? Millaista pedagogista osaamista haluaisitte jakaa myös toisille korkeakouluille? Nimeä 1-5
- Millaisia opetuksen kehittämisen käytäntöjä voisitte jakaa toisille korkeakouluille? Nimeä 1-5
- Millä pedagogiikan alueilla haluaisitte edistyä edelleen ja kehittyä lisää? Nimeä 1-5
- Millä keinoin pedagogista osaamista voitaisiin jakaa ja kehittää Suomen korkeakoulujen kesken? Millaista yhteistyötä toivoisit yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välille korkeakoulupedagogiikan kehittämisessä? Miten yhteistyön jatkuvuus voitaisiin turvata?
- Miten opiskelijanne osallistuvat/toivoisitte heidän osallistuvan korkeakoulupedagogiseen kehittämiseen?
- Miten työelämä osallistuu/toivoisitte heidän osallistuvan korkeakoulupedagogiseen kehittämiseen?
KOPE-hankkeen vierailijat kirjasivat vastaukset, joita kertyi yhteensä 239. Niiden pohjalta raportin kirjoittaja on tehnyt luokittelut. Tulokset esitellään prosentteina vertailuvuuden helpottamiseksi. Käytetyt sitaatit ovat KOPE-hankkeen vierailijoiden kirjoittamia, joten ne eivät ole välttämättä suoria lainauksia korkeakoulujen toimijoilta.
Vierailuissa mukana
Tapaamiseen pyydettiin kutsumaan korkeakoulusta opetuksen kehittämiseen liittyviä toimijoita, opettajia ja opiskelijoita sekä muita korkeakoulun tärkeäksi katsomia toimijoita. Yhteensä vierailuihin osallistui lähes 180 korkeakoulujen henkilöstöä ja opiskelijoita.
PEDAGOGISIA VAHVUUKSIA
Millä pedagogisella alueella yliopistollanne tai ammattikorkeakoulullanne on erityisiä vahvuuksia? Millaista pedagogista osaamista haluaisitte jakaa myös toisille korkeakouluille? Nimeä 1-5
Työelämälähtöisyys oli selvästi eniten mainittu pedagoginen vahvuus (56 %), toiseksi eniten mainintoja sai digipedagogiikka (46%) ja kolmanneksi eniten simulaatiopedagogiikka (26%). Työelämälähtöisyyden kohdalla puhuttiin mm. opinnollistamisesta, ilmiöpohjaisuudesta, autenttisuudesta, case-oppimisesta, mutta jokaisessa toimintatavassa oli yhteistä juuri työelämälähtöisyys. Ilmiöt ja caset nostettiin alan työelämästä ja autenttiset tehtävät olivat nimenomaan työelämän aitoja tilanteita, joita ratkaistiin. Työelämälähtöisyyden yhteydessä esille nousivat myös erilaiset Lab-tai akatemiamuotoiset toimintatavat, yrityselämän asiantuntijaluennoitsijat sekä malli jossa opiskelijat toimivat yritysten kummeina.
Digipedagogiiikan alle luokiteltiin mm. verkkopedagogiikka, verkko-opetus, opetusteknologia, digitalisoituminen. Kuten eräässä korkeakoulussa todettiinkin, digipedagogiikka on kehittynyt ja siinä ollaan paljon edistytty viime vuosina, mutta vielä voidaan mennä asiassa eteenpäin ja oppia. Digipedagogiikan kehittymistä muutama korkeakoulu selitti etäkampusten määrällä ja monimuotototeutusten lisääntymisenä, jotka molemmat ovat pakottaneet korkeakoulut kehittämään etäopetusta ja siihen liittyvää digipedagogiikkaa. Eräässä korkeakoulussa todettiin osuvasti: ”Pohdittava jatkuvasti, onko kyseessä tekninen kikka vai pedagoginen prosessi”.
Kolmas vahvuus simulaatiopedagogiikka on rajatumpi pedagoginen toimintamuoto ja se nousi vahvuudeksi terveysalaa kouluttavissa korkeakouluissa.
Kuvio 1. Korkeakoulujen pedagogisia vahvuuksia
Korkeakoulujen välillä oli hienoista eroa. Yliopiston kolme eniten mainintoja saaneet pedagogiset vahvuudet olivat: digipedagogiikka (40 %), työelämälähtöisyys (33 %) ja opetuksen kehittäminen (33 %). Opetuksen kehittäminen sisälsi opettajille suunnatut erilaiset tilaisuudet, koulutukset, tukiryhmät (esim. peda-agentti), rahallinen tuki erilaisiin seminaareihin ja opettajan urapolun tukeminen.
Ammattikorkeakoulujen pedagogiset vahvuudet olivat: työelämälähtöisyys (56 %), digipedagogiikka (46 %) ja simulaatiopedagogiikka (33 %).
Lisäksi erilaisia pedagogisia vahvuuksia, jotka olivat ainutlaatuisia eikä niiden luokittelu mihinkään edellä mainittuun kategoriaan onnistunut, löytyi runsaasti. Esimerkiksi opetuksen johtaminen (3), käänteinen oppiminen (3), palautteen kysymykset (2), yhteistyö toisen asteen kanssa (2) ja oppimisympäristöjen kehittäminen (2). Lisäksi kerran mainittiin esimerkiksi design-based tutkimus, monigenrisyys musiikin opettamisessa, kehollisuus oppimisessa ja blogit harjoittelun ohjauksessa.
OPETUKSEN KEHITTÄMISEN KÄYTÄNTÖJÄ
Millaisia opetuksen kehittämisen käytäntöjä voisitte jakaa toisille korkeakouluille? Nimeä 1-5
Suurimmaksi opetuksen kehittämisen käytännöksi nousivat erilaiset tilaisuudet ja koulutukset (38 %)). Tiimiopettajuus nähtiin hyvänä opetuksen kehittämisen käytäntönä ja se mainittiin 21 % korkeakouluista. Kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi nousivat palautejärjestelmä ja palkitseminen, jotka molemmat mainittiin 18 % korkeakouluista.
Koulutuksia järjestettiin pääosin opetushenkilökunnalle, mutta joissain tapauksissa mukana olivat myös opiskelijat ja työelämä. Koulutukset sisälsivät monenlaisia virallisia pedagogisia koulutustilaisuuksia tai kokonaisia koulutusohjelmia tai epävirallisia kahvitteluhetkiä, joissa jaettiin osaamista.
Palautejärjestelmä oli luonnollinen vastaus opetuksen kehittämisen menetelmäksi, sillä sen tuottaman informaation avulla voidaan opetusta kehittää. Perinteisen palautelomakkeen täyttämisen lisäksi käytössä oli mm. avoimet keskustelutilaisuudet, jossa palautteen antamisen lisäksi kehitettiin toimintaa yhdessä (”opiskelija palautteen antajasta kehittäjäksi”). Eräs korkeakoulu kertoi opiskelijatuutoreista, jotka seuraavat ja antavat palautetta koko ryhmän puolesta ja raportoivat siitä vastuuopettajalle. Esimerkkinä nousi myös mysteerisopperi-toiminta, jossa opiskelijat havainnoivat toimintaa ja antavat sen perustella palautetta. Joskus palautteen käsittelyssä saattoi olla mukana ulkopuolinen asiantuntija esim. opiskelijapalveluista.
Palkitseminen piti sisällään erilaisia opettajapalkintoja ja muutamassa korkeakoulussa palkitut opettajat muodostivat oman verkoston. Opettajien lisäksi palkittiin myös tiimejä ja opiskelijoita, jotka saivat palkintoja esimerkiksi kyselyiden täyttämisestä ja hyvistä opintosuorituksista.
Kuvio 2. Opetuksen kehittämisen käytäntöjä
Mielenkiintoisia muita opetuksen kehittämisen käytännöksi mainittuja asioita olivat mm. pysyvän opetustehtävän edellytyksenä riittävä opetustaito, opintovartu konfliktien ennaltaehkäisyyn, erilaisen opettajuuden huomioiminen työaikasuunnitelmassa, pedagoginen toimintaohjeistus, pedatarvekysely, tilojen remontointi pedagogiikka huomioiden, kehitteillä oleva Finder -palvelu, osallistavan ja tutkivan kehittämisen malli (OSKE), osuuskuntatoiminta hotra-koulutuksessa ja pedagogisten käsikirjoitusten laatimisen järjestelmällisyys.
PEDAGOGISIA KEHITTÄMISTARPEITA
Millä pedagogiikan alueilla haluaisitte edistyä edelleen ja kehittyä lisää? Nimeä 1-5
Digipedagogiikka nousi kehittämistarpeeksi 62 % korkeakoulussa. Pedagogiset toimintamallit (41 %) oli toiseksi mainituin kehittämiskohde ja kolmanneksi eniten nimettiin työelämälähtöisyys (26%). Digipedagogiikka ja työelämälähtöisyys olivat sekä vahvuuksia että kehittämiskohteita. Muutama korkeakoulu totesikin suoraan, että haluavat juuri kehittyä edelleen mainituissa vahvuuksissa. Tämä on loogista, olemassa oleviin vahvuuksiin halutaan keskittyä eikä hamuta osaamista monella saralla.
Erilaisia pedagogisia toimintamalleja mainittiin 15, joista suurin osa mainittiin vain kerran tai kahdesti, joten ei voida nimetä yhtä yhteistä pedagogista mallia, jota useassa korkeakoulussa haluttaisiin kehittää. Mainintoja saivat esimerkiksi käänteinen oppiminen, simulaatiopedagogiikka, sulautuva pedagogiikka ja innovaatiopedagogiikka. Pedagogisia toimintamalleja on olemassa lukuisia, joten on ymmärrettävää, että 39 korkeakoulun kesken ei löytynyt yhtä ylitse muiden.
Kuvio 3 Pedagogisia kehittämistarpeita
Kolme eniten mainintoja saaneet kehittämistarpeet olivat korkeakouluilla hieman erilaiset. Yliopistoissa eniten mainintoja sai pedagogiset mallit, joita mainitsi 33 % yliopistoista. Toiseksi eniten mainittiin digipedagogiikka ja osaamisperustaisuus, jotka molemmat mainittiin 27 % yliopistoista. Ammattikorkeakoulun kehittämiskohteiden kolmen kärkeen nousivat digipedagogiikka selvästi vahvimpana (83 %), pedagogiset mallit (46 %) ja työelämälähtöisyys (26 %).
Lisäksi kehittämiskohteita, jotka saivat 3-2 korkeakoulun maininnan olivat: suurryhmäopetus (3), TKI:n ja opetuksen integrointi (3), tilojen merkitys pedagogiikassa (3), monimuoto-opetus (2), tutkimuksellisuus, opettajien asenne ja halu kehittyä (2), kansainväliset oppimisympäristöt (2), uusi valmentava/fasilitoiva opettaja (2), palautteen kehittäminen ja käyttämisen systematisointi (2).
PEDAGOGISEN JAKAMISEN JA YHTEISTYÖN MUOTOJA
Millä keinoin pedagogista osaamista voitaisiin jakaa ja kehittää Suomen korkeakoulujen kesken? Millaista yhteistyötä toivoisit yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välille korkeakoulupedagogiikan kehittämisessä? Miten yhteistyön jatkuvuus voitaisiin turvata?
Pedagogisen yhteistyön muodoksi eniten kannatettiin vertaisoppimisista (54 %), toiseksi eniten mainintoja sai yhteinen opetus (33 %) ja kolmanneksi eniten erilaiset keskustelufoorumit (28 %).
Esimerkkinä vertaisoppimisesta mainittiin mentorointi, benchmarking, tiimiopettajuus ja opettajavaihto. Myös eri korkeakoulujen opiskelijoiden välinen oppiminen mainittiin.Yhteisestä opetuksesta oli jo useita esimerkkejä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Esille nostettiin ristiinopettamisen- tai pölyttämisen käytännöt, jotka onnistuvat nykyaikaisten verkkoympäristöjen avulla. Keskustelufoorumeihin lukeutuu niin netti- kuin kasvokkaiset kohtaamiset, joissa pääsee vaihtamaan kokemuksia toisen korkeakoulun kanssa. Mainittiin mm. sosiaalisen median ryhmät* (”porinaryhmät pilveen”), yhteiset verkkoalustat, Pedakahvilat, ja tietoiskut, jotka olisivat avoimia ja jatkuvia.
Kuvio 4 Pedagoginen jakamisen ja yhteistyön muotoja
Korkeakoulumuotojen välillä oli hieman eroavaisuuksia. Kumpikin korkeakoulu nosti vertaisoppimisen tärkeimmäksi pedagogisen jakamisen tavaksi, toiseksi eniten mainintoja yliopistolla sai verkostot (27 %) ja ammattikorkeakoulussa puolestaan yhteinen opetus (42 %). Kolmannelle sijalle nousi yliopistoissa yhteinen opetus (20 %) ja keskustelufoorumit (20 %). Ammattikorkeakouluissa keskustelufoorumit (33 %) saivat kolmanneksi eniten mainintoja.
*KOPE-hanke on perustanut jo yhteisen keskustelualustan Facebookiin, löydät sen nimellä KOPE korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä
OPISKELIJOIDEN ROOLI KEHITTÄMISESSÄ
Miten opiskelijanne osallistuvat/toivoisitte heidän osallistuvan korkeakoulupedagogiseen kehittämiseen?
Yleisin ja samalla varmasti perinteisin tapa opiskelijoiden osallistua pedagogiseen kehittämiseen oli edustuksellisiin ryhmiin osallistuminen (59 %). Toiseksi eniten mainintoja sai palautteen antajan rooli (44 %) ja kolmantena nousi esille avoimet keskustelutilaisuudet (18 %).
Useassa korkeakoulussa todettiin, että opiskelijat olivat edustettuina kaikissa ryhmissä, esimerkkeinä mainittiin mm. ops-työryhmät, laaturyhmät, virantäyttöryhmät, remonttityöryhmät ja palkitsemisryhmät. Opiskelijat olivat siis kiitettävän paljon mukana korkeakoulun toiminnassa. Eräs korkeakoulu nosti esille asiaan liittyvän huolen, sillä todettiin, että ryhmissä on usein samat opiskelijat, joten on havaittavissa ”edustusväsymystä”. Opiskelijoita pitää tukea tehtävässään ja yksi korkeakoulu totesikin osuvasti, että ”tuodaan asioita helposti lähestyttävään muotoon esimerkiksi ops-työn kommentointi ei välttämättä avaudu ns. riviopiskelijalle”.
Toiseksi yleisin tehtävä opiskelijoilla oli palautteen antajan rooli (44 %). Yleisimmin todettiin, että opiskelijat antavat palautetta opintojaksoihin liittyen. Tämän perinteisen palautteen lisäksi mainittiin myös mm. ryhmäpalaute, jossa opiskelijaryhmän ”vanhin” kerää palautetta omalta ryhmältään. Opiskelijajärjestöille oli rakennettu monenlaista systemaattista roolia palautejärjestelmään, he antoivat omana ryhmänään palautetta, keräsivät sitä kaikilta opiskelijoilta ja myös käsittelivät sitä ja antoivat samalla kehittämistoimenpide-ehdotuksia. Lisäksi joissakin korkeakouluissa käytettiin hops-keskusteluja palautekanavana ja kerättiin valmistumisen jälkeistä palautetta.
Kuvio 5 Opiskelijoiden rooli kehittämisessä
Muutama korkeakoulu nosti esiin, että palautteen hyödyntäminen on haasteellista eikä aina ole selvää mitä palautteesta seuraa. Kysyttiin myös: ”Onko opiskelijoilla valmiuksia antaa kaikista asioista palautetta?”
Tärkeä opiskelijan rooliin liittyvä kysymys nousi myös esiin: ”Entä todellisen osallistumisen mahdollistaminen vs. kommentointi?” Useampi korkeakoulu mainitsi, että osallistumista ja pedagogiikan tekemistä yhdessä voisi vahvistaa ja opiskelijan roolia nuorempana kollegana tulisi vahvistaa.
Edellä esitettyyn haasteeseen osaltaan vastaa avoimet keskustelutilaisuudet, joka sai kolmanneksi eniten mainintoja (18 %). Käytössä olivat jupinaviikot, opiskelijoiden kyselytunnit, porinapäivät ja opetuksen kehittämispäivät, joissakin nämä olivat opiskelijajärjestön järjestämiä.
Korkeakoulujen välillä ei ollut suuria eroja, ainoastaan avoimia keskustelutilaisuuksia oli selvästi enemmän ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa.
Muita hyviä käytäntöjä löytyi esim. malli, jossa opiskelijajärjestölle annetaan rahaa opetuksen kehittämiseen ja alumnien osallistaminen sekä mentoritoiminnan kehittäminen.
TYÖELÄMÄN ROOLI KEHITTÄMISESSÄ
Miten työelämä osallistuu/toivoisitte heidän osallistuvan korkeakoulupedagogiseen kehittämiseen?
Työelämä oli mukana pedagogiikan kehittämisessä työryhmien edustuksen (51 %) kautta, työelämä antoi opiskeluun liittyviä tehtäviä (21 %) ja se oli mukana erilaisissa tilaisuuksia (15 %) sekä antoi palautetta (15 %).
Työelämän edustajan kerrottiin olevan mukana työryhmissä, välttämättä ei eritelty missä ryhmissä, mutta mainintoja saivat mm. hallitus, opetussuunnitelmien uudistamisryhmä, auditoinnit ja erilaiset neuvottelukunnat. Tehtävät työelämästä sisälsi mm. caset, projektit, harjoittelupaikat ja opinnäytetyöpankin. Tilaisuudet puolestaan olivat erilaisia messuja, tapahtumia tai seminaaripäiviä, jossa työelämä oli mukana. Palautteen antaminen sisälsi perinteisen palautekyselyn, mutta myös osaamistarpeen selvitystä ja opetussuunnitelmatyön kommentointia.
Kuvio 6 Työelämän rooli kehittämisessä
Lisäksi mainittiin yhteisesti tiloista sekä huoli ohjaustyöstä, jonka koettiin jäävän korkeakoulun harteille. Todettiin myös, että valtakunnan tasolla yritysyhteistyö toimii, jolloin yritykset ovat mukana esim. jonkun koulutusohjelman valtakunnallisen tason työryhmässä ja tämän kautta jokaisen korkeakoulun toiminnassa. Näissä valtakunnallisissa verkostoissa on mukana aina saman alan yliopisto- ja ammattikorkeakoulun toimijat. Yhteistyö on myös luonnollista ja sujuvaa erilaisten hankkeiden kautta.
Hyvä huomio oli eräs kommentti, jonka mukaan ”pedakehittäminen täytyy pukea työelämän kielelle”. Sama huomio koski opiskelijoiden mukana oloa, että kummallekin ryhmälle pitää antaa valmiuksia ja tukea kehittämistyölle. Eräs korkeakoulu totesi myös, että osaamisperustaisuus lisäisi työelämän osallisuutta.
MITÄ KORKEAKOULUPEDAGOGIIKALLE KUULUU JATKOSSA?
KOPEn seuraavat askelmerkit
KOPE-hanke kiittää lämpimästä ja innostuneesta vastaanotosta kaikissa korkeakouluissa. Erityisen kiitollisia olemme luonnollisesti kaikesta informaatiosta mitä teiltä saimme. Saamamme tieto on arvokasta ja kertoo hyvin mitä kuuluu korkeakoulujen pedagogiikalle.
Tulevat keskusteluteemat
Suunnittelemme parhaillaan tulevaa toimintaa juuri tämän tiedon perusteella. Vierailutuloksien perusteella KOPE kutsuu teidät keskustelemaan, oppimaan ja jakamaan seuraavista teemoista:
Teemat ovat laajoja ja sisältävät monia mielenkiintoisia näkemyksiä, joista nostamme esille joitakin sisältöjä, mutta kysymme myös sinulta ja korkeakoulultasi toiveita teeman sisällöiksi.
Teemojen toimintamuodot
Kaikki teemoja lähestymme vertaisoppimisen keinoin, kuten vierailuissa toivoittekin. Esille pääsevät teemaan liittyvät hyvät käytännöt niin ammattikorkeakoulusta kuin yliopistostakin.
Jokaisesta teemasta järjestetään seuraavia toimintamuotoja:
- ”Kohdataan yhdessä” –tilanteita, työpajoja, keskustelutilaisuuksia
- ”Saadaan ideoita” –materiaalipankki, josta voit esim. käydä katsomassa teemaan liittyviä dokumentteja, lukemassa blogikirjoituksia tai katsomassa videoita
- ”Tavataan somessa” – viikot ovat teemaan liittyviä innostavia ja napakoita keskustelupäiviä Facebookissa, jossa ovat mukana teeman asiantuntijoita ja käytännön esimerkkien toteuttaji
Vertaisoppimisen paikkoja
Lisäksi järjestämme teemoista vapaata vertaisoppimista, jonka muotoina ovat mm. cross-expertise mentorointi, opettajatyön seuranta (job shadowing) sekä opettajavaihto. Alueellisesti tarjoamme erilaisia pedagogisia tilaisuuksia hyödyntäen mm. open space –mallia.
Pysy kuulolla!
Kun toimintasuunnitelmamme on tarkentunut, saat sen KOPEn netti– tai Facebook-sivujen kautta. Voit myös liittyä sähköpostin postituslistallemme nettisivujen kautta.
Tervetuloa mukaan pedagogiseen yhteistyöhön!
Hanna Alaniska ja KOPE-hankkeen toimijat
