Lars Kepler – Hypnotisoija

Ruotsin Tumbassa asuva perheen isä löydetään raa’asti murhattuna urheilukentän pukuhuoneesta. Myöhemmin hänen vaimonsa ja nuorempi tyttärensä löytyvät kuolleina kotoaan. Perheen teini-ikäinen poika Joosef on elossa. Hän on kuitenkin pahasti loukkaantunut ja shokissa.

Rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan pojan, jotta murhaajan henkilöllisyys selviäisi. Bark suostuu, vaikka menneisyytensä tapahtumien vuoksi hän on vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoisi ketään. Hypnoosin käyttö on nimittäin kymmenen vuotta aiemmin vahingoittanut merkittävästi hänen uraansa sekä melkein tuhonnut hänen avioliittonsa ja uskottavuutensa.

Lars Kepler on kirjailijanimi, jonka takana on ruotsalainen kirjailijapariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndori. He ovat julkaisseet Lars Keplerin nimellä seitsemän dekkaria. Hypnotisoija ilmestyi vuonna 2009, ja sitä on myyty pelkästään Ruotsissa yli 400 000 kappaletta, ja sen käännösoikeudet on myyty 35 maahan. Kirjoissa päähenkilönä toimii suomalaistaustainen Joona Linna. Muita Keplerin teoksia ovat esimerkiksi Paganini ja paholainen, Tulitodistaja ja Nukkumatti.

 

Kirja oli ehdottomasti yksi viimevuotisista suosikeistani, ja niin paljon kuin Henning Mankellin tuotannosta pidänkin, on pakko sanoa, että tämä kirja päihitti lukemani Wallanderit. Pidin kiejan rakenteesta kovasti: kymmeniä sivuja kului alussa niin, ettei vuorokausi vaihtunut, ja kun vaihtui, paljon asioita tapahtui vain muutaman päivän sisällä. Yhdessä vaiheessa palattiin ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, ja takauma kuvattiin Erik Maria Barkin näkökulmasta, kun taas muualla kirjassa oli kaikkitietävä kertoja. Lisäksi kirjassa katsottiin tapahtumia muidenkin henkilöiden näkökulmasta: Joonan, Erikin sekä tämän vaimon, pojan ja appiukon.

Hienoa oli myös se, miten huomaamatta juonessa aletaan pian jahdata ihan muita henkilöitä kuin alkuperäistä rikollista. Ensin etsitään Tumbassa kuolleen perheen murhaajaa, mutta kesken kaiken lukija tajuaa, että kirjassa jahdataankin Erikin pojan Benjaminin sieppaajaa. Lukija alkaa myös huomaamattaan juosta juonen kanssa kilpaa ja arvuutella sieppaajaa ja murhaajaa sekä seuraavaa uhria. Kliseisesti sanottuna: kirja on äärimmäisen taitavasti rakennettu, se on kaikin puolin sivistävä sekä hyytävä tavalla, johon vain ruotsalaiset dekkaristit pystyvät! Tätä on siis vaikea laskea kädestä. 😉

 

Iita Salmela,

KIR16SP

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa