Kiimingissä elää vahva kinkeriperinne

Kiimingin seurakunnan alueella on innostunut laulamisen kulttuuri. Monet alakouluikäiset ovat mukana seurakunnan eri kuoroissa, joita alueella on useita. Lisäksi satoja vuosia vanha suomalainen kinkeriperinne elää siellä vahvana. Tämä on vahva osoitus koulun ja seurakunnan aktiivisesta yhteistyöstä. Keväällä 2018 kinkereiden yhteydessä toteutettiin virsilauluprojekti, jonka raportointi oli osa Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) kirkkomusiikin opinnäytetyötä. Tämä blogikirjoitus on syntynyt opinnäytetyön rinnalla.

Alun perin kinkerit olivat tilaisuus, jossa kyseltiin ulkoläksyjä. Näin oli myös Kiimingissä aina 1980-luvun lopulle asti. Tapahtuma koettiin tavallisen kouluarjen ohessa raskaana ja sitä alettiin kyseenalaistaa. Niinpä kinkeritoimintaa ryhdyttiin kehittämään. Alettiin käydä vuoropuhelua koulun ja seurakunnan välillä. Opettajilta kysyttiin, miten kinkeritoiminta voisi palvella opetussuunnitelmaa ja siten tukea opetustyötä. Kinkeritoimintaa muutettiin vastaamaan koulun silloisia tarpeita. Perinteinen läksykuulustelu jätettiin taakse ja tilalle tuotiin toiminnallisuutta. Lisäksi otettiin käyttöön uusi toimintamalli, jossa kinkereille voi tulla myös valmistautumatta etukäteen. Viimeisen opetussuunnitelman uudistumisen myötä koulun ja seurakunnan yhteistyö on pääsääntöisesti jatkunut ennallaan. Seurakunta on ollut aktiivisena toimijana koulussa ja sitä kautta luonut siltaa yhteistyölle.

KUVA: Kinkerit on Suomessa 1600-luvulta alkanut perinne. Ne järjestettiin ennen seurakuntalaisten kuulustelua rippikoulua varten. Kuva on Reisjärven seurakunnan rippikirjasta vuosilta 1891–1900 (kuva: Tanja Kemell)

Kiiminkiläinen kinkeri- ja lauluperinne on merkittävä koulun ja seurakunnan välinen yhteistyömuoto, koska se kannustaa alakouluikäisiä laulamaan ja luo yhteisöllisyyttä. Se myös tukee kokemuksellista oppimiskäsitystä. Esimerkiksi aihe valitaan ja sitä käsitellään niin, että se koskettaa alakoululaisen kokemusmaailmaa. Kinkerit järjestetään joka kevät ja kaikki alueen alakoulut osallistuvat niihin.

Keväällä 2018 Kiimingin kinkereiden yhteydessä toteutettiin uusien virsien opetustuokio. Se oli osa Oamkin kirkkomusiikin opiskelijan projektiharjoittelua ja sen raportointi osa virsikasvatusaiheista opinnäytetyötä. Kaikki Kiimingin seurakunnan alakoulut osallistuivat kinkereille, joten mukana oli yli tuhat alakoululaista. Virsiprojektin yhteydessä oli samalla mahdollisuus havainnoida ulkopuolisin silmin virsilaulamiseen liittyviä asioita yhden seurakunnan alueella. Oli ilo huomata, että yhteistyö opettajien ja oppilaiden sekä seurakunnan työntekijöiden välillä toimi luontevasti ja mutkattomasti koko kinkeriprosessin ajan.

Kinkereiden suunnittelu aloitettiin marraskuussa 2017. Kiimingin seurakuntakeskuksessa pidettiin palaveri, jossa paikalla olivat seurakunnan molemmat kanttorit, pappi ja kaksi nuorisotyöntekijää sekä Oamkin opiskelija. Aiheeksi valittiin rukous. Samalla sovittiin, että kinkereillä laulettavat virret otetaan virsikirjan lisävihkosta. Näin oppilaat saisivat tutustua uusiin virsiin. Runebergin päivän aikoihin koulujen seurakuntavastaavat kutsuttiin palaveriin, jossa kinkereiden aihe esiteltiin ja jossa tehtiin aikataulusuunnitelma. Lisäksi keskusteltiin alustavasti toteutuksesta. Sovittiin, että oppilailla oli mahdollisuus halutessaan etukäteen osallistua aiheen käsittelyyn esimerkiksi työstämällä omat rukoustaulut. Myös virsiä oli mahdollista harjoitella etukäteen.

Kinkerit toteutettiin maaliskuussa 2018. Kinkereitä oli seurakunnan puolesta järjestämässä nuorisotyöntekijä, pappi ja kanttori. Kinkereillä laulettavat virret olivat: 931 ”Joskus sisimpäämme kasvaa ilon kukkamaa”, 941 ”Vehnänjyvä nukkuu” sekä 919 ”Jeesus, Jeesus, kuule rukoukseni”. Laulun ohella käytettiin leikkiä, rytmisoittimia sekä tukiviittomia. Kaikenikäiset oppilaat osallistuivat laulamiseen. Pienimpiä oppilaita kiinnosti ensimmäiseen virteen liitetty leikki, kun taas isoimmat motivoituivat selvästi tukiviittomista. Rytmisoitinten käyttö kiinnosti kaikenikäisiä. Erityisesti pienimmillä kouluilla saattoi aistia vaikuttavaa laulamisen voimaa, joka täytti koulun salit ääriään myöten. Tämä oli valmistuvalle kirkkomuusikolle hieno kokemus – onhan virsilaulu kanttorin työn yksi keskeisimpiä osa-alueita.

Syrjäniemi Tuija, opiskelija, Oulun ammattikorkeakoulu
Tötterström Jouko, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu

Lisätietoa:

Syrjäniemi, T. 2019. Virsikasvatus alakoulussa vuoden 2014 peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Näkökulmia virsilaulun opettamisen tarpeellisuudesta nykypäivänä. Opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904185560

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019111438201