Tasan kaksi viikkoa lukukautta jäljellä, joten voisi tässä vähän tuumailla mitä tämä vaihtoaika oikein pitikään sisällään, opiskelun puolella kuin myös vapaa-ajalla.

Vähän haikealta tuntuu, vaikka innoissani odotan kotiinpaluuta, perheen ja ystävien jälleennäkemistä. En uskonut näin sanovani, mutta suomenkieltä on myös hirveä ikävä!

Vaihtohan lähti ihanasti käyntiin, motivaatiota opiskeluun oli vaikka muille asti jakaa. Ystäviä ilmaantui kuin itsestään, pienellä porukalla olemme kokoontuneet useita kertoja viikossa meditoimaan ja jakamaan asioita, mitä ikinä mielessä saattaakaan pyöriä. Ja paljonpa niitä on pyörinyt! On ihanaa löytää mielenkiintoisia ihmisiä. Olen ehdottomasti oppinut uudenlaista avoimuutta toisia kohtaan. Ihmiset eivät pelkää lähestyä toisiaan, mennä juttelemaan tuntemattomalle, tutustua.

Into ja keskittyminen opintoihin ehti myös vähän kärsiä, kun sairastelin flunssaa kuukausi sitten, ja sen jälkeen onkin ollut nenä kovilla kuivasta ilmasta. Missasin wilderness leadership –kurssin parin päivän mittaisen hiihtovaelluksen marraskuussa. Höh, esseellä pitäisi se vielä korvata.

Kaiken kaikkiaan maatalouteen liittyvät kurssit ovat menneet hyvin, jos nyt tässä ennen viimeisiä tenttejä uskaltaa mitään sanoa. Se nyt on myönnettävä, että äidinkieltä on monesti tullut ikävä. Mutta todella mielenkiintoista ja mukavasti haastavaa on ollut opiskella toisella kielellä! Ei ole kyllä mikään mennyt hukkaan, päinvastoin on saanut uusia näkökulmia, sanavarasto on karttunut paljon, ja tietenkin pieniä suuria asioita on tullut voitettua ja todistettua itsensä kanssa.

Ei voi muuta sanoa, kuin että olen kiitollinen tässä vaihtokokemuksesta! Kiitän kv-toimiston Katjaa isosti! Hänelle oli helppo mennä juttelemaan, ja kappas mitä siitä seurasi. Lähtekää hyvät opiskelijat vaihtoon, jos vähääkään on asiaa kohtaan kiinnostusta. Päätä on turha vaivata sillä miten käytännön asiat ehkä järjestyvät, sillä joka ikinen asia löytää kyllä paikkansa. Suurin askel on oikeasti se, että päättää vain lähteä. Kaikki muu asettuu sen jälkeen, kun vain haluaa asettaa.

Vaihtokohteen kursseilla oppii uutta, mutta hurjan paljon oppii myös itsestään siinä samalla, ja se on ollut merkittävintä, parasta.