Suositeltavaa kirjaa miettiessäni mieleeni tulee ainakin Maan lapset- sarja. Maan lapset on jääkauden esihistorialliseen Eurooppaan sijoittuva romaanisarja, jonka on kirjoittanut yhdysvaltalainen kirjailija Jean M. Untinen-Auel.

Romaanisarjaan kuuluu 6 teosta (Luolakarhun klaani 1981, Hevosten laakso 1982, Mammutin metsästäjät 1985, Tasangon vaeltajat 1990, Luolien suojatit 2002, Maalattujen luolien maa 2011). Itse pidän ehkä eniten ensimmäisestä osasta (Luolakarhun klaani), josta tarina alkaa.

Teosten tapahtumat sijoittuvat jääkausien väliseen ajanjaksoon noin 35 000 vuotta sitten Euroopassa. Kertomus alkaa Ayla- nimisestä tytöstä (Cro-Magnon-ihmisestä, nykyihminen), joka viisivuotiaana menettää maanjäristyksessä perheensä. Neandertali-ihmiset, joita kutsutaan Klaaniksi löytävät Aylan ja Klaanin parantajanainen Iza ottaa tytön hoitoonsa. Aylalla ei ole Klaanin parissa helppoa, sillä klaanikansa ei puhu samaa kieltä kuin Ayla ja käyttää viestinnässä pääasiassa viittomia. Aylan näkökulmasta klaanikansalla on myös outoja käyttäytymissääntöjä, joita hänen on vaikea ymmärtää. Ayla opettelee puhumaan ja elämään klaanikansan tavoin, mutta joutuu jatkuvasti kamppailemaan oman erilaisuutensa kanssa.

Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja sisältää tarkkoja kuvauksia esihistoriallisesta elämästä: työkalujen valmistuksesta metsästykseen, klaanikansan omista käyttäytymissäännöistä erilaisiinmenoihin ja rituaaleihin sekä yksityiskohtaisia kuvauksia kasvillisuudesta ja luonnon tapahtumista. Teoksen henkilöhahmot ovat myös hyvin värikkäitä persoonia ja niiden keskinäiset suhteet ovat kiinteitä. Teos ja koko kirjasarja on kaikenkaikkiaan mielestäni erittäin rikas lukukokemus.

Kirjan lisäksi haluan kertoa myös kirjalijan taustoja, mikä lisää ainakin omalla kohdallani arvostusta teoksiin.

Kirjailija syntyi 1936 Chicagossa, mutta hänen sukujuuret ulottuvat Suomeen: kaikki hänen neljä isovanhempaansa ovat suomalaissiirtolaisia. Jean Auel työskenteli 1960- luvulla sähköalan yrityksessä Portlandissa suorittaen samalla MBA-tutkinnon. Auel kuitenkin irtisanoutui työstään ”löytääkseen jotain sopivampaa”. Sopivampaa työtä ei kolmessa kuukaudessa ollut vielä löytynyt. Auel sattui lukemaan arkeologisen jutun, jossa kuvailtiin neandertal-ihmisen luurankoa, jolta oli amputoitu toinen käsi. Ajatus, että alkuihminen olisi pystynyt suorittamaan kirurgisia leikkauksia, pani Auelin mielikuvituksen liikeelle. Tästä heräsi idea novellin, jossa päähenkilö olisi esihistoriallisella ajalla elävä tyttö.

Kirjoittamispäätöksen tehtyään Auel tajusi, ettei hänellä ollut koulutusta eikä tietoja maapallon ja ihmisen historiasta eikä myöskään kokemusta kirjoittamisesta. Auel ryhtyi opiskelemaan kirjoittamista ja kävi kirjoitustaidon kursseilla. Lisäksi hän uurasti 16-tuntisia työpäiviä kirjastossa, hakeutui elefantin metsästystä ja ihmisen esihistoriaa käsitteleville kursseille, opetteli parkitsemaan nahkoja, tekemään kiviaseita ja työkaluja, sytyttämään nuotion ilman tulitikkuja, rakensi omin käsin lumimajan jossa yöpyi, keräsi ja tutki parantavia ja ruoaksi kelpaavia luonnonkasveja.

Luolakarhun klaani, joka on Maan Lapset -sarjan ensimmäinen osa, ilmestyi englanniksi (The clan of the cave bear) 1980 ja suomennoksena 1981. Kirjalijan taustatyöt selittänevät osaksi sen, kuinka teokset voivat antaa niin todenmukaisen kuvan neandertalinihmisten ja Cro-Magnonin ihmisen elämästä jääkauden välisellä ajanjaksolla noin 35 000 vuotta sitten

Miia H Kir16km