Kevyesti kipsissä

Kirjailija: Vaahtera, Veera
Kustantaja: Tammi, 2016
Sivuja: 243

Kevyesti kipsissä

Valitsin tämän kirjan tuoksun perusteella. Ollessani töissä, laitoin kirjoja hyllyyn, samalla niitä hieman pläräillen. Kohdatessani Veera Vaahteran Kevyesti kipsissä, nenäni tavoitti niin hyvän tuoksun, etten voinut laittaa kirjaa hyllyyn, vaan pidin sen vieressäni koko päivän ja viattomasti sitä välillä availlen. Sanottakoon, että kirja ei enää tuoksu siltä. Sanottakoon myös, etten tavallisesti kirjoja imppaile tai siis en ainakaan vietä päiviäni kirjoja haistelemalla.
Kuitenkin, haisteltuani kirjaa pitkin päivää (kerrottuani vielä toverilleni tästä mystisen hyvästä tuoksusta), luin mistä kirja itseasiassa kertoo. Päätin lainata teoksen. Kannet ovat mielestäni oikein lähestyttävät ja takateksti hyvä. Kesti kuitenkin puoli vuotta ja lähestyvä eräpäivä, ennen kuin viimein luin tämän kirjan.

Kevyesti kipsissä kertoo naisesta nimeltä Lotta. Lotta työskentelee kirjaston vahtimestarina ja hänen päivänsä kuluu kirjoja lukemalla. Lotta välttelee sosiaalisia tilanteita ja piiloutuu välillä vessaan lukemaan, kun ei vain halua olla ihmisten kanssa.
Kirjan alussa Lotta jää kuitenkin auton alle ja hänen kämpässään on vesivahinko. Lotan täytyy muuttaa sisarensa Memmun ja hänen avovaimonsa Katan luokse. Asioita alkaa tapahtumaan, kuvioihin ilmaantuu niin Jiri kuin Ollekin.
Mielestäni Kevyesti kipsissä on mielenkiintoinen ja hauska kasvutarina. Lukiessa kirjaa eteenpäin, Lotta muuttuu vessaan piiloutuvasta ihmisestä ihmiseksi, joka ei välttele työtovereitaan tekemällä pakoreitti suunnitelmia.

Ollessani ihan alussa, olin hieman, että jaahas, mitähän sitä on tullut aloitettua, mutta odottelin niitä hilpeänhauskoja asioita, mitä takakansi oli luvannut. Eräänä yönä minulla olikin oikein hauskaa ja olin sitä mieltä, että tämä on oikein hyvä. Aamulla taas olin eri mieltä. Mutta kukapa ei kyseenalaistaisi lukuvalintaa, kun päähenkilö itse miettii ”Mikä ihme oli joskus saanut minut tarttumaan romaaniin?”. Sitä mietin itsekin.

 Lukiessani kirjaa loppuun, olin kuitenkin erittäin tyytyväinen ja pidin tarinasta. Minulle jäi positiivinen olo kirjasta ja suosittelen kyllä muillekin. Kevyttä lukemista, rentoa ja hauskaa, välillä miettii, miksi edes tätä luen, ärsytystä, kun sanotaan Elsa jääprinsessa ja monenmoisia kohtia: eikä, tämä on niin loistava, pitää laittaa kaverille kuva. Ja nyt minulla on tunne (vaikka välillä en pitänytkään tästä kirjasta), että voisin sen omaan hyllyyn hommata, voidakseni sitä välillä selailla ja lukea ne hyvät kohdat uudestaan.

Tämä oli ensimmäinen Veera Vaahteran kirjoittama kirja, jonka luin ja en kieltäydy kohdatessani muita hänen kirjojaan.

Tämän kirjoitettuani, selailin Goodreadsissa olevia arvosteluja, Veera Vaahtera onkin Pauliina Vanhatalo, jännittävää.

– Hilma M. KIR16SP

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.