Tämä kirjoitus pohjautuu pitämääni opiskelijan puheenvuoroon Akraamon työelämätorilla 24.1.2018. Puheenvuoron tarkoituksena oli kertoa omista kokemuksistani projektityöskentelystä ja yritysyhteistyöstä sekä siitä, miten ne ovat tämän 2,5 vuoden aikana koskettaneet meitä agrologiopiskelijoita.

Alussa projektityöt olivat enemmän joko opiskelijoiden omalle tilalle tai opiskelukaverin tilalle laadittuja suunnitelmia ja kehittämistehtäviä. Nyt kolmantena vuonna projektit ovat olleet todellisia vieraille maatilayrityksille ja organisaatioille toteutettavia projekteja. Samoin viime syksynä 2017 ensimmäistä kertaa toteutettu lähiruokatapahtuma Likis oli merkittävä opiskelijoiden, opettajien ja eri sidosryhmien yhteistyössä toteutettu projekti, jossa päävastuu oli MAA15SP agrologiopiskelijoilla ja luonnonvaraosastolla. Tapahtumaa suunniteltiin usean opintojakson aikana. Lähiruokatapahtuman tavoitteena oli saada ihmiset tietoisiksi lähiruoan monipuolisuudesta ja puhtaudesta sekä kertoa, että lähiruoka on tuotettu lähellä ja vastuullisesti.  Tapahtumassa haluttiin tuoda esille myös suomalaista maataloutta ja maaseutua sekä luonnonvara-alan koulutusta. Lähiruoan tuottajat olivat tyytyväisiä järjestelyihin ja toivoivat, että tapahtuma järjestettäisiin uudelleen ensi vuonna.

Miksi ja miten näitä projekti- ja yritysyhteistöitä sitten tehdään?

Nykyään projektityöt ja hankkeet ovat työyhteisöissä hyvin yleisiä, joten meidän on opittava työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa sekä ottamaan vastuuta omista tekemisistämme. Yhteydenpito ja viestintä toisten kanssa, asioista, aikatauluista ja palavereista sopiminen ovat tärkeitä asioita, jotta yhteistyö onnistuu. Sähköpostit, WhatsApp-viestit, OneDrive ja etäyhteydet ovat helppo tapa jakaa tietoa ja työskennellä yhdessä. Nykyään opiskelu ja projektityöt nojaavat vahvasti näihin digitaalisiin yhteydenpitokanaviin.

Projektien etukäteissuunnittelu on tärkeää ennen projektin aloitusta, jotta projekti voidaan toteuttaa hyvin. Opettajien resurssit suunnitteluun ja kontaktitunneille ovat vähentyneet. Pitäisi opettaa ja ohjeistaa vähäisillä tuntimäärillä, jolloin vastuu siirtyy yhä enemmän opiskelijoille ja meidän on otettava itse selvää asioista. Opiskelijoiden itseohjautuvuus ja omatoiminen tiedonhaku ovat tämän päivän opiskelumuoto, joka kytkeytyy vahvasti projekti- ja yritysyhteistyöhön. Kaikkea tietoa ei anneta valmiina, vaan meidän on itse hankittava vastaukset näissä tehtävissä eteen tuleviin, joskus vaikeisiinkin ongelmatilanteisiin.

Tästä esimerkkinä voidaan käyttää viime syksyn Syventävä suunnittelu- ja johtamisosaaminen -opintojaksoa, jossa meillä oli yhteistyökumppanina valintamme mukaan lypsy-, lihakarja-, lammas- tai porsastuotantotila.  Tehtävänämme oli ensin tarkastella tilan kaikki toiminnot, kasvi- ja kotieläintuotanto, metsät, ympäristö ja energia-asiat sekä talous. Näiden osa-alueiden tarkastelun pohjalta teimme sitten tarvittavat kehitysehdotukset ja kehittämisohjelman tilalle. Kohdetilalla vierailimme muutaman kerran ja selvitimme näitä asioita yhdessä keskustelemalla.  Lisäksi pidimme yhteyttä sähköpostilla ja puhelimitse. Yleisesti ottaen projektityöt onnistuivat erittäin hyvin ja tehtävät saatiin tehtyä ajoissa, mutta aina kaikki ei mene niin kuin toivoisi.

Joillakin ryhmillä oli vaikeuksia sopia vierailuaikoja tilalle ja yhteydenpidossa oli ongelmia, kaikkia tietoja ei saatu tehtäviä varten ja aikataulut pettivät. Tietojen vajaavaisuuden takia oli vaikea tehdä kehitysehdotuksia ja silloin apua kaivattiin.

Apua ja ohjausta on kuitenkin aina jollain lailla saatavilla ja opettajien ja muun henkilökunnan ohjaus kannattaa ottaa vastaan silloin, kun siihen on mahdollisuus. Opiskelijan on oltava itse aktiivinen ja yritettävä löytää neuvoa ja ohjausta myös muualta.

Projektitöissä voi ilmetä myös ongelmia ryhmän sisällä.

Opiskelijan opiskeluvalmiudet, elämänkokemus ja eri elämäntilanteet ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat projekti- ja yritysyhteistyöhön. Toisilla opiskelijoilla voi olla jo vahvaa omakohtaista kokemusta alalta, kun taas toiset tulevat pystymetsästä. Miten motivoituneita opiskelijat ovat ja onko heillä tarpeeksi aikaa paneutua opiskelemaan? Ovatko perusopinnot hallussa ja miten ammattiopinnot rakennetaan jo olemassa olevan kivijalan päälle?

Projektitöissä ryhmäytyminen voi olla vaikeaa ja kaikkien työpanos ei ole sitä, mitä muut ryhmäläiset haluavat. Miten suhtaudumme niihin, jotka menevät muiden siivellä opintojaksot läpi ja onko oikein, että he saavat saman numeron siitä työstä, jonka enemmistö ryhmässä on tehnyt? Tähän on onneksi näissä isoissa opintojaksoissa kiinnitetty huomioita ja otettu käyttöön vertais- ja itsearvioinnit.

Kaiken kaikkiaan projektityöskentelyssä on paljon positiivisia asioita, yritysvierailut tuovat vaihtelua opiskeluun ja pääsemme harjoittelemaan työelämälähtöisiä tehtäviä.

Ryhmässä työskentely ja yritysyhteistyö antaa myös valtavasti pääomaa opiskelijalle. Kun työskentelemme yhdessä, voimme jakaa erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä asioista. Keskustelemalla ja pohtimalla syntyy paljon uusia ideoita ja asiat ratkeavat ja etenevät paljon helpommalla kuin yksin työskentelemällä. Ryhmätyöskentelyssä voimme jakaa toisten kanssa omakohtaisia kokemuksia ja työharjoitteluista saatuja oppeja. Työharjoittelut ovat myös paikkoja, joissa saamme käytännön työkokemusta tulevaa työelämää varten ja luomme kontakteja, joista on hyötyä nyt ja tulevaisuudessa. Yritysyhteistyön kautta voimme myös rakentaa näitä verkostoja.

Projekti- ja yritysyhteistyö voi olla portti tulevaan työpaikkaan, jolloin omalla työpanoksella ja sillä, millaisen kuvan annat opiskelijana itsestäsi näissä tilanteissa, on merkittävä vaikutus omiin työllistymismahdollisuuksiin. Opiskelijana sinä edustat myös Oulun ammattikorkeakoulua, mikä on myös hyvä ottaa huomioon näissä tilanteissa.

Tulevina asiantuntijoina tai mihin työhön kukin meneekään, meidän on opittava sopeutumaan erilaisiin eteen tuleviin tilanteisiin ja työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa, joten nämä yhteistyöprojektit valmistavat meitä tulevaa työelämää varten.

Opiskelun iloa ja aurinkoista kevättä kaikille!

Marjut Sallmén, agrologiopiskelija