Näkymiä musiikkialan väli- ja välittäjäportaalta: Haastattelussa Isolla Musicin Jonas Olsson

Pop-musiikin alalla toimii väli- ja välittäjäportaana erityyppisiä tuotantoyhtiöitä. Haastattelin Isolla Musicin CEO Jonas Olssonia Porvoossa 11.10.2022. Olsson ja hänen tuotantoyhtiönsä ovat viime aikoina olleet esillä mm. BESSin Ram pam pam -kappaleen ja indieartisti Pehmoainon tuotannon kautta.

Pop-musiikin alalla toimii erityyppisiä tuotantoyhtiöitä väli- ja välittäjäportaana musiikin matkatessa tekijältä ja artistilta kuulijalle. Nämä yhtiöt löytävät ja kehittävät musiikin tekijöitä ja esittäjiä, tarjoavat heille työtilaisuuksia sekä tuottavat musiikkia niin itsenäisesti toimiville indieartisteille, levy-yhtiöille kuin muillekin asiakkaille. Tällaisen tuotantoyhtiön rooli voi olla suuri esimerkiksi artistille, joka itsenäisesti toimien pyrkii löytämään paikkaa musiikkimarkkinoilla, tai suunniteltaessa musiikin tekijälle uraa koti- tai ulkomailla. Tekijöitä ja artisteja kehittävän ja manageroivan välittäjäportaan merkitys on nähty kasvavaksi mm. uudenlaisten ’semiammattilaisten’ tullessa musiikkialalle ja ajatellen myös musiikin vientiä .

Haastattelin Isolla Musicin CEO Jonas Olssonia tarkoituksenani saada eräänlainen ajankohtainen läpileikkaus pop-musiikkialalla toimivan tuotantoyhtiön toiminnasta ja sitä ympäröivästä musiikkialasta trendeineen. Jonasta ja Isolla Musicia koskevien kysymysten ohella esillä olivat siten myös alan toimintamallit, toimiminen kotimaassa tai ulkomailla sekä alan tulonmuodostus ja alalla syntyvät oikeudet. Tarkoituksenani oli peilata Jonaksen ajatuksia ja Isolla Musicin toimintaa myös suhteessa seikkoihin, jotka ovat olleet esillä vuonna 2022 Music Finland Ry:n ’Musiikkialan kasvustrategian tilannekuva’ -raportissa ja syys-lokakuun vaihteessa Tampereella järjestetyssä vuosittaisessa Musiikki ja Media -tapahtumassa . Haastattelun lopussa sivuttiin vielä Jonaksen tuntoja suosiota saaneista BESSin Ram pam pam -kappaleesta ja Blind Channel -yhtyeestä – joiden kummankin kanssa Jonas on työskennellyt.

Musiikin voima – Jonaksen tausta ja Isollan perustaminen

Jonas (s. 1981) kertoo muuttaneensa lapsena Ruotsista Suomeen ja varttuneensa Kokkolassa. Opiskeltuaan Turun yliopistossa ja konservatoriolla musiikkitiedettä ja musiikkiteknologiaa, hän valmistui musiikkiteknologiksi vuonna 2005. Vuodesta 2001 alkaen hän oli jo työskennellyt erilaisissa musiikkituotannoissa ja oman firman hän perusti heti valmistumista seuranneena päivänä.

’Alunperin minusta piti tulla muusikko, mutta sitten mua rupesi kiinnostamaan studiomaailma ja äänitteet. Minusta on taikuutta siinä, että käytetään hirveästi aikaa jonkin asian tekemiseen ja sitten se on olemassa vain ikään kuin abstraktiona soivassa muodossa tai ei edes soivassa muodossa. Jos ajattelee tekijänoikeutta niin sitähän ei ole olemassa missään, se on vain jokin idea tai ajatus mutta niin voimakas, että jos on tarpeeksi vahva copyright, esimerkiksi Van Halenin ’Jump’ tai Granberriersin ’Zombie’, niin kuka tahansa täältä Kuala Lumpuriin voi viheltää sen ja ihmisille tulee tietty fiilis. Se on todella vahva voima, se jotenkin vie.’

Jonas kertoo tehneensä vuosina 2005-2011 valtavasti erityyppisiä indietuotantoja ja studiotöitä ja siirtyneensä sen jälkeen ammattimaiselta bisnekseltä tuntuvan pop-musiikin pariin. Jo vuosina 2005-2015 Kokkolassa toimiessaan hän käytti avustajia, mutta haaveili talosta, jossa voisi jakaa omaa tietotaitoa myös muille tekijöille: Jonaksen mukaan on tärkeää miettiä uran myötä omaa profiilia ja exitiä, sitä miten varttuu ammatissaan – haluaako vaikkapa kirjoittaa omasta mökistään yksinään musikaalin vai työskennellä osana tiimiä. Roolin tulisi kehittyä kaksikymppisestä kuusikymppiseen. Nyt Jonaksen haave on toteutunut ja Isolla -yhtiössä on myös muita musiikintekijöitä: vuonna 2016 mukaan tuli Topi Kilpinen (tuttu mm. Pehmoainon tuotannoista) ja pian sen jälkeen miksaaja Inka Uhmavaara. Tällä hetkellä tekijöitä on kymmenkunta.

Isolla Music: musiikkituotantoa, tekijöiden managerointia ja artistikehitystä

Jonas kertoo Helsingin Kalasatamassa sijaitsevalla Isolla Musicilla olevan kolme toimintasektoria: Musiikkituotannon puolella tehdään kappaleita ja tuotetaan musiikkia sekä eri levy-yhtiöille että yksittäisille artisteille. Manageroinnissa Jonas puolestaan edustaa Isolla Musicin kehyksessä toimivia kappaleiden tekijöitä, tuottajia ja miksaajia, etsii heille työmahdollisuuksia ja avustaa uran rakentamisessa. Jonas pyrkii antamaan näille ’sainatuille’ Isollan tekijöille kontekstia alan ilmiöille ja auttamaan niin, ettei kunkin tarvitse keksiä pyörää uudestaan kun etsii ratkaisuja uralla tyypillisesti eteen tuleviin kysymyksiin. Kaikki kiinnitetyt ’biisintekijät’ toimivat myös musiikin tuottajina. Yhteistyökumppanina Isollan tekijöille toimii indiekustantaja Elements Music.

’Kolmas toimintasektori on artistikehitys, label-toiminta. Me löydetään, kehitetään ja sainataan artisteja ja valmistellaan julkaisuun, ja sitten meidän yhteistyökumppanimme Sony Music Finland julkaisee heidän musiikkiaan. Toimin Sonylla A&R-konsulttina artisteille, jotka olen löytänyt ja tuonut heille.’
(A&R: Artist & Repertoire, levy-yhtiön osa, joka etsii uusia artisteja, kehittää heitä, ja toimii yhtiön sisällä linkkinä artistin ja muiden toimijoiden välillä.)

Edelliseen kolmeen toimintasektoriin liittyen Isolla Music toimii lisäksi jossakin määrin myös itse levy-yhtiön tyyppisesti – kiinnittää artisteja, kustantaa levytyksen ja hoitaa markkinointia – ja pyörittää kahta studiota. Viimeksi mainitun kautta pääsee hyödyllisesti myös luomaan alan toimintakulttuuria.

Yhtiön nettisivujen mukaan Isollassa toimivat tekijät ovat tehneet yhteistyötä mm. Pyhimyksen, Arttu Wiskarin, Blind Channelin, Ettan, Lukas Leonin, KUUMAAn, Ursus Factoryn, Sunrise Avenuen, Irinan, Olavi Uusivirran ja Teflon Brothersin kanssa. Nyttemmin Jonas Olsson on tullut tunnetuksi myös mm. BESSille tehdystä Ram Pam Pam -kappaleesta vuoden 2022 Euroviisukarsintaan ja yhtiössä toimiva Topi Kilpinen yhteistyöstään indieartisti Pehmoainon kanssa. Isolla Musicin toiminta kattaa musiikkia laidasta laitaan: tarkoituksena ei ole ollut fokusoida tietyntyyppiseen musiikkiin, joskin talon tekijöillä on kullakin eri painotuksia ja omia verkostojaan.

Isollan tekijät ovat Jonaksen mukaan löytyneet hänen mentoroimiltaan laulunkirjoitus- tai tuotantokursseilta tai vetämiltään luennoilta, olemalla mukana ruohonjuuritason toiminnassa sekä yhteisten suositusten kautta:

’Joku vaikka Kilpinen tuli mulle tietoon siitä, kun työskentelin Blind Channelin kanssa. Sitten ne koko ajan puhui jostain Topi Kilpisestä, joka valvoo yömyöhään ja tekee koko yön tuotantoja ja muuta. Aattelin, että tässä on kiinnostavan kuuloinen tyyppi, ilmeisen ahkera. Aattelin, että pitäiskö sen laittaa mulle demoja tiedoksi. Sitten se laittoi. Sitten ollaankin työskennelty yhdessä.’

Muita alalla toimivia, ainakin joiltakin osin Isollaa vastaavia yrityksiä ovat Jonaksen mukaan mm. M-Eazy, Kaiku Entertainment, Fried Music, Mökkitie ja Elements Music. Isolla Musicille erityistä on, että se edustaa myös miksaajia.

Indie vai ei, oma ura vai muiden edustaminen – musiikkialan rakenteista ja trendeistä

Jonas kertoo Isollan olevan toiseen firmaan (Sony) läheisesti liittyvä boutique rosteri -tyyppinen yritys. Musiikkialan toiminnan tietty vakiintuneisuus, tuotteiden kompleksisuus ja kasvumahdollisuudet ovat synnyttäneet ’johdannaismarkkinat’, joille musiikin väli- ja välittäjäporras sijoittuu. Jonas iloitsee pystyvänsä omassa yrityksessään ’vertaistekijänä’ valmentamaan ja opastamaan Isollalle kiinnitettyjä toisia musiikintekijöitä. Toisaalta tällainen asetelma voi olla myös liiketoimintariski: tämäntyyppinen firma voisi kaatua, jos Jonaksen asemassa oleva vetäjä alkaisi keskittyä omaan uraansa.

Suomessa on Jonaksen mukaan trendinä muualta maailmalta tuttu, edellä kuvatusti Isolla Musicinkin toimintaan liittyvä ilmiö, jossa levy-yhtiöt eivät kiinnitä pelkästään artisteja suoraan itselleen, vaan kiinnittävät myös tuotantoyhtiöitä joilla on yhteistyötä itsenäisesti toimivien artistien kanssa. Ilmiö liittyy tämän ns. indiesektorin kasvuun: ilman isoja ns. major-levy-yhtiötä julkaistun musiikin osuus on esimerkiksi Spotifyissa kasvanut. Edellä mainitun toimintamallin myötä major-levy-yhtiöt ’pääsevät kiinni’ indiesektoriin: artisti säilyy tietyllä tapaa indienä, mutta tuotanto voi hyödyntää major-yhtiön markkinointi- ja muita resursseja. Tuotantoyhtiöt lähes poikkeuksetta ovatkin nyt liittoutuneet suurten levy-yhtiöiden kanssa. Jonaksen mukaan vasta jatkossa, kolmen-viiden vuoden kuluessa nähdään, onko liike ollut hyvä.

Se, missä määrin edellä kuvattu major-yhtiön ’läsnäolo’ vaikuttaa sisältöihin, riippuu tilanteesta:

’Niillä (major levy-yhtiöillä) on tietty yleisö, se iso massa tavallaan, 2,5 miljoonaa suomalaista. Sille ne yrittää myydä. Majorin ei kannata sainata jotakuta, joka vaan vetoaa pieneen kohderyhmään. Ehkä ensin, mutta toivotaan… jotenkin mun mielestä majorin pitäisi pystyä näkemään millä tavalla tää artisti voi olla Lauri Tähkä, Sanni tai Ellinoora jossain kohtaa uraa, ja onko kannattavaa rakentaa yhdessä sitä uraa. Majorilla on tietty yleisö, jonka mieltymykset ja kulutustottumukset se tuntee hyvin, ja sille on tuttu se rajapinta miten yleisön luo päästään, koko mediakenttä ja muuta. Se on majorin ydinosaamisaluetta. Sitten on taas artisti, jolla on tietynlaista sisältöä. Major voi mun mielestä puhtaimmillaan sanoa että ’Jos sulla on kuuden minuutin biisi niin meidän yleisö ei maksa sitä, me menetettäisiin 80% tuloista. Eli jos sun biisi ois lyhyempi niin sitten.’

Asian ei pitäisi olla tuotekehittelyä tai sorvaamista, vaan sitä, että tunnetaan mitä ollaan myymässä ja kenelle. Ja sitten artisti saa itse päättää haluaako hän lähteä tavoittelemaan isoa yleisöä vai tehdä jotain muuta. Ja näin se siis de facto myös on. Mutta monesti artistilla tämä hämärtyy, koska levy-yhtiöllä on toimistot, työntekijöitä ja muuta, niin koetaan että se on ikään kuin tilaaja tai työnantajataho, joka sanelee mitä pitää tehdä. Mutta kyllä major-yhtiöt vahvistavat tämän, että artisti on oman projektinsa keskiössä ja päättää sataprosenttisesti siitä mitä haluaa tehdä. Major voi sitten tuoda yleisönäkökulman.’

Suomi-iskelmää vai purkkapoppia – kotimaan kultainen häkki vai musta aukko ulkomailla

Yhtenä aiheena haastattelussamme oli myös pop-musiikin vienti: suomalaisen tekijän tai artistin musiikki kansainvälisillä markkinoilla. Teema sai taannoin huomiota em. musiikkialan tilannekuva -raportissa ja vuoden 2022 Musiikki & Media -tapahtumassa: viimeaikaisessa keskustelussa on oltu sitä mieltä, että pop-musiikin vienti ei ole lisääntynyt odotetusti ja kotimaan markkinat ovat artisteille ja tekijöille ikään kuin ’kultainen häkki’, josta ei päästä tai välttämättä edes haluta päästä ulos. Nähdään myös, että vienti ei edes kiinnosta major-levy-yhtiöitä. Musiikki & Media -tapahtuman paneelissa ’Viihdyn hiton hyvin himassa’ 30.9.2022 säveltäjä ja Stratovarius-yhtyeen basisti Lauri Porra totesi (mm.), että suomalainen pop-musiikki on niin täysin kustomoitu Suomen markkinoille, ettei sitä voi lähteä viemään ulkomaille.

Jonas toteaa:
’Mä tartun tuohon Lauri Porran kommenttiin, että se on just näin. Sanon monesti, että kun me tehdään Suomessa radiolistaykköstä niin mennään tuohon suuntaan, ja jos tarvitaan Billboard-listaykkönen niin tuohon suuntaan. Mikään tästä (kirj. huom: viennin) tietotaidosta ja muusta ei hyödytä meidän kansallista. Jos verrataan länsinaapureihin, niin käytännössä siellä voi yleensä radiolistan pop-ykkösen kääntää englannin kielelle ja suurinpiirtein samanlaisella tuotannolla ja sisällöllä pärjätä kansainvälisesti. Se on niinkuin samaa musaa. Suomessa se on eri musa. Se tekee tämän hankalaksi, pitää tavallaan lähteä alusta, jos puhutaan sisällöstä.’

Jonaksen mukaan suomalaisessa pop-musiikissa teksti ja tarina ovat tärkeitä, ja että tietyllä tapaa ’tehdään oikein’, oikeanlaisella prosessilla. Tämä liittyy osin suomen kieleen. Ruotsissa ’purkkapoppia’ tekevät kaikki, ja sama kappale periaatteessa todella toimii ruotsiksi ja englanniksi. Ruotsalainen musiikki on ollut maailmalla mainstreamissa.

Jonas kertoo allekirjoittavansa myös väitteen kotimaan kultaisesta häkistä. Hän ei pidä asiaa pelkästään huonona: Suomessa pääsee melko helposti mukaan erilaisiin projekteihin, ja samalla voi suunnitella kansainvälistä uraa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole mitään ’perustasoa’, josta hakea elantoa, ja uusi tekijä tai artisti voi joutua tekemään kymmenenkin vuotta musiikkia tavallaan mustaan aukkoon. Toki kultaisen häkin myötä voi meno äityä turhan mukavaksi, jolloin kansainväliset ponnistelut jäävät tekemättä.

Isolla Music ei tee artistivientiä, mutta tekijä- ja teosvientiä (mm. strategian suunnittelua) tehdään jonkin verran. Jonas kertoo, että kansainvälisten markkinoiden tavoittelussa prosessi on saman tyyppistä kuin kotimaan markkinoillakin: etsitään yhteistyökumppaneita, rakennetaan verkostoja, alkaa syntyä kappale-katalogia ja cv:tä joita voi esitellä, ja onnistumisten kautta päästään eteenpäin. Mittakaava on toki ulkomaille suunnattaessa eri. Ja ulkomaiden osalta ei puhuta pelkästään ’ulkomaista’ vaan esimerkiksi Aasian, Saksan tai Englannin markkinoista. Suomen sisällä ’alamarkkinoita’ ei niinkään ole.

Jonaksen mukaan pop-musiikkiala on ammattimaistunut, eikä kappaleita tehdä nykyään ehdolle umpimähkään. Kustantajilla on linkkejä tuotantotaloihin sekä levy-yhtiöihin ja niiden A & R:ään, ja kustantajan kautta tulee kyselyjä kappaleista eri artisteille (’liidejä’). Kappaleita tehdään paljon erilaisilla biisileireillä ja tiedetään tarkkaan, missä kohtaa uraa tietty artisti on. Biisinkirjoitusleirit toteutetaan edelleen paljolti fyysisinä kokoontumisina – kansainvälistä tekijän uraa on hankala aloittaa täysin etänä, menemättä esimerkiksi näihin biisinkirjoitustilaisuuksiin.

Jonas yhtyy myös väitteeseen siitä, että Suomen major-levy-yhtiöitä ei pop-musiikkivienti juuri kiinnosta. Tämä liittynee hänen mukaansa osin riskienhallintaan. Mitään takeita ei ole siitä, että musiikin vientiin laitettu investointi kustantaa itsensä takaisin. Kuhunkin sopimukseen on sisällytettävä huomattava, ainakin esimerkiksi 40%, riski. Sopimukset saattavatkin ulkopuolisen silmin näyttää epäedulliselta artistille. Levy-yhtiön kannalta vientiin liittyy kuitenkin ainakin keskeinen henkilöriski – esimerkiksi, että artistin kiinnostus kansainvälisen uran tekemiseen lopahtaa, artisti vaihtaa musiikkityyliä tai jokin kansainvälinen yritys alkaa kiinnostaa kotimaan levy-yhtiön sijaan. Jonas korostaa artistista välittyvän oman tahdon merkitystä riskiarviossa: yrityksen investointiriski kasvaa, jos artisti vaikuttaa esimerkiksi passiiviselta. Jonas toteaa, että toisaalta artisti on artisti ja häneen pitää myös uskaltaa investoida.

Musiikkialan kasvustrategian tilannekuva -raporttiin tehdyissä alan ammattilaisten haastatteluissa esiintyi näkemys, jonka mukaan ’kyvyt’ voisivat itse ottaa koppia pop-musiikin viennistä ja mennä maailmalle vaikka omin avuin. Jonas kehottaa kaikkia ajattelemaan niin, että kansainvälisille markkinoille on mentävä omin avuin, ja rohkaisee indie-artisteja ruohonjuuritason toimiin, kuten jakamaan omia kappaleita ’gettomarkkinointina’ eri tahoille. Tilanne muuttuu sitten hieman, jos artisti kiinnitetään levy-yhtiöön. Artistit saattavat Jonaksen mukaan joskus liikaakin passivoitua kiinnitettyinä.

Jonas näkee Music Finlandin musiikkialalla tärkeänä kansainvälistymisen kumppanina. Osa artisteista tai tekijöistä ei välttämättä tunne sitä kovin hyvin. Artistin on kuitenkin itse oltava aktiivinen Music Finlandiin päin – Music Finland ei välttämättä voi oma-aloitteisesti lähteä tukemaan tiettyä artistia tai tekijää.

Musiikkialan tulonmuodostuksesta ja syntyvistä oikeuksista

Jonas kertoo myös kustannusalan ammattimaistuneen nopeasti kymmenessä vuodessa. Kappaleiden tekoon on omat liidijärjestelmänsä, työskentelytilat, ym. Useat alalle tulevat saattavatkin ajatella, että kyseessä on normaali työpaikka – että kappaleita tehdään töissä, joista saa työajalta palkkaa. Tästä ei kuitenkaan ole kyse ja ne, jotka eivät kestä yrittäjämäisyyttä ja freelancer-asemaa epävarmuuksineen, joutuvat vaihtamaan alaa. Musiikkialalle keskeistä on tekijänoikeuksien luonne, miten ja kenelle ne syntyvät ja miten ne jakautuvat, mikä on oikeuden merkitys ja miten sitä monetisoidaan. Spotifyin korvaussysteemissä Spotify saa 30%, levy-yhtiö 55% ja tekijätaho 15%. Jonaksen mukaan osa tekijöistä kyseenalaistaa tämän oikeudenmukaisuutta, mutta toisaalta Spotify ei ole alan koko kuva. Voi myös kysyä toiminnan osapuolten riskiä ja mitä kukin on investoinut. Asia on kompleksisempi kuin mitä äkkiseltään voisi ajatella. Jonas ei usko, että järjestelmä sinänsä muuttuu, vaikka sen jotakin osasta saatetaan kehittää. Musiikintekijä luonnollisesti katsoo asiaa omasta näkökulmastaan.

Osalla alalle tulevista on se virheellinen käsitys, että musiikkialalla automaattisesti pyörisi iso raha. Jonaksen mukaan suomalaisen musiikkialan taloudellinen volyymi on kuitenkin pientä, vertailukohtana voi käyttää vaikkapa Sellon Priman vuosimyyntiä.

’Se, että joku (kuulija) viheltelee jonkun melodian, on todella vaikeaa ja monen vuoden työn takana. Se, että meillä on järjestelmä jossa vihellyksestä ja muutamasta soinnusta tulee oikeasti rahaa ja jollekin voidaan maksaa vuokria ja palkkoja, ei ole mikään itsestäänselvyys. Suurin osa ihmisten tekijänoikeuksista ei ole minkään arvoisia, jos ajatellaan liiketoimintatermein. Ne ovat arvokkaita taiteena mutta ei niistä pysty saamaan rahaa. Kukaan ei ole valmis maksamaan niistä tai kukaan ei ole valmis maksaan siitä, että käyttää niitä omassa liiketoiminnassaan – vaikka että esimerkiksi radiot maksavat musiikista koska ne käyttävät sitä omassa liiketoiminnassaan, tai joku muu. Ihmisten on vaikea käsittää kuinka paljon työtä se vaatii, että tekijänoikeus on edes niin vahva, että saa euroakaan rahaa. Materiaalia syntyy niin paljon ensinnäkin, ja sitten että se liikuttaisi ihmisiä jollain tavalla jossain kontekstissa – se on vaikea asia.’

Jonaksen mukaan musiikkikappaleen tuottamisen osalta voidaan puhua ’tilauksesta’ – tuotantoja tehdään usein tilauksesta laskutuksella. Harvemmin, kuuluisampien tuottajien kohdalla, saatetaan tuottamisesta sopia myös maksettavan rojalti nettomyynnistä. Musiikkituottaja voi saada myös ns. lähioikeuden kappaleen tv – ja radiosoittoon sillä perusteella, että hän itse esiintyy äänitteellä – ei tässä tarkoitetun musiikin tuottamisen perusteella. Tekijänoikeutta tuottaja voi puolestaan omistaa sen perusteella, että hän on myös yksi kappaleen luojista. Tuottajan työ itsessään ei Jonaksen mukaan oikeuta tekijänoikeuksiin (tekijänoikeus tai lähioikeus). Välillä kyllä sovitaan, että tuottaja saa ’sovituspinnan’ – esimerkiksi silloin kun omakustanteen tuotantovaiheessa ei ole rahaa maksaa tuottajalle. Jonas ei itse kannata tätä ajattelutapaa, mutta tunnistaa että ’kirstun pohja määrittää usein toimintakulttuuria’. Isommilla tuloilla, ammattimaisemmalla tasolla, meno- ja tulopuoli irtoavat toisistaan kuten pitäisikin. Helpointa voi olla toimia tulojen ja menojen ’keskitasolla’, ja kompleksisuutta voi olla jälleen suuremmassa mittaluokassa – mukana on alikustantajia, managereita jne.

Jonaksen mukaan kansainvälisesti menestyneiden artistien takana voi olla konserneja ja niissä mukana rahoittajia, tai esimerkiksi maailmantähden Euroopan kiertueelle on suuren riskin vuoksi toteutettu jokin rahoitusjärjestely, mutta nämä lienevät harvinaisempia tapauksia. Mielenkiintoisena mutta vähän pelottavanakin menettelynä hän pitää lohkoketjuun perustuvia NFT:itä (non-fungible token), joilla voi myydä vaikkapa osuuden rojalteihin. Järjestelmään sisältyy mahdollisuus kuplaan.

Lopuksi työn hedelmiä – Bessin Ram pam pam ja tapaus Blind Channel

Jonaksen nimi on tullut Suomessa tutuksi useiden hittien ja artistien takaa. Vuonna 2021 Jonas ja Tomi Saario tekivät saamansa liidin johdosta BESSille kappaleen ’Ram pam pam’ Uuden musiikin Euroviisukarsintaan keväälle 2022. Kappale eli sitä tuotettaessa suuntaan ja toiseen muutaman version verran, päätyen lopulta melko lähelle alkuperäistä demoversiota. Jonaksen mukaan kappaleen teossa yhdistyi hänen oma up-beat-rock -tyylinsä Tomi Saarion enemmän singer-songwriter -tyyliseen, hieman romanttiseen tulokulmaan. Kappale sijoittui karsinnassa kolmanneksi eikä siten ollut Suomen edustajana Euroviisuissa, mutta on noussut erittäin suosituksi Suomessa niin radiossa kuin Spotifyin striimauksissa. Se on rikkonut myös ennätyksiä: kappaleesta on tullut Suomessa pisimpään yhtäjaksoisesti soitetuin kappale Suomen virallisella radiolistalla . Jo ajanjaksolla huhtikuu-elokuu 2022 kappaletta oli kuunneltu noin 110 miljoonaa kertaa. Kappaleen saama suosio on eittämättä nostanut tuottajan 41-vuotiaana uransa aallonharjalle ja Bessin kaikkien suomalaisten tietoisuuteen.

Jonas on tehnyt yhteistyötä myös oululaislähtöisen Blind Channel -yhtyeen kanssa, osallistuen yhtyeen alkuaikojen kahden omakustanteisen EP:n tuotantoon (EP = extended play – singleä pidempi, mutta albumia lyhempi julkaisu). Blind Channel tuli sittemmin suuren yleisön tietoisuuteen niinikään Euroviisujen kautta, sijoittuen Suomen edustajana vuonna 2021 kuudenneksi. EP:iden teko noudatti tyypillistä äänitteen tuottamisen prosessia: demon perusteella tehdään esituotanto, jossa saatetaan vielä viilata esimerkiksi kappaleen rakennetta. Tätä seuraa äänituotanto eli varsinainen äänittäminen julkaisua varten. Kolmannella tuotantokerralla kappaleesta lopulta tehdään varsinaisesti rock- tai pop-tuotanto, viilaten muun muassa lauluraidat. Blind Channelin tyyppisellä yhtyeellä lauluraitoja voi olla esimerkiksi kuutisenkymmentä, jolloin vokaaliosuuden tuottaminen on tärkeässä roolissa yhtyeelle tyypillisen ’saundin’ saavuttamiseksi. EP-levyjen jälkeen Blind Channel sai solmittua kolmen levyn sopimuksen Ranka-kustannuksen kanssa. Jonaksen mukaan Blind Channel on myös näiden levyntekoprosessien kautta kehittynyt siksi yhtyeeksi, joka se tänään on. Suuren yleisön löydettyä Blind Channelin, ovat myös yhtyeen aiemmat hyvät kappaleet löytyneet uudestaan. Tuottaja puhuu ’pitkän hännän ansaintamallista’.

———

Lähteet tähän juttuun, haastattelun ohella:
– Music Finland Ry:n toteuttaman Musiikkialan kasvustrategia- hankkeen tilannekuva-raportti 04/2022. Jani Jalonen, Grand Music Consulting. Viittaukset välittäjäportaaseen s. 36, 41, 45 ja 46.
– Tätä kirjoittaessa vuoden 2022 Musiikki ja Media -tapahtumasta mm. https://musicmedia.fi. Jonas Olsson nähtiin tapahtumassa 28.9.2022 panelistina osuudessa ’Musiikintekijöiden tunti: Kohti kestävämpää tulonmuodostusta’. Paneelissa huomioitiin, että tekijä ei useinkaan saa tekemästään työstä mitään korvausta.
– RadioMedian tiedote 5.9.2022 koskien Ram pam pam -kappaleen tekemää ennätystä.

———

Tämä blogijulkaisu on osa Oamkin Kulttuurituottamisen ja luovan talouden YAMK-opiskelijoiden juttusarjaa, jonka löydät hakutermillä ’Pieninkin yhteinen jaettava’ sekä hashtagilla #KulttuuriaKerrakseen.