Harjoittelu peltotarkastajana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksella Ylivieskassa
Suoritin agrologiopintoihin kuuluvan II-harjoittelun kesällä 2022 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa, Ylivieskan toimipisteellä. Harjoittelu alkoi toukokuun alussa ja päättyi syyskuun lopussa. Varsinaiset peltotarkastukset alkoivat kesäkuun puolella, joten toukokuussa sain hyvän perehdytyksen tarkastajan töihin ja esimakua tulevaan olemalla mukana peltolohkojen ristiintarkastuksissa. Ristiintarkastuksissa verrataan maaseutuhallinnon tietojärjestelmissä olevia tietoja palautettujen hakemusten tietoihin. Esimerkiksi, vastaako ilmoitettujen peltolohkojen pinta-alat viimeisintä lohkojen digitoitua alaa ja tarvittaessa lohkot käydään tarkistamassa paikan päällä. Sain perehdytyksen toukokuun aikana käytössä oleviin tietojärjestelmiin (tärkeimpänä Tukisovellus), ohjeisiin (Ruokavirasto) sekä ELY-keskuksen toimintapoihin.
Olin koko harjoitteluajan kokeneen tarkastajan työparina ja häneltä sain paljon tietoa ja esimerkkejä tarkastuskäynneistä hänen pitkästä työhistoriastaan. Työ sisälsi maasto- ja toimistopäiviä ja toimistopäivät oli myös mahdollista tehdä etänä. Etänä ollessa työparina oli Teamsin päässä, ja sain aina tarvittaessa apuja ja tukea työhöni. Maanantaisin toimistolla oli paikan päällä kaikki tarkastajat ja pidimme myös maanantaisin etäkokouksen Teamsilla Oulun ELY-keskuksen tarkastajien kanssa. Kokouksissa käytiin läpi kaikille tärkeät tiedotteet ja ohjeistukset. Kokouksen parasta antia oli, kun yhdessä pohdittiin kuvien perusteella hankalia tai epäselviä valvontatapauksia maakunnista.
Peltovalvonnan tarkoituksena on turvata EU:n jäsenvaltioiden varojen käyttöä ja tukien oikeudenmukaista kohdentumista. Olin mukana peltovalvonnassa prosessin alusta loppuun, joka alkaa valvonnan valmistelusta. Valmistelussa tutustutaan tilan tietoihin, katsotaan satelliittikuvat peltolohkoista ja ollaan yhteydessä tilalliseen, että olemme tulossa tekemään valvontaa. Valvontakäynnillä tarkastettiin ehtojen toteutuminen, tehtiin GPS-mittauksia, otettiin kuvia ja kirjattiin ylös havaintoja. Tilallisen ei ole pakko olla mukana valvontakierroksilla ja pääosin teimmekin valvonnat kahdestaan työparini kanssa. Valvonnan jälkeen tiedot vietiin Tukisovellukseen ja tietojen perusteella tehtiin valvonta-asiakirjat. Tutuksi harjoittelun aikana tulivat niin tutut nurmi- ja viljapellot kuin luonnonhoitopellot, viherkesannot, riistapellot ja yksi iso maissipeltokin tuli kesän aikana vastaan.
Valvontakierroksilla tehtiin GPS-mittauksia.
Hukkakaura sai rusetin hukkakauravalvonnassa.
Peltovalvonnan lisäksi olin mukana hukkakauravalvonnassa. Suomessa on voimassa laki hukkakauran torjunnasta, jonka tarkoituksena on ylläpitää korkealaatuista kasvintuotantoa. En ollut aikaisemmin törmännyt hukkakauraan ja sen etsiminen kaurapellosta oli mukavaa vaihtelua työpäiviin. Tietysti parasta oli, jos hukkakauraa ei löytynyt yhtään, mutta jos sitä oli, merkittiin hukkakaura punaisella kuitunauhalla. Tilalliselle ilmoitettiin, että hukkakauraa on löytynyt hänen lohkoiltaan ja sitä pitää alkaa torjumaan. Havainnot merkittiin myös tilallisin peltolohkoille Tukisovelluksessa. Hukkakauran valvonnalla pyritään estämään vaaralliseksi luokitellun kasvintuhoojan leviäminen.
Harjoittelu peltotarkastajan parina oli monipuolista, välillä tehtiin koko päivä töitä näyttöpäätteellä ja välillä käveltiin koko päivä hyvinkin vaihtelevissa sääolosuhteissa peltolohkoilla. Sain tehdä kaikkia peltotarkastajan työhön liittyviä työtehtäviä ja tunsin olevani yksi työyhteisön jäsen, enkä ”pelkkä” harjoittelija. Koska harjoitteluni alkoi jo toukokuussa, pääsin kiertämään peltoja kyntövaiheesta puintisänkeen asti. Olen aina tykännyt liikkua luonnossa ja maastopäivät olivat enemmän minulle mieleen kuin toimistotyöt. Rikkakasvituntemukseni kasvoi ja törmäsinpä elämäni ensimmäistä kertaa käärmeeseenkin luonnossa. Työpaikka huolehti työturvallisuudesta ja kumisaappaat oli tarkastuskäynneillä jalassa säällä kuin säällä, joten sinänsä ensikohtaaminen käärmeen kanssa ei aiheuttanut kuin säikähdyksen ja halun todellakin käyttää niitä kumppareita. Sen lisäksi, että opin paljon tarkastajan työstä, pisti työparini minut ajamaan autoa koko kesän, Pohjois-Pohjanmaan pienet maakunnat tuli tutuksi. En olisi uskonut, että saan auton kääntymään, jos jonkinmoisessa pellonkulmassa ja ajamaan yhä huonompaan kuntoon menevää peltotietä pitkin hermoilematta. Kiitinkin harjoittelun lopussa työpariani siitä, että laittoi minun nihkeilystäni huolimatta minut kuskiksi, oppia se oli tämäkin!
Agrologiopiskelija Saija Hamara, Maa21sp
