Rehellisyys tutkimustyössä

Media kirjoitti vuonna 2018 tutkimuseettisistä loukkauksista, kuten erään poliitikon gradun plagioinnista ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetöiden plagiointiepäilyistä.  Onneksi nämä paljon julkisuutta saaneet esimerkit ovat yksittäistapauksia. Miten plagiointi on mahdollista, vaikka vastuu hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta kuuluu koko korkeakouluyhteisölle ja jokaiselle tutkimus- ja kehitystyötä tekevälle?

Mikä on hyvää tieteellistä käytäntöä?

• Rehellisyys, yleinen huolellisuus ja tarkkuus tutkimus- ja kehitystyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa.
• Muiden tutkijoiden työn ja saavutusten asianmukainen huomioon ottamien ja viittaaminen.
• Tutkimuksen suunnittelu, toteutus ja raportointi tutkimustyölle asetettujen vaatimusten mukaan.
• Tarvittavien tutkimuslupien hankkiminen ja eettinen ennakkoarviointi ihmisiä koskevassa tutkimuksessa.
• Tutkimuksen tekijöiden aseman, oikeuksien, vastuiden ja velvollisuuksien sekä tutkimustulosten omistajuutta ja aineistojen säilyttämistä koskevien periaatteiden määrittely ja kirjaaminen.
• Eettisesti kestävät tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmät sekä avoimuus ja vastuullisuus julkaisemisessa.
• Rahoituslähteiden ja sidonnaisuuksien ilmoittaminen tutkimukseen osallistuville ja raportoiminen tutkimuksen tuloksia julkaistaessa.
• Hyvän henkilöstö- ja taloushallinnon noudattaminen sekä esteellisyyssäädösten ja tietosuojan huomioiminen. [1]

Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset

Tutkimuksen tekijän on hallittava riittävässä määrin tieteenalansa tiedot ja menetelmät sekä tutkimuseettisesti kestävät toimintatavat. Alan huono hallinta ja huolimattomuus tutkimuksen tekemisessä ja raportoinnissa ovat esimerkkejä tutkijan huonosta ammattitaidosta. [1]

Hyvän tieteellisen käytännön loukkauksilla tarkoitetaan epäeettistä ja epärehellistä toimintaa, joka vahingoittaa tieteellistä tutkimusta. Tällaiset teot ovat tahallisia ja huolimattomasti tehtyjä. [1]

Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset jaotellaan kahteen kategoriaan:

1. Vilppi tieteellisessä toiminnassa.
2. Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Vilppiä on monenlaista: sepittämistä, havaintojen vääristämistä, plagiointia ja anastamista. Piittaamattomuus viittaa törkeään huolimattomuuteen ja holtittomuuteen, esimerkiksi muiden tutkijoiden osuuden vähättelyyn, aineistojen puutteelliseen kirjaamiseen ja säilyttämiseen sekä huolimattomaan ja harhaanjohtavaan raportointiin. Vilpin ja piittaamattomuuden lisäksi on myös muita vastuuttomia menettelyjä, kuten tekijyyteen liittyvät loukkaukset. Tekijyys viittaa tieteellisen julkaisemisen yhteydessä henkilöön, joka on osallistunut tutkimuksen tekoon sellaisella panoksella, että hänet tulee mainita julkaisun tekijänä. [1]

Miten menetellään, jos epäillään hyvää tieteellistä käytäntöä loukatun?

Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat sitoutuneet noudattamaan hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyjen tutkintaprosessia. Sitä sovelletaan tieteelliseen tutkimus- ja julkaisutoimintaan ja siihen välittömästi liittyvään muuhun kirjalliseen toimintaan, esimerkiksi oppikirjoihin ja postereihin. [1]

Tutkintaprosessi on kolmivaiheinen: 1. kirjallinen ilmoitus, 2. esiselvitys ja 3. varsinainen tutkinta. Rehtoreilla ja tutkimuslaitosten johtajilla on vastuu menettelyohjeen noudattamisesta. Rehtori käynnistää tutkimuksen saatuaan kirjallisen ilmoituksen epäilystä. Ilmoitusta ei voi tehdä nimettömänä. Rehtori päättää esiselvityksen ja myöhemmin mahdollisen varsinaisen tutkinnan käynnistämisestä. Prosessi on yleensä varsin pitkäkestoinen. [1]

Maisteritasoa alemmat opinnäytetyöt eivät ole tämän menettelyn parissa. Menettely koskee siis ammattikorkeakoulujen ylempien tutkintojen opinnäytetöitä ja henkilöstön tekemää tutkimus- ja kehitystyötä. [1]

Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetöihin liittyvät vilppiepäilyt käsitellään Oulun ammattikorkeakoulussa oman arviointimenettelyn mukaan. Vaikka yamk- ja amk-opinnäytetöiden loukkausepäilyjen käsittelyt eroavat toisistaan, hyvää tieteellistä käytäntöä tulee noudattaa kaikissa opinnäytetöissä. [2]

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyt näyttäytyvät erilaisina. Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa on tullut esille useita tekijyyteen liittyviä loukkausepäilyjä. Lisäksi kansainvälinen tutkimusyhteistyö tuo aivan omat haasteensa myös tutkimusetiikan näkökulmasta.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta

Suomessa toimii tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK), joka perustettiin vuonna 1991 käsittelemään tieteelliseen tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja edistämään tutkimusetiikkaa. TEKN on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin. Suomen yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat sitoutuneet hyvän tieteellisen käytännön ja sen loukkausepäilyjen käsittelemisen ohjeisiin. Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle ilmoitetaan aina hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyistä.

Tutkimusetiikan tukihenkilöt

TENK käynnisti tutkimusetiikan tukihenkilötoiminnan vuonna 2017. TENK on kouluttanut korkeakoulujen tukihenkilöitä antamaan matalankynnyksen henkilökohtaista tutkimuseettistä neuvontaa. Tukihenkilöltä voi kysyä neuvoa, jos esimerkiksi epäilee hyvän tieteellisen käytännön loukkausta tai jos on joutunut itse epäilyn kohteeksi. Keskustelut tukihenkilön kanssa ovat luottamuksellisia. Tukihenkilö tuntee hyvän tieteellisen käytännön eli HTK-prosessin, mutta ei osallistu siihen. Hän ei myöskään ota kantaa, onko vilppiä tapahtunut. [3]

Arenen suositukset

Arene on julkaissut ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset. Asiakirjassa otetaan kantaa, mitä opinnäytetöiden ohjaajien ja opiskelijoiden on hallittava. Jokaisen ammattikorkeakouluopiskelijan tulee hallita hyvä tieteellinen käytäntö opinnäytetyöprosessissaan ja tieteellisen käytännön vastuut. [4]

Pohdintaa

Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset ja erityisesti ammattikorkeakouluissa ilmenneet plagiointiepäilyt antavat ammattikorkeakouluille aihetta tarkastella niiden opinnäytetyöprosesseja tutkimusetiikan näkökulmasta. Tarkastelussa olisi hyvä huomioida koko opinnäytetyöprosessin aikainen tutkimuseettinen toiminta aina aiheen valinnasta tutkimustulosten raportointiin ja julkaisuun.

On aiheellista kysyä:

Ovatko tutkimuseettiset asiat riittävästi mukana tutkimusmenetelmien opinnoissa?

Opiskelijoiden tulee tietää tutkimuseettiset periaatteet jo ennen kuin he alkavat suunnitella opinnäytetyötään. Heidän tulee myös tietää seuraukset, jos hyvää tieteellistä käytäntöä loukkaa. Opiskelijoiden olisi hyvä tunnistaa opinnäytetyöhönsä liittyvät eettiset kysymykset jo suunnitteluvaiheessa.

Hyvän tieteellinen käytännön periaatteita noudatetaan sellaisenaan kaikilla tieteenaloilla. Lisäksi eri tieteenaloilla on omia normeja ja käytäntöjä, kuten eettinen ennakkoarviointi sosiaali- ja terveysalalla. Liiketalouden ja tekniikan aloilla yritysyhteistyössä tulee huomioida tutkimuseettiset periaatteet. Taiteen ja median alalla on niin ikään omat erityispiirteensä.

Hyvä tieteellinen käytäntö ja tutkimusetiikka ovat tutkimustyön keskeistä osaamista.  Viimeaikaiset plagiointiepäilyuutisoinnit ovat ainakin nostaneet tutkimuseettiset asiat valokeilaan. 

Olisi tietysti toivottavaa, että ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ylittäisivät mediakynnyksen kiinnostavina ja merkittävinä opinnäytetöinä.

Aro Päivi, tutkintovastaava, liiketalous
Koivisto Kaisa, yliopettaja, hoitotyö

Kirjoittajat toimivat Oulun ammattikorkeakoulun tutkimusetiikan tukihenkilöinä

Lähteet:

[1] Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. 2012. Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Helsinki.

[2] Osaamisen arviointi. Oulun ammattikorkeakoulu.

[3] Tutkimusetiikan tukihenkilöt. Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Helsinki.

[4] Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset. Arene ry.

Julkaisun pysyvä osoite:
http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201902054102